Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


19.1.16

Ornellaia 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/901197/
Ornellaia 2011
  • Valmistaja: Tenuta dell'Ornellaia
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Bolgheri Superiore
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Livorno, Bolgheri
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (51%), Merlot (32%), Cabernet Franc (11%), Petit Verdot (6%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 147,00e (Marraskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 147,00e (Tammikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Aivan Toscanan rannikolla sijaitseva Bolgheri oli pitkään täysin tuntematon viinialue, jossa tuotettiin lähinnä mitäänsanomattomia valko- ja roséeviinejä. Kun vuonna 1974 Tenuta San Guidon Bordeaux'n henkeen tuottama Sassicaia voitti Decanter-lehden järjestämässä maistelussa monet Bordeaux'n arvoviinit, siirtyi yhtäkkiä viinimaailman valokeila tähän Toscanan unohdettuun kolkkaan ja moni tuottaja ryhtyi tuottamaan alueella Sassicaiaa imitoiden viinejä Bordeaux'n punaisista rypäleistä. Alueelle on ilmestynyt monia kulttimaineeseen nousseita viinitarhoja ja -taloja, joista Tenuta San Guidon ohella tunnetuimpia lienevät Marchesi Antinorin Guado al Tasso ja Tenuta dell'Ornellaia.

Tenuta dell'Ornellaia sai alkunsa vuonna 1981, kun markiisi Lodovico Antinori perusti viinintekijä Tibor Gálin avustuksella oman viinitalon suoraan setänsä, markiisi Mario Incisa della Rocchettan, kuuluisan Tenuta San Guidon viinitalon naapuriin. Huhut kertovat, että Lodovico Antinori halusi kilpailla viinillään setänsä (ja serkkunsa Nicolò Incisan) Sassicaian ja isoveljensä Piero Antinorin Solaia-viinin kanssa – tähän Piero Antinori taas vastasi tuottamalla Guado al Tasso -viiniä Antinorin Bolgherissa sijaitsevalla tilalla. Alusta asti Ornellaialla on toiminut konsultoivana viinintekijänä mm. superkypsistä Bordeaux'n viineistä tunnettu Michel Rolland. Nykyisin Tenuta dell'Ornellaialla on kaksi tarhaa (Ornellaia, 41 ha ja Bellaria, 58 ha), joiden yhteenlaskettu viljelty pinta-ala on n. 76 ha. Näillä tarhoilla viljellään perinteisiä Bordeaux'n lajikkeita (Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot, Petit Verdot, Sauvignon Blanc), minkä lisäksi talolla on myös hyvin pieniä, kokeellisia palstoja, joilta löytyy valkoisia Viognier- ja Petit Manseng -köynnöksiä. Ornellaia-tarhalta valmistetaan talon ykkösviini, minkä lisäksi Masseto-mäen Merlot-tarhoilta valmistetaan talon "kakkosviini" Masseto, joka on kuitenkin usein ollut jopa halutumpi ja hinnakkaampi viini kuin itse Ornellaia. Muita talon viinejä ovat mm. kakkosviini, Le Serre Nuove, ja ns. perusviini, Le Volte.

Bolgherissa vuosikerta 2011 oli normaalia lämpimämpi, minkä vuoksi sadonkorjuu aloitettiin poikkeuksellisen aikaisin jo elokuun loppupuolella ja saatiin päätökseen syyskuun lopulla. Käsinpoimituista rypäleistä saatu mehu kävi aluksi viiniksi terästankeissa viikon ajan, jokainen rypälelajike ja palsta erikseen viiniytettynä, minkä jälkeen viinin vielä annettiin maseroitua kuorten kanssa kahden viikon ajan. Tämän jälkeen viini siirrettiin barrique-tynnyreihin (70% uusia, 30% käytettyjä) malolaktista käymistä ja kypsymistä varten. 18 kk tynnyrikypsytyksen jälkeen eri rypälepalstat ja lajikeviinit sekoitettiin halutuksi blendiksi, minkä jälkeen sekoitettu viini siirrettiin takaisin tynnyreihin asettumaan 6 kk ajaksi. Lopuksi viinin annettiin kypsyä vielä 12 kk ajan pulloissa ennen markkinoillelaskua.

Viinillä on lasissa hyvin tiivis, jähmeäliikkeisen konsentroitunut ja väriltään läpinäkymättömän punamusta habitus.

Tiivis ja tömäkkä tuoksu on kyllä erittäin intensiivinen, mutta tuo rehellisesti mieleeni enemmän uuden maailman hedelmäpommimonsterit kuin Toscanan tai Bordeaux'n viinit: nokkaan suorastaan vyöryy suklaata, kuivattua luumua, kypsää karhunvatukkaa, makeaa mustaherukkaa, pölyistä puisevuutta, kevyesti makeana tuntuvaa hiiltynyttä tammea ja aavistus rusinaa.

Kuten Ornellaian ulkonäkö ja tuoksu antavat odottaa, on viinillä on kepeyttä ja eleganssia kuin lyijyharkolla: olemus suussa on tiivis, suht täyteläinen ja erittäin konsentroitunut. Tummanpuhuvassa makumaailmassa tuntuu päällimmäisenä kypsää kirsikaa, kuivattua luumua, tummaa metsämarjaisuutta ja voimakasta bitterisyyttä. Hyvin hallitsevana tuntuva uusi tammi tuo kokonaisuuteen irtonaisena tuntuvaa makeaa tammea, mutta myös bitterisen palaneita ja tumman suklaisia sävyjä, jotka antavat muhevalle ja makealle makumaailmalle tiukkaa karvautta ja rosoa. Taustalla häilyy aavistus minttuista yrttisyyttä. Viinin happosektorista on vaikea sanoa mitään erityistä, koska näin tömäkän konsentraation alla ei tunnu minkäänlaiset hapot riittävän – erittäin runsaita ja positiivisella tavalla aggressiivisia tanniineja kuitenkin riittää varsin reippaanlaisesti ja ne onnistuvan pitävään viinin mallikkaasti paketissa.

Suuhun jää viinistä makea, maitosuklaisen tamminen, tumman metsämarjainen ja kuivatun luumuinen jälkimaku, jota tummempi, karvas suklaisuus ja bitterinen tanniinisuus ryhtyvät kuivattamaan nopeasti. Viini jättää intensiivisen, karhean bitterisen, pitkäkestoisen ja suutakuivattavan jälkivaikutelman.

Ornellaia tuntuu olevan jälleen yksi näitä kulttitason superviinejä, joissa ei niinkään ole ideana se, miltä viini maistuu, vaan se, paljonko siihen saa tungettua tammea. On viinin hedelmässä kyllä sen verran jytyä, ettei se pelkästään jää tammen alle, vaan puskee myös sen rinnalle, minkä lisäksi viinillä on varsin vaikuttava rakenne, mutta pakko silti myöntää, ettei tämmönen järjetöntä massaa ja täysin epäsopusuhtaista uuden tammen määrää edustava tyyli kyllä herätä minkäänlaisia ihastumisen tunteita – päin vastoin.

Kenties Ornellaialle voi kuitenkin muutaman kymmenen vuoden kellarointi tehdä ihmeitä – kenties viinin mörssärimäinen habitus kevenee eläkepäivien lähestyessä ja mahdollisesti myös viinin tällä hetkellä täysin naurettava tammisuus integroituu vuosien myötä osaksi kokonaisuutta? Vaikka viini ei muuten tunnu hirveästi eroavan uuden maailman vastaavanlaisista superpunaviineistä (mistä varmasti suuret kiitokset kuuluu monsieur Rollandille), on siinä sentään monille italialaisille viineille tyypillistä tiukkuutta ja rakennetta, jollaista ei kyllä uuden maailman viineistä tahdo löytää.

Oli miten oli, viinin paikka on ehdottomasti kellarissa. Näin nuorena ja primäärisenä Ornellaia menee täysin hukkaan – se vaikuttaa vain tanniiniselta tammiuutokselta, ei toistasataa euroa maksavalta kulttiviiniltä! Kenties 15–20 vuotta vartomalla viini kykenisi tarjoamaan jotain oikeasti mielenkiintoista – sekä vastinetta viinin hinnalle.

Lyhyesti: Todella massiivinen, konsentroitunut, hallitsevan tamminen, kypsänmakea ja voimakkaan bitterinen kulttiviini Toscanasta. Kellariin kypsymään.

Arvio: Erittäin hyvä – moderniksi, ääriuutokselliseksi tammipommiksi ihan mallikas esitys ja varmasti tyylilajinsa parhaita edustajia, jos tyylistä tykkää. Omasta mielestäni taas viinin jyräävä tammisuus peittää sen hedelmää ja persoonaa niin paljon, että sen laatu tuntuu jo suorastaan kärsivän.

Hinnan (147,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti