Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.1.16

Château d'Yquem 1991

http://www.alko.fi/tuotteet/549957/
Château d'Yquem 1991
  • Valmistaja: Château d'Yquem
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru Supérieur
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
  • Rypäleet: Sémillon (80%), Sauvignon Blanc (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~235,00e (Syyskuu 2014, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: 671,30e (Tammikuu 2015, Alko; vk. 2007)


Kun vuonna 1855 Bordeaux'n viinejä pistettiin (edelleen hyvin elinvoimaiseen) paremmuusjärjestykseen, kannatti olla Château d'Yquem (lausutaan ikem). Siinä missä 4 parasta punaviiniä todettiin kaikki yhtä hyviksi (Premier Cru), oli valkoisten puolella Château d'Yquem muita vielä niin merkittävästi parempi, että sille piti luoda täysin oma luokkansa (Premier Cru Supérieur)! Jopa 1700-luvun kenties kuuluisin oenofiili, Thomas Jefferson, oli maininnut Château d'Yquemin olevan Ranskan paras valkoviini ja tilasi niitä sekä itselleen että kuomalleen George Washingtonille.

Viinitalona toimivan Yquemin linnan alkuhämäristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta vielä keskiajalla talon tilukset kuuluivat Englannin kuninkaalle. Talon kirjoitettu historia alkaa vuodelta 1477, kun Raymon Felipe Eyquem osti tilukset omistukseensa. Reilu sata vuotta myöhemmin talon omistajasuku vaihtui, kun Jacques de Sauvage osti "Yquemin kartanona" tunnetun rakennuksen. Kun myös taloa ympäröivät tilukset siirtyivät tämän suvun omistukseen vuonna 1711, muutti Léon de Sauvage d'Yquem rakennuksen viinitaloksi ja istutti talon ympärille viinitarhoja. Talon omistava suku muuttui vielä kolmannen kerran vuonna 1785, kun Françoise-Joséphine de Sauvage d'Yquem meni naimisiin Ludvig XV:n kummipojan, kreivi Louis-Amédée de Lur-Salucesin, kanssa.

Läpi 1800-luvun Château d'Yquem pysyi korkeatasoisia, jalohomeisia valkoviinejä tuottavana viinitalona; viinien poikkeuksellisen korkeasta laadusta on mm. osoituksena tuo yllämainittu, vuonna 1855 ansaittu Premier Cru Supérieur -luokitus. Viinitalo pysyi Lur-Salucesin suvun omistuksessa aina vuoteen 1996, jolloin Eugene de Lur-Saluces myi valtaosan viinitalon omistuksesta luksusbrändijätti Louis Vuitton Moët Hennessylle. Taloa vuodesta 1968 johtanut, viinintuotantoa modernisoinut ja laatua merkittävästi kasvattanut kreivi Alexandre de Lur-Saluces jäi kuitenkin talon johtoon aina eläköitymiseensä asti, vuoteen 2004. Nykyisin taloa johtaa Château Cheval Blancin nokkamies, Pierre Lurton.

Château d'Yquem on tullut jo 160 vuoden ajan tunnetuksi yhtenä maailman arvostetuimmista (ja siten myös hinnakkaimmista) jälkiruokaviineistä. Nykyisin talo omistaa reilu 120 hehtaaria viinitarhoja, mutta näistä vain 100 hehtaaria tuottaa viiniä. Joka vuosi 2-3 hehtaaria vanhimpia köynnöksiä revitään maasta ja tarha jätetään kesannolle vuodeksi. Tämän jälkeen istutetaan nuoria köynnöksiä, mutta niistä valmistetaan viiniä vasta, kun köynns on vähintään 5 vuoden ikäinen – tästä syystä Yquemilla on n. 20 hehtaaria tarhoja, joista viiniä ei tuoteta.

Jälkiruokaviinien tuottaminen Sauternes'ssa on riskialtista työtä: jotta laadukasta jälkeä saataisiin aikaan, on sääolosuhteiden oltava täysin optimaaliset: yöllä ja aamulla tarhoilla on oltava riittävästi sumun tuomaa kosteutta, jotta botrytis cinerea -homesieni pääsee leviämään rypäleisiin, mutta päivisin on oltava kuivaa ja riittävän lämmintä, jotta homesieni ei pääse valloilleen ja homesienen runtelemat (ns. jalohomeiset) rypäleet pääsevät kuivumaan, kun rypäleen sisältämä neste haihtuu homesienen rikkoman kuoren kautta. Liian kuivina vuosina homesieni ei pääse leviämään kunnolla rypäleisiin, kun taas liian kosteina ja viileinä vuosina homesieni leviää hallitsemattomana harmaahomeena rypäleisiin, tuhoten nopeasti koko sadon. Koska rypäleet menettävät merkittävän osan mehustaan, on tarhojen tuotto äärimmäisen pientä Sauternes'ssa: vain n. 12-20 hl/ha (muualla Bordeaux'ssa n. 30-50 hl/ha). Château d'Yquem menee laaduntavoittelussaan vielä pidemmälle: koska rypäleet kerätään hyvin monessa erässä (keskimäärin kuudessa), joista jokaisessa kerätään vain parhaat rypäleet ja loput rypäleet jätetään köynnökseen kuivumaan edelleen, on keskimääräinen satomäärä Yquemilla vain n. 9 hl/ha (yhdestä köynnöksestä saadaan siis n. lasillisen verran viiniä). Lisäksi Château d'Yquem on tullut tunnetuksi talona, joka ei heikkoina vuosina tee lainkaan viiniä, vaan viinit myydään joko geneerisenä Sauternes-viininä (ns. declassified Yquem) tai huonoimpina vuosina rypäleet tai mehu yksinkertaisesti myydään bulkkina pois.

Château d'Yquem on laatunsa lisäksi tullut tunnetuksi yhtenä maailman pitkäikäisimmistä viineistä: ei ole mitenkään poikkeuksellista, että parhaiden vuosikertojen viinit pysyvät juotavina toista vuosisataa ja voipa markkinoilta edelleen löytää Yquem-pulloja 1700-luvulta (toinen asia on toki se, kuinka aitoja nämä viinit ovat...)! Viinit valmistetaan kuivuneista ja äärimmäisen konsentroituneista Sémillon- ja Sauvignon Blanc -rypäleistä, joista puristettua viiniä kypsytetään uusissa barrique-tynnyreissä n. 26-28 kuukautta ennen pullotusta. Yleisesti Yquemilla tähdätään 13,5% vahvuiseen viiniin, jossa on jäännössokeria 120-150 g/l, mutta nämä piirteet voivat vaihdella merkittävästi vuodesta riippuen. Vuosikerta 1991 oli Bordeaux'ssa kolmen upean vuosikerran ('88, '89, '90) jälkeen surkea, ja Sauternes'ssa moni tuottaja jätti kokonaan pullottamatta kun sadot jäivät niin määriltään kuin laadultaan vaatimattomaksi.

Viini on väriltään jo hieman kehittyneen meripihkaisen keltainen.

Tuoksussa tuntuu paahdettuja pähkinöitä, makeaa hunajaa, aromaattista kukkaisuutta, maltillista tammitynnyreiden tuomaa vaniljakreemiä ja kevyesti kehittyneitä piirteitä piirteitä, jotka vihjaavat mm. tuoreeseen nahkaan.

Intensiiviseltä maultaan viini on ensisijaisesti makean sitrusmarmeladinen ja lemoncurdinen, joskin seasta löytyy myös mausteista, makeaa tammisuutta, poltettua sokeria, jalohomeen tuomaa mehiläisvahaista paahteisuutta, hentoa nahkaisuutta ja aavistus makeaa persikkajääteetä. Hapot ovat viinin makeanrunsaaseen suutuntumaan nähden hyvät ja kokonaisuudessa on raikkautta. Viinistä kuitenkin puuttuu hienojen Sauternes'n viinien runsautta ja puhtia ja vaikka kokonaisuudessa on syvyyttä ja kerroksellisuutta, ei viini vaikuta erityisen ihmeelliseltä – joskin erittäin maukkaalta ja tasapainoiselta.

Runsaassa jälkimaussa tuntuu hunajaista jalohomeisuutta, paahdettuja pähkinöitä, nahkaa, ruutisavua, hillittyä vaniljaisuutta, kevyttä lemon curdia, hentoa sitrusmaista hapokkuutta ja kovaa toffeekaramellia. Makea jälkivaikutelma on viipyilevä, kielellä kehittyvä ja suorastaan loputtoman pitkä – mikä on positiivista, sillä monissa makeissa viineissä jälkimaussa jäännössokeri helposti valtaa suun, minkä takia jälkimaku voi jäädä usein melko lyhyeksi.

Tämä Château d'Yquem on vaikuttavan moniulotteinen, herkullinen ja harmoninen jälkiruokaviini, mutta se selvästikin on huonon vuosikerran edustaja: vaikka viini on äärimmäisen nautinnollinen ja suorastaan hedonistinen esitys, ei se ole missään nimessä parhaiden joukossa ja se jää kauas parhaista maistamistani Sauternes'n viineistä. Esimerkiksi rinnalla nautittu nuorempi, paremman vuoden Château Suduiraut 2006 veti Yquemia kuin pässiä narussa.

Viini on siis kyllä herkullinen ja tasapainoinen esitys, mutta kaukana siitä, mitä Yquem voi parhaimmillaan olla – mikä on melko huono asia, kun ottaa huomioon viinin hinnan. Vaikka pientä kehittyneisyyttä viinistä rupeaa jo löytymään, on se vielä kaukana huipustaan ja sille on helppo povata pitkää ikää. Mutta vaikka viini varmasti paranee iän myötä, se ei kuuluisasta nimestään huolimatta tule koskaan nousemaan Sauternes'n viinien parhaimmistoon. On helppo löytää paljon tasokkaampia jälkiruokaviinejä pienemmällä hinnalla siirtämällä katseen alempiin Sauternes'n Cru-luokkiin.

Lyhyesti: Moniulotteinen, tasapainoinen ja uskomattoman herkullinen Sauternes, joka kuitenkin huonon vuosikerran vuoksi jää kauas alueen parhaimmista viineistä.

Arvio: Tyylikäs – hurmaava ja elegantti jälkiruokaviini, joka huokuu niin syvyyttä ja tasapainoa – ei kuitenkaan riittävästi ollakseen oikeasti hintansa väärti ostos.

Hinnan (~235,00e) ja laadun suhde: Surkea – edullisemmallakin voi saada yhtä korkeaa laatua ja samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti