Mikkeller MAD4 Refshaleøen Sour
- Valmistaja: Mikkeller
- Tyyppi: Olut, Sour Ale / erikoisuus: maustettu olut
- Maa: Tanska
- Alue: Sjælland, Kööpenhamina
- Koko: 0,33
- Hinta ostohetkellä: 5,09e (Lokakuu 2015, Firmabeer)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
No niin, tästä oluesta on hieman vaikea kertoa taustoja, koska en löydä siitä juurikaan mitään tietoa. Etiketti kertoo oluen olevan black thornberry sour featuring Alex Atala, eli oratuomen marjoilla maustettu hapanolut, jonka teossa on tavalla tai toisella ollut mukana brasilialaiskokki Alex Atala; tämän tarkempaa tietoa en oluesta löytänyt.
Oluelle nimen antanut MAD on alun perin tanskalainen, voittoa tavoittelematon järjestö, joka pyrkii nostamaan ihmisten ymmärrystä ruoasta ja tietoisuutta sen laadusta. Mikkellerin MAD-oluet ovat taas erilaisia kokeellisia oluita, joita Mikkellerin panimoa pyörittävä Mikkel Borg Bjergsø tekee eri kokkien kanssa. Itselleni jäi kuitenkin hieman hämäräksi mikä on oluiden tai niiden valmistuksessa auttaneiden kokkien yhteys MADiin on.
No niin, nyt tämä (erikoisesti parasta ennen -päivämäärätön) olut testiin!
Väriltään olut on melko luotaantyöntävä: se on läpinäkymättömän samea ja likaisen punaruskea – kuin syksyistä kuravettä hiekkakentällä. Beigenharmaasta ja varsin runsaasta mutta nopeasti haihtuvasta vaahtolakista löytyy sama punertava sävy. Omasta mielestäni juomien pisteytys on yleisesti tyhmää ja ulkonäöstä pisteiden antaminen vielä tyhmempää, mutta jos joutuisin tälle oluelle pisteitä ulkonäöstä antamaan, olisi yhdessä pisteessä jo liioittelun makua.
Tuoksu on varsin raikas ja tuoksuun verrattuna myös oikein viehkeä: pirtsakkaa, happamankirpeää meininkiä, kevyttä brettaista rustiikkisuutta ja hentoa nahkaa sekä taustalla häilyvää sitruunankuortista vivahteikkuutta. Kokonaisuudessaan oluella on melko gueuzemainen yleisilme.
Maku on hieman pidätteleväinen, mutta korostuneen happamankirpeä ja rapsakka: siitä erottuu ensisijaisesti sitruunaa ja raakaa omenaa, taustalta myös hentoa yrttisyyttä, ujoa ruohoisuutta ja hentoa brettan maamaisuutta. Hiilihappo on runsasta, pienikokoista ja kuohkeaa, kun taas katkerot ovat hapanoluille tyypillisesti erittäin hillityt. Suutuntuma on kevyehkö, korkeintaan keskitäyteläinen.
Jälkimaku on keskimaun tapaan happamankirpeä ja kuiva, sekä jostain syystä hieman lämmin, vaikkei voltteja ole mitenkään erityisesti (6,2%). Kohtalaisesti tuntuvan saippuaisen katkeroisessa ja melko kirpeässä jälkimaussa kevyt brettaisen maamainen funkahdus ja hento ruohoinen aromihumalointi jatkuvat suht pitkään.
Meh. Vaikka hapanoluista varsin paljon tykkäänkin, ei Mikkeller nyt onnistunut vakuuttamaan. Yleisesti olut maistuu aika lailla geneeriseltä hapanoluelta, joskin ilahduttavan happamalta sellaiselta. Erityisen harmillisesti oluen mausteena käytetty oratuomen marja ei paljoa maistu; korkeintaan se tuntuu antaneen punertavaa sävyä oluen värille. Kokonaisuus on aika "perus" ja yllätyksetön; tämä olut on kyllä melko vaatimaton ja yksiulotteinen esitys aidon gueuzen rinnalla. Hapanoluihin vasta tutustuvalle olut antaa hyvin esimerkkiä siitä, kuinka happamia ne voivat olla, mutta muuten oluen meriitit jäävät melko vähäisiksi. Laatuunsa ja mielenkiintoisuuteensa nähden olut on hinnoiteltu hieman yläkanttiin, eikä sekään siis varsinaisesti kannusta tutustumaan olueen.
Lyhyesti: Varsin happamankirpeä oratuomella maustettu hapanolut, jonka happamuus ei kuitenkaan kykene pelastamaan oluen muuten hieman geneeristä meininkiä.
Arvio: OK – melko yllätyksetön hapanolut, jolla on kyllä poikkeuksellisen luotaantyöntävä ulkonäkö. Ihan juotava perustapaus, mutta ei mitään muistelemisen arvoista.
Hinnan (5,09e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti