Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.1.16

Col Solare 2009

Col Solare 2009
  • Valmistaja: Col Solare
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Columbia Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Washington, Columbia Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (73%), Merlot (15%), Cabernet Franc (10%), Malbec (2%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Toukokuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Atlantin takaa, Vapauden Maasta, löytyy myös jos jonkinnäköisiä kulttiviinejä. Useimpia ei vielä oikein voi kutsua klassikoiksi, sillä monilla ei ole sen vertaa ikää, että ne olisivat klassikkostatusta ansainneet – useiden talojen viineistä on mahdotonta jopa sanoa, minkälaisiksi ne kehittyvät ikää saadessaan, sillä niiden vanhimmatkin vuosikerrat ovat vielä niin nuorta tavaraa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt monia viinejä saamasta kulttistatusta, joka yleensä ansaitaan yhdistelmällä kovaa hypetystä, aggressiivista ylihinnoittelua, jotain tunnettua viinintekijää / talon omistaa / jotain ja runsasta uutosta ja tammitusta, joilla ansaitaan se pakollinen 94-100 pistettä Robert Parkerilta.

Melkeinpä kaikki tämmöiset kulttiviinit tulevat Kaliforniasta (ei sinänsä mikään yllätys, sillä 90% USA:n viinituotannosta on sijoittunut Kaliforniaan) ja niistäkin leijonanosa Yhdysvaltojen kuuluisimmalta viinialueelta, Napa Valleysta. Aina silloin tällöin joku viinitalo Kalifornian ulkopuolelta onnistuu kuitenkin herättämään amerikkalaisten viinikriitikoiden kiinnostuksen, ja usein ne onnistuvat keräämään sen verran hypeä, että myöskin niitä voidaan ryhtyä pitämään jonkin tasoisina kulttiviinenä (olen täysin varma siitä, että Yhdysvalloissa – ja erityisesti Kaliforniassa – on maailman suurin "kulttiviinitalo 10,000 asukasta kohden" -suhdeluku). Nämä Napa Valleyn ulkopuoliset viinitalot ovat siitä mukavia, että ne ovat usein kohtuullisemmin hinnoiteltuja: Napa Valleyssa maan hinta on niin järjettömissä luvuissa, että viineistä on usein pakko pyytää todella kovia summia, jotta viinit joskus maksaisivat niihin satsatut investoinnit joskus takaisin, kun taas muualla Yhdysvalloissa viinialueiden hehtaarihinnat ovat paljon kohtuullisemmissa summissa. Tämä myös pitää viinien hinnat kohtuullisina, mikä lienee omiaan hillitsemään hypeä – viinit kun tuntuvat olevan Yhdysvalloissa sitä "kultimpaa" tavaraa, mitä kalliimpia ne ovat.

Washnigtonin osavaltion Col Solare on yksi Kalifornian ulkopuolisia kulttiviinejä, joka saa järjestään viineillään todella kovia pisteitä amerikkalaisilta viinikriitikoilta. Tämä viini sai alkunsa vuonna 1992, kun toscanalaisen viinitalo Marchesi Antinorin nokkamies Piero Antinori matkusti Washingtonin osavaltioon tutustumaan alueen viinituotantoon. Viinitalo Col Solare ("hohtava mäki") syntyi Antinorin ja Château Ste. Michellen, Washingtonin vanhimman viinitalon, yhteistyönä ja viinin ensimmäistä vuosikertaa päästiin tuottamaan jo vuonna 1995. Alun perin viini tuotettiin Ste. Michellen viinitalolla, Ste. Michellen ja Marchesi Antinorin viiniosaamisen yhteistyönä.

Alun perin viini valmistettiin Château Ste. Michellen korkealaatuisimmista rypäleistä, mutta vuonna 2006 Ste. Michelle-Antinori-tiimi päätti hankkia oman Col Solare -tarhan Washingtonin parhaana tunnetulle Red Mountainin viinialueelle. Vuonna 2007 vastaistutetun tarhan naapuriin avattiin myös varsinainen Col Solare -viinitalo. Tarkoituksena on, että Col Solaren tarhojen parhaat rypäleet käytetään ykkösviini Col Solareen ja loput menevät kakkosviini Shining Hilliin. Nyt arvioitava vuosikerta 2009 oli ensimmäinen, jossa talon omien tarhojen rypäleet näyttelivät merkittävää osaa (13%) viinin rypälepohjassa, joskin merkittävä osa viiniin käytetyistä rypäleistä tuli edelleen ympäri Washingtonin suurta Columbia Valleyn viinialuetta ja vain 42% Red Mountainin viinialueelta. Vuosikerrassa 2010 talon omien rypäleiden osuus hyppäsi jo 48% tuntumaan ja Red Mountainin rypäleiden osuus oli 69%. Vuosikerta 2011 oli ensimmäinen, jolloin viini oli merkitty appellaation Red Mountain AVA alle (rypäleiden on oltava vähintään 85% merkityltä alueelta) talon omien rypäleiden osuuden ollessa 87% ja Red Mountainin alueen rypäleiden yhteensä 89%.

Col Solare 2009 on viiden tarhan rypäleistä koottu viini. Tarhoista kolme sijaitsee Red Mountainin alueella: Klipsun (Cabernet Sauvignon), Col Solare (Cabernet Sauvignon, Malbec) ja Kiona Heart of the Hill (Cabernet Sauvignon). Kaksi tarhoista sijaitsee suuremmalla Columbia Valleyn alueella: Cold Creek (Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc) ja Four Feathers (Cabernet Sauvignon, Merlot). Käsinpoimitut rypäleet rangattiin täysin ja niistä valmistettua viiniä maseroitiin kuorten kanssa 9–12 päivää, tarhasta ja lajikkeesta riippuen. Tämän jälkeen viini siirrettiin malolaktista käymistä ja kypsymistä varten uusiin barrique-tynnyreihin (95% ranskalaista, 5% amerikkalaista). Viini kypsyi tammitynnyreissä yhteensä 22 kuukautta.

Väriltään viini on erittäin tiiviin, läpinäkymättömän ja konsentroituneen purppuranpunainen.

Tuoksu on järeä ja tiivis, mutta hieman pidättelevä – liekö viini nyt vain hankalassa vaiheessa? Vaikkei tuoksu ole erityisen ilmaisuvoimainen, erottuu siitä erittäin paljon kaikkea, joilla on helppo määritellä jenkkiläinen superviini: tuoretta herukkaa, suklaata, kypsää luumua, mokkaa, makeaa tammea, kevyttä tupakanpurua ja yleistä konsentraatiota ilmaisevaa aromikkuutta. Tuhti tuoksu selkeästi pyrkii olemaan vaikuttava, mutta omaan nokkaani se tuoksuu lähinnä ennalta-arvattavalta: samalta, miltä jokainen super-Cabernet ja uuden maailman hinnakas Bordeaux-klooni tuoksuu.

Suussa viinillä on erittäin konsentroitunut, tiivis ja pureksittavan paksu olemus. Kuivahko makumaailma jatkaa tuoksun osoittamalla polulla: muhkeaa herukkaisuutta, voimakasta mausteisuutta, lakritsia, puisevaa ja hennon savuista tammea, kevyttä tummaa luumua ja hentoa maitosuklaata. Kokonaisuus on melko tuntuvan ja jopa tiukahkon tanniininen, kun taas kohtalainen hapokkuus sinnittelee viinin erittäin täyteläisen rungon alla henkihieverissä. Alkoholi (14,5%) tahtoo tehdä kokonaisuudesta piirun verran tulisen.

Tuhti jälkimaku on uskollinen jyhkeälle keskimaulle: viinistä jää suuhun kypsän tumman hedelmäinen, tumman suklainen, kevyen bitterinen, makean puisevan mausteinen ja hennon suklaapirtelöinen jälkivaikutelma, johon alkoholi tuo kohtalaisesti tuntuvaa lämpöä nieluun ja kitalakeen.

Viini tuntuu niin tuoksultaan kuin maultaan henkivän sellaista meininkiä, joka on tarkoitettu kuin mittatilaustyönä Robert Parkerin suuhun ja jolla ei ole muuta tehtävää kuin olla jälleen yksi uusi jenkkiläinen kultti-Cabernet. Meikäläisen suussa tämä kääntyy lähinnä äärimmäisen geneeriseksi, ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi superviiniksi, jossa on julmetusti hedelmää, enemmän uutosta ja vielä enemmän tammea. Kokonaisuus muistuttaa tietyllä tavalla hiljattain maistamaani nuorta Penfolds Grangea superkypsällä ja -runsaalla hedelmällään ja hyvin hallitsevalla tammisuudellaan, mutta siihen verrattuna Col Solaressa tuntuu olevan vähemmän sekä tanniineja että happoja – juuri niitä, joita viini tarvitsisi kypsyäkseen pitkään. Siinä missä legendat kertovat Penfolds Grangen olevan oikeasti laadukasta ja vaikuttavaa tavaraa saatuaan useamman vuosikymmenen ikää, rupeaa tämän viinin kohdalla miettimään, että kuinkahan pitkälle se mahtaa kestää toisella vuosikymmenellään. Tosin muistan joskus lukeneeni, että viinintekijän omasta mielestä Col Solare saavuttaisi huippunsa n. 7-8 vuoden jälkeen vuosikerrasta – eli melkein tämänikäisenä. Vaikea kyllä nähdä, että tämä viini kehittäisi vuoden parin lisäkypsytyksellä minkäänlaista lisäeleganssia.

Nyt korkattuna viini tuntuu menevän täysin hukkaan: tämä on lähinnä hallitsevan tamminen, superuutteinen ja ennen kaikkea ennalta-arvattavan geneerinen jättiläisviini, jossa ei ole lainkaan eleganssia ja rakennekin tuntuu hieman huteralta näin muhkean hedelmän alla. Kenties pitkään kypsyttämällä viini voi saavuttaa joinkinlaista mielenkiintoa, jos sen tammisuus pikku hiljaa integroituisi kokonaisuuteen ja ylimittainen hedelmä hieman kuivahtaisi kasaan. Tuntuu kuitenkin mahdottomalta sanoa, että onko viinissä kuinka paljon kapasiteettia kypsytykseen: ei se vielä tunnu olevan huipullaan, eli kyllä se vielä varmasti kestää kellarissa pitkään, mutta on täysin toinen tarina paraneeko viini tästä pitkään vartomalla.

Lyhyesti: Ilmiselvästi kulttiviiniksi tehty järeän tamminen, superuutoksinen, massiivisen hedelmäinen ja huomattavan täyteläinen Bordeaux-blend Washingtonista.

Arvio: Hyvä – siinä missä Penfolds Grange vakuutti lähinnä rakenteellaan, ei geneerisen tammisella uuden maailman superviini -maullaan, ei Col Solare onnistu kummassakaan mainittavan hyvin. Lähimmäksi verrokiksi tälle nousee mielessä ns. Superchileläiset, jotka maistuvat lähinnä alueen tyypillisiltä viineiltä, joissa on vain tuplasti enemmän hedelmää ja uutosta. Tämä on ihan kelvollinen moderni uuden maailman jättiviini isojen viinien ystäville, mutta niitä kyllä löytyy Suomestakin paljon edullisemmalla hinnalla.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti