Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.4.16

Chamlija Papaskarası 2013

Chamlija Papaskarası 2013
  • Valmistaja: Chamlija
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Turkki
  • Alue: Marmara, Traakia, Kırklareli
  • Rypäleet: Papazkarası (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~17,10e (Marraskuu 2014, Chamlija / ~6,00e ex-cellar)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaikka Turkki on maailman 4. suurin rypäleidentuottajamaa peräti lähes 600,000 viljellyllä köynnöshehtaarillaan, ei se ole koskaan kerännyt mainetta viinimaana – eikä ihme, sillä maan rypäletuotannosta vain alle 3% päätyy viinintuotantoon! Loput rypäleet myydään lähinnä pöytärypäleina, minkä lisäksi noin neljännes tuotannosta päätyy rusinoiden ja rypälesiirapin valmistukseen. Myöskin islaminuskon kielteinen vaikutus alkoholijuomien valmistamiseen ja nauttimiseen on ollut omiaan heikentämään viinin asemaa Turkissa.

Turkilla on kuitenkin äärimmäisen pitkä historia viininvalmistuksessa: esimerkiksi Anatoliassa on arveltu valmistetun viiniä peräti 6,000 vuoden ajan, joten Turkki on yksi ensimmäisistä maista, jonne viininvalmistus on levinnyt sen syntysijoilta, Georgiasta ja Armeniasta. Vuosituhansien ajan viiniköynnökset ovat oehittyneet, mutatoituneet ja sopeutuneet Turkin erilaisiin ilmastoihin ja siellä arvellaan olevan 600–1,200 ainutlaatuista, vain Turkista löytyvää kotoperäistä lajiketta – joskin vain 60 niistä on kaupallisessa käytössä.

Turkin laatuviinituotanto sai alkunsa vuonna 1925, kun Turkin ensimmäinen presidentti, Mustafa Kemal Atatürk, perusti maan ensimmäisen kaupallisen viinitalon. Maan viinintuotanto on edelleen varsin pientä, sillä vuodessa koko Turkissa tuotetaan n. 30 miljoonaa litraa viiniä (mikä vastaa yhden suuren shamppanjatalon vuosituotantoa) ja maan vuosittainen kulutus on reilu 20 miljoonaa litraa. Lisäksi kun viiniin suhtaudutaan yleisesti melko kielteisesti ja tiukan verotuksen vuoksi viinien hinnat ovat korkeita, ei maassa juurikaan tuoteta laatuviinejä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maassa olisi laatuviinien tuottajia – niitä kyllä on, mutta niitä pitää vain etsiä!

Chamlija on Mustafa Çamlican vuonna 2000 Büyükkarıştıranin kylään, aivan Bulgarian rajan tuntumaan perustama viinitalo, joka on keskittynyt tuottamaan terroir-vetoisia laatuviinejä niin kansainvälisistä kuin paikallisistakin lajikkeista; erikoisesti kansainvälisistä lajikkeista valmistetut viinit menevät ensisijaisesti kotimaisille markkinoille, kun taas paikallisista, tuntemattomista lajikkeista valmistetut viinit menevät ensisijaisesti vientiin! Ensimmäiset vuodet viinitalolla keskityttiin lähinnä istuttamaan köynnöksiä – tavoitteena saada ajan kanssa istutettua peräti 90 hehtaaria viiniköynnöksiä – ja ensimmäinen vuosikerta viiniä tuotettiin vasta vuonna 2011. Talon viljelmiä pyritään viljelemään mahdollisimman luonnonmukaisesti, hyvin vähän köynnösten kasvuun puuttuen, ja samalla tavoin myös viinit ovat varsin vapaan kasvatuksen tulosta: kaikki punaiset pullotetaan ilman suodatusta ja kirkastusta, kun taas valkoiset suodatetaan kevyesti. Viinien visuaaliset, jopa psykedeeliset etiketit on suunnitellut Irem Çamlica, Turkissa jonkin verran mainettakin saanut taiteilija ja viinitalon perustaja Mustafa Çamlican tytär.

Papazkarası (myös Papaskarası tai Papaskara; "papin musta [rypäle]") on Turkin omia alkuperäislajikkeita, jota viljellään maassa n. 200 ha alueella. Jancis Robinson sanoo viinin tuottavan konsentroituneita viinejä, joissa on normaalisti matalahko hapokkuus, kun taas monet turkkilaiset viinitalot sanovat rypäleen tuottavan muita kepeämpi viinejä ja antavan sekoiteviineissä runsasta hapokkuutta. Ota nyt näistäkin selvää.

Viinillä on tumma, kohtalaisen läpinäkymätön ja ujosti purppuraan taittuva kirsikanpunainen väri. Suodattamattomuus lienee yksi syy viinin läpinäkymättömyyteen, sillä viinin seassa on selkeästi hieman hienojakoista sakkaa.

Viinillä on hyvin runsas, villi ja persoonallinen tuoksu. Siitä voi erottaa lukemattoman määrän erilaisia jännittäviä ja houkuttelevia vivahteita: pinnassa on nahkaa, villejä metsämarjoja, tuoreita tummia viinirypäleitä, maamaisuutta ja kevyesti makean kukkaista volatiilisuutta. Taustalla häilyy hapankirsikkaa, mustetta, lantaa ja sontaa, kevyen juustokuminaista mausteisuutta, hillittyä pajuista ja hennon meiramisen yrttistä vihreyttä sekä aavistus luumumarmeladia.

Suussa viini on varsin freesi, eloisa ja edustaa suutuntumaltaan kepeää päätä. Aivan korkkaamisen yhteydessä viinistä voi erottaa ujoa hiilihapon nipistelyä kielellä, mutta tämä piirre haihtuu viinistä minuuteissa. Hieman bitterisestä ja ennen kaikkea kiehtovasta makumaailmasta löytyy hapankirsikkaa, niin tuoretta, karpalo- ja punaherukkavetoista punamarjaisuutta kuin tummempaa mutta kuivakkaa ja hapokasta metsämarjaa, kevyesti kypsänmakeaa luumua, kevyttä lihalientä, hillittyä brettaista lantaisuutta ja aavistus makeaa volatiilisuutta. Taustalla häivähtelee aavistus vihertäviä nyansseja. Kokonaisuus on kohtalaisen tuntuvan keskitanniininen, mutta viinin rakenne tuntuu olevan ensisijaisesti hyvin reippaan, jopa ujon kirpeänä tuntuvan hapokkuuden kanssa. Yleisilme on äärimmäisen mehukas, moniulotteinen ja todella intensiivinen. 12,5% alkoholia pysyy mainiosti pois tieltä.

Pitkään kantavassa ja vivahteikkaassa jälkimaussa toistuu paljon keskimaun elementtejä, joskin hedelmäpuoli jää enemmän punaisempien ja happovetoisempien marja-aromeiden varaan: kielellä pyörii hapanta puolukkaa, kypsää karpaloa, hentoa luumua, ujoa mineraalisuutta ja häivähdys camparimaista chinotto-sitrushedelmän vivahteikkuutta. Viini jättää suuhun kepeän, eloisan ja raikkaan, mutta myös hieman tanniineista karhean ja ujosti bitterisen jälkivaikutelman, minkä lisäksi viinin hennosti sakkainen olemus tuo sille hieman jauhoisen olemuksen.

Jos käsitys turkkilaisista viineistä on jäänyt kokonaan hämärän peittoon tai lähinnä halpojen, massatuotettujen viinien varaan, ovat Chamlijan viinit ehdottomasti mitä parhain keino vakuuttaa viininystävät Turkin potentiaalista laatuviinien valmistajana! Chamlijan Papaskarasi selkeästi edustaa villimpää, funkympaa ja naturaalimpaa viinintuotantoa, mutta sellaisena ehdottoman mielenkiintoista ja korkeatasoista päätä; ei ole siis mitään syytä epäillä, etteikö täällä voisi valmistaa myös yhtä tasokkaita "moderneja" viinejä niille, joiden mielestä bretta ja volatiilisuus viinissä on auttamaton virhe.

Yhteensä olen maistanut tämän viinin neljä kertaa viimeisen puolentoista vuoden aikana ja viini tuntuu sinä aikana kehittyneen hyvin hillitysti, minkä lisäksi viini tuntuu viimeisimmän maistokerran perusteella hukanneen sen vähäisimmänkin hiilidioksidisen nipistelynsä. Jos siis jossain tulee vastaasi tätä viiniä, suosittelen antamaan viinille vähintään 3 vuotta ikää siltä varalta, että tuoreemmissakin vuosikerroissa sattuu pientä poreilevuutta viinistä löytymään. Kauemminkin voi toki antaa viinille kellariaikaa, sillä vaikkei viini ole mitenkään iso ja tuhti viini, tuntuu bodya ja runkoa siitä löytyvän siihen silti helposti.

Lyhyesti: Erittäin persoonallinen, villi ja funky, mutta ennen kaikkea korkeatasoinen natural-viini Turkkilaisesta alkuperäislajikkeesta. Rapsakan hapokasta ja tasapainoista tavaraa.

Arvio: Erinomainen – todella tyylikäs, moniulotteinen ja vakuuttava esitys niin turkkilaiseksi punaviiniksi kuin terroir-vetoiseksi natural-viiniksi. Toivottavasti Chamlijan viinien taso antaa hyvää osviittaa Turkin vielä pienen, mutta tasaisesti kasvavan laatuviinien tasosta.

Hinnan (~17,10e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (~6,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti