Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.3.16

Remelluri Blanco 2010

Remelluri Blanco 2010
  • Valmistaja: La Granja Nuestra Senõra de Remelluri
  • Tyyppi: Valkoviini, DOCa Rioja
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja
  • Rypäleet: mm. Alarije, Chardonnay, Grenache Blanc, Macabeo, Marsanne, Muscat Blanc à Petit Grains, Riesling, Roussanne, Sauvignon Blanc, Viognier
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 44,90e (Joulukuu 2015, Vindirekt)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tämä viini on varsin jännä tapaus: se on nimittäin valmistettu lähteistä riippuen 9-12 eri rypälelajikkeesta, joista onnistuin eri lähteitä yhdistelemällä keräämään yhteensä 10 erilaista. Nyt ollaan siis melko kaukana perinteisistä Riojan valkoviineistä, jotka yleensä ovat lähinnä Viuraa (eli Macabeota) ja Malvasia Riojanaa (eli Alarijea).

Viinin on tuottanut Riojan yksi vanhimmista (ellei vanhin) viinitalo, La Granja Nuestra Señora de Remelluri – eli kavereiden kesken ihan vain Remelluri. Viinitalon on arvioitu toimineen jo 1300-luvulta, jolloin hieronymiittimunkit ovat perustaneet sen Erramelin kylään, nykyisen Rioja Alavan alueelle; ensimmäiset kirjalliset todisteet viinitalon tuotannosta ovat vuodelta 1596.

Vuonna 1845 alueen maat takavarikoitiin ja myytiin eniten tarjoavalle, jolloin 20 hehtaarin köynnöstarhat omistava Remellurin viinitalo siirtyi yksityisomistukseen. Vuonna 1967 Jaime Rodriguez Salis ja Amaya Hernadorena ostivat tämän talon ja ryhtyivät aktiivisesti panostamaan talon viinintuotantoon. Nykyisin Remellurin omistuksessa on 154 ha maata, joista köynnöksiä viljellään 105 ha alalla. Luomutuotantoon viinitalo on siirtynyt vuonna 2010 ja tarhoja viljellään myös biodynaamisin menetelmin.

1970-luvulta alkaen Remelluri on modernisoinut merkittävästi tuotantoaan, mutta nykyisen nokkamiehen, Telmo Rodriguezin johdolla talo on siirtynyt merkittävästi kohti perinteisempää suuntaa: sen lisäksi, että tarhoja viljellään jälleen vanhanaikaisin menetelmin, on myös viinintekemisessä siirrytty kohti traditionaalisempia linjoja. Toisin kuin monet modernit Riojan viinitalot, jotka valmistavat viininsä uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä minimikypsytysaikoja mukaillen, valmistaa Remelluri tätä nykyä viininsä yhä kasvavaissa määrin vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä – vain intensiivisimmät ja konsentroituneimmat viinit kypsytetään uusissa tammitynnyreissä – ja kypsytysaikoja on pidennetty. Viinit käyvät rypäleiden omilla villihiivoilla ja viininvalmistus ylipäänsä perustuu minimaaliseen puuttumiseen. Ainoastaan talon Jaime Rodriguez -viini edustaa ns. modernia tyyliä, muiden viinien edustaessa hyvin klassista Riojan viinien tyyliä. Lisäksi tätä nykyä valtaosa talon viineistä valmistetaan jälleen talon omien tarhojen rypäleistä; sopimusviljelijöiden sopimuksia ei kuitenkaan katkaistu, vaan näiden tuottajien rypäleistä kehitettiin uusi, Lindes de Remelluri -tuotelinjasto.

Tämä talon valkoviini ei kuitenkaan ole missään nimessä perinteinen Riojan valkoviini, vaan hyvin moderni ja kokeellinen tapaus. Se valmistetaan 1980-luvun lopulla 650–800 metrin korkeudessa sijaitseville terasseille istutetun tarhan rypäleistä. Tälle tarhalle istutettiin hyvin sekalainen joukko erilaisia valkoisia rypälelajikkeita (mm. Chardonnay-pistokkaita Leflaiven tilalta Burgundista ja rhônelaisia lajikkeita Chaven tarhoilta); näiden köynnösten rypäleet kerätään käsin ja viiniytetään jokainen lajike erikseen sementti- ja terästankeissa, barrique-tynnyreissä ja 1,200 litran foudre-tynnyreissä rypäleiden omilla villihiivoilla. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä n. 18 kk ajan eri kokoisissa ja -ikäisissä ranskalaisissa tammitynnyreissä, minkä jälkeen viini pullotetaan suodattamattomana ja kirkastamattomana.

Viinillä on intensiivinen vaaleankeltainen väri, joka taittuu hennosti vihertävään.

Tuoksu on erittäin ilmaisuvoimainen ja kompleksinen: pinnassa tuntuu Muscat'n kukkaisuutta, hillittyä tammitynnyrikypsytyksen tuomaa kermaisuutta ja hentoa tammen vaniljaa. Niiden rinnalta löytyy mm. sokeroitua päärynää, kevyttä hunajamelonisuutta ja ujoa, freesiä sitruksisuutta.

Maku jatkaa melko luontevasti tuoksun starttaamissa kuvioissa. Kielellä pyörii trooppista hedelmäisyyttä, tammitynnyrikypsytyksen tuomaa kermaisuutta, tammen vaniljaa, ananasvetoista ja kevyen persikkaista keltaista hedelmää, paahteista mausteisuutta, sokeroitua inkivääriä ja kevyttä mineraalisuutta. Vaikka kokonaisuus on melko täyteläinen, runsasarominen ja suutuntumaltaan jopa kevyen öljyinen, on kokonaisuus melko hapokas ja yllättäen jopa mukavan freesi.

Melko pitkässä ja miellyttävän vivahteikkaassa jälkimaussa tuntuu kivisen mineraalisuuden ohella keltaista, kypsänmakeaa omenaa, kevyttä ananasta, hentoa kermaisuutta ja hieman alkoholin (13,5%) tuomaa lämpöä.

Remelluri Blanco on paperilla sellainen viini, jonka ei pitäisi toimia meikäläiselle: osittain uusissa ja pienissä tammitynnyreissä kypsytetty sekametelisoppa vähän kaikenlaisista lajikkeista, joista osalla ei ole minkäänlaista tekemistä keskenään. Mutta vaikka kaiken logiikan mukaan viinin ei pitäisi meikäläiselle toimia, onnistuu Remelluri Blanco lasissa yllättämään: kokonaisuus on yllättävän freesi, tyylikäs, tasapainoinen ja juotava. Lämmetessään viinin tammisuus ja makea aromikkuus korostuvat hieman häiritsevästi, mutta viileänä ja vastakorkattuna Remelluri Blanco on hämmentävän hurmaava, ryhdikäs ja tasapainoinen esitys.

Viini on semmoinen överiaromaattinen tapaus, jolle on vaikeaa keksiä järkevää kumppania näin lennosta – moni ruoka toimii varmasti viinin kumppanina oikein hyvin, mutta se on niin persoonallinen, että mikään klassinen viini-ruoka-combo ei pomppaa intuitiivisesti heti mieleen tätä viiniä maistettaessa. Sen sijaan viinistä tulee sellainen hyvän viinin fiilis, jossa kokee, että viini olisi hauska testata uudelleen 10 vuotta vanhempana. Tässä pullotteessa nimittäin tuntuu olevan varsin hyvä pohja kellarointipotentiaalia ajatellen.

Lyhyesti: Moderni, hyvin persoonallinen ja erikoinenkin, n. 10 eri rypälelajikkeen tammitynnyrikypsytetty sekoitevalkoviini Riojasta, alueen mahdollisesti vanhimmalta tuottajalta.

Arvio: Erittäin hyvä – tällaiset modernit kötöstelyt yleensä tuomitsen automaattisesti romukoppaan, mutta hämmentävää kyllä, tämän viinin tapauksessa kokonaisuus pelittää mainiosti! Valtavasta rypälelajikkeiden määrästä huolimatta viinissä tuntuu olevan selvä punainen lanka, ryhtiä löytyy niin hapokkuuden kuin mineraalisuudenkin muodossa ja tynnyrikypsytyksen tuomat aromit on mallikkaasti pidetty maltillisina.

Hinnan (44,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Ihailtavaa miten seikkaperäisesti jaksat ottaa selvää viinin tuottajasta ja arvostelemastasi viinistä. Jos jatkat samaan malliin, niin saat lukea allekirjoittaneen kyllä vakituiseksi lukijaksesi.

    Tällä kertaa kiinnostusta lisäsi erityisesti se, että kellarissani on pullo kyseisen tuottajan punaviiniä: Remelluri La Granja Gran Reserva 2005. En ole tutkinut tietoja siitä sen tarkemmin, mutta ainakin kyseinen vuosikerta 2005 saa nettitietojen mukaan arvosanan ”excellent”. Vielä on sekin selvittämättä, milloin pullo kannattaisi korkata. Kiirettä siihen ei kuitenkaan ole.

    hka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tapauksessa kannattanee ryhtyä vakituiseksi lukijaksi, sillä olen tehnyt tätä samaa hommaa jo monen vuoden ajan! :D

      Pelkästään Remellurin nuorempien vuosikertojen Reservojen perusteella voin suoraan sanoa, ettei tuon Gran Reserva 2005:n kanssa ole missään nimessä mitään kiirettä.

      Poista