Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.3.16

Marques de Griñon Syrah 2007

Marques de Griñon Syrah 2007
  • Valmistaja: Pagos Marques de Griñon, Dominio de Valdepusa
  • Tyyppi: Punaviini, Vino de Pago; DO Dominio de Valdepusa
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castile-La Mancha, Toledo
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 25,00e (Lokakuu 2014, Aeropuerto Barcelona-del Prat)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Minulla on riippuvuus, josta minun on päästävä eroon. Nimittäin joka kerta, kun vastaani tulee joku DO Pago -viini (yleensä jostain syystä ne ovat aina Marques de Griñonin viinejä), on minun ostettava sellainen testiin. Ja joka kerta viini on jonkinasteinen pettymys – eikä tämä nyt arvioitava viini ole mikään poikkeus tähän. Tästä syystä olen tämän viinin maistettuani vihdoinkin pyrkinyt jättämään DO Pago -viinit sikseen.

Asiasta tietämättömille lienee tässä hyvä selittää lyhyesti, mitä DO Pago -viinit ovat. Espanjassa on neljä laatuluokkaa, jotka ovat matalimmasta korkeimpaan Vino de Mesa, Vino de la Tierra (VdlT), Denominación de Origen (DO) ja Denominación de Origen Calificada (DOCa / DOQ). Vuonna 2002 astui mukaan DO Vino de Pago -luokitus, joka sijoittuu jonnekin 3. ja 4. portaan välimaastoon tai 4. portaalle. Toisin kuin muut appellaatiot, jotka myönnetään viinialueille, DO Pago -appellaatio myönnetään yksittäisille viinitaloille, joilla on pitkä, laadukkaaksi tunnustettu historia ja jotka valmistavat viininsä ainoastaan omien tarhojensa rypäleistä. Voimaantulonsa jälkeen näitä yhden viinitalon appellaatioita on luotu yhteensä 17 kappaletta.

Ensimmäisen Vino de Pago -appellaation saanut viinitalo oli Griñonin markiisin Carlos Falcó y Fernández de Córdovan luotsaama Dominio de Valdepusa vuonna 2002. Tämä tila on ollut saman suvun omistuksessa jo vuodesta 1292, mutta viiniä siellä on viljelty vasta vuodesta 1974, jolloin talo ryhtyi tuottamaan viinejä yksinomaan Caberneet Sauvignonista – varsin erikoinen veto Espanjan sydämessä sijaitsevassa, vanhanaikaisessa Castile-La Manchassa. Ensimmäiset kaupalliset viininsä viini tuotti vuosikerrasta 1982 ja alusta asti talon viinintekijänä toimi Bordeaux'n yliopiston enologian professori Emile Peynaud. Vuonna 1991 talon viinintekijäksi saapui Peynaudin oppilas Michel Rolland, jonka johdolla viinitalolle istutettiin Cabernet Sauvignonin ohelle lisää ranskalaisia lajikkeita, Syrah'ta ja Petit Verdot'ta.

Tämä viini on valmistettu vuosina 1991-1992 istutettujen Syrah-köynnösten rypäleistä. Viini on aluksi käynyt ja maseroitunut kuorien kanssa terästankeissa 4-5 viikon ajan, minkä jälkeen viini on siirretty ranskalaisiin uusin ja kerran käytettyihin barrique-tynnyreihin kypsymään 12-15 kk ajaksi.

Viinin väri on hyvin tumman ja melko läpinäkymättömän mustanpurppura kirsikka.

Tuoksu on ensivaikutelmaltaan voimakkaan makean tamminen, makean suklainen ja pölyisen puiseva. Nenän totuttua tammiryöpytykseen löytyy seasta myös ylikypsän makeaa karhunvatukkahilloinen, mutta mukaan nousee myös runsasta maitosuklaapirtelöisyyttä ja myös aavistuksen viskipuisevaa meininkiä.

Kypsänmakealta maultaan viini on mehukkaan luumuinen, karhunvatukkahilloinen, kypsän tumman marjainen ja runsaan makean ja tumman tamminen. Todella rehevästä ja suuntäyttävän runsaasta mausta löytyy myös maitosuklaata, kevyesti ylikypsiä, pehmeitä marjoja ja pienin aavistus vihreää rankaa. Hapokkuutta ei viinin runsauteen nähden ole nimeksikään, mutta rakenteesta pyrkii auttavasti huolehtimaan melko runsas ja jauhoinen, mutta silti suht kypsänä ja pehmeänä tuntuva tanniininisuus.

Viinistä jää suuhun makea, sekä suklaisen että karhean tamminen ja ylikypsän luumuinen jälkimaku. Viipyilevä jälkivaikutelma on raakakaakaoinen, jauhoisen tanniininen, kohtalaisen karhea, melko puiseva ja kestoltaan pitkähkö.

Aivan ensimmäiseksi on todettava, ettei tässä kyllä Espanjaa löydä. Tämä on tämmöinen geneerinen Chilen Syrah, johon on vain saatu vähän normaalia enemmän tammisuutta. Mikä on kyllä sääli, sillä Syrah voi parhaimmillaan olla hurmaavan marjainen, intensiivinen ja ihastuttavan rakenteikas. Parhaimmatkaan rypäleet eivät kuitenkaan kestä liian kuumia olosuhteita (aivan Espanjan sydämessä sijaitsevassa Toledossa normaali kesälämpötila pyörii 35–40 °C tuntumassa) ja modernia, tammikeskeistä viininvalmistusta. Lopputuloksena on matalahappoinen, läski ja makea viini, jonka kaikki mahdolliset nyanssit on saatu hukutettua geneerisen suklaisen tammisuuden alle.

En kyllä ymmärrä, mihin käyttöön tällainen viini sopii: sellaisenaan nautittuna viini on niin älytöntä tykitystä, että jo puolen lasillisen jälkeen tulee ähky, kun taas kypsänmakea mutta melko karvaan tamminen makumaailma, josta puuttuu hyvälle ruokaviinille oleelliset hapot, ei herätä mitään intuitiivisia viini-ruoka-pareja. Kenties joku makealla marinadilla tuunattu BBQ beef? Tiedä häntä. Itsellä tämä viini meni vähän "hukkaostos"-kategoriaan – pitääpä jättää tulevaisuudessa nämä Pago-viinit jenkeille ja jenkkiläiset makumieltymykset omaaville viininystäville.

Lyhyesti: Hallitsevasti suklaisen tamminen, ylikypsän hilloinen, pehmeä ja geneerinen Syrah, josta ei kyllä mitään Espanjaa tahdo löytyä.

Arvio: Tylsä – kuten jo kahdessa aikaisemmassa Griñon-arviossani olen todennut: "[E]n oikein käsitä miksi Vino de Pago -luokitus luotiin nostamaan espanjalaisviinien profiilia, jos viinit ovat tällaisia – sokkona en kyllä rehellisesti voisi mitenkään veikata tätä kyseistä viiniä espanjalaiseksi, päin vastoin; veikkaisin Kaliforniaa tai eteläisen pallonpuoliskon kuumempia viinimaita."

Hinnan (25,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti