Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.3.16

de Venoge Grand Vin des Princes 1993

de Venoge Champagne Brut Grand Vin des Princes 1993
  • Valmistaja: Champagne de Venoge
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 111,10e (Joulukuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Shamppanjatalo de Venogen perusti alun perin Sveitsistä, Venoge-joen varrelta kotoisin oleva, tuolloin 49-vuotias Henri-Marc de Venoge vuonna 1825 – joskin tuolloin kyseessä ei ollut vielä varsinainen viinitalo, vaan liikefirma. Liikkeestä tuli puhtaasti viineihin keskittynyt, suvun nimeä kantava shamppanjatalo tuli noin 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1837. Jo heti perustamisensa aikaan de Venogen viinit olivat erityisiä: aikana, jolloin viinipulloissa luki vain tuottajan nimi ja vuosikerta, oli de Venogen pulloissa käsin väritetty ovaali etiketti, joka erotti heidän viinipullonsa kilpailijoistaan. Viinitalon suosio kasvoi ja 1800-luvun lopulla – aikana, jolloin koko Champagnessa tuotettiin vuosittain n. 30 miljoonaa pulloa viiniä – oli pelkästään de Venogen tuotanto yli miljoonaa pulloa vuodessa. Talon tuotanto nykyisin on n. 1,7 miljoonaa viinipulloa.

Vuonna 1858 kuninkaallisia hoveja ajatellen lanseerattu Vin de Princes on de Venogen lippulaivaviini, cuvée de prestige, joka valmistetaan yksinomaan Grand Cru -tasoisten tarhojen Chardonnay-rypäleistä. Vuodesta 1961 eteenpäin viini on pullotettu vanhanaikaista viinikarahvia muistuttavaan kuohuviinipulloon (jonka sijoittelu viinikellariin on kyllä perkeleellistä duunia). Viiniä valmistetaan vain poikkeuksellisina vuosina, jolloin talon omien tarhojen rypäleiden arvioidaan olevan riittävän laadukkaita tuottamaan tätä viiniä, joka kypsyy sakkojen kanssa minimissään 15 vuotta – usein vielä merkittävästi kauemmin.

Meikäläisen käsiin tämä pullo päätyi Copatinto-blogin Teemulta korvaukseksi 70-luvun shamppanjastani, jonka hän eräässä viinibloggaajien illanistujaisissa onnistui näppärästi kiepauttamaan jääkaapista suoraan kivilattialle.

Viinin ikään nähden ei ole yllättävää, että sillä on syvä, kehittyneen kullankeltainen väri.

Lasista kohoaa hyvin ekspressivinen, tertiäärinen tuoksu, jossa tuntuu päällimmäisenä kehittyneelle shamppanjalle tyypillistä paahdettua pähkinää ja nougat-konvehtia, karamellista oksidaatiota ja kevyttä hunajaa. Taustalla häilyy hillittyä poltettua sokeria, aavistus savua ja ujoa oksidatiivista suklaisuutta.

Makumaailma on pääpiirteittäin kuiva, mineraalinen ja kehittyneen pähkinäinen. Viinin makumaailma on kuitenkin merkittävästi tätä kompleksisempi, tarjoillen mm. valkoista persikkaa, hennosti rusehtavaa viheromenaa, terästä, kevyttä hunajaa, aavistus karamellisoitua ananasta ja sitruunankuorta, yleistä oksidaatiota ja ujolla otteella ruskistettua voita. Vaikka viinin iän myötä kevennyt, todella pieni, hento ja kermaisen pehmeä mousse ei tuo varsinaisesti raikkautta, on viinin suutuntuma silti melko kepeä, sekä miellyttävästi suhteellisen hapokas, eli rakennetta löytyy edelleen.

Jälkimaussa tuntuu keskimakua voimakkaampana oksidatiivista pähkinää ja mantelia, terästä, ruskistettua voita ja nougat'ta; loppua kohti nousee myös piirteitä kypsästä, rusehtavasta omenasta, sitruunamarmeladilla voidellusta paahtoleivästä ja hennosta savusta. Vaikkapitkä ja vivahteikas jälkivaikutelma on erittäin kehittynyt, onnistuu se olemaan myös ihastuttavan freesi.

Vin de Princes 1993 tuntuu vielä juuri ja juuri olevan kunnossa, mutta rupeaa selkeästi jo vetelemään viimeisiään: primäärihedelmä rupeaa pikku hiljaa olemaan kadoksissa ja tertiääriaromit hallitsevat selkeästi kokonaisuutta. Viini ei selvästikään ole päässyt kuitenkin vielä kuolemaan, vaan kokonaisuudesta löytyy vieläkin runsaasti sävyjä ja syvyyttä, hillittyjä hedelmäisiä nyansseja ja rakennekin on edelleen verraton.

Viiniä ei kuitenkaan kannata missään nimessä hillota kellarissa enää pidempään, sillä se ei varmastikaan tule saamaan enää lisää syvyyttä ja mielenkiintoa: tästä eteenpäin viinin hedelmä tulee vain haipumaan entisestään ja tawnyportmainen pähkinäisyys tulee peittämään ajan kanssa lopulta kaiken mielenkiinnon alleen. Jos siis tätä viiniä on sattunut päätymään kaappiin, suosittelen varaamaan kalenterista jonkun tulevan illan vapaaksi shamppisillallista varten!

Lyhyesti: Huippunsa jo tovi sitten saavuttanut, hurmaavan monisyinen, hienosti ikääntynyt ja miellyttävän ryhdikäs prestige cuvée -seniori.

Arvio: Erinomainen – todella mallikas ja miellyttävä esimerkki hienosti kehittyneestä shamppanjasta. Viini on todennäköisesti ollut parhaimmillaan jo muutamia vuosia sitten, mutta se kykenee silti tarjoamaan varsin valloittavan kuohuviinielämyksen edelleenkin.

Hinnan (111,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti