Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.1.16

Bell's Oarsman Ale

Bell's Oarsman Ale
  • Valmistaja: Bell's Brewery Inc.
  • Tyyppi: Olut, Sour ale
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Michigan
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 0e (norm. 5,99e; Lokakuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Tämä olut päätyi käpäliini täysin sattumalta viime syksynä. Tein tilauksen mainioon Firmabieriin, mutta kun reilun viikon jälkeen tilauksesta ei ollut kuulunut mitään (ja paketin seurantakoodi väitti paketin olevan jo toimitettu), kyselin asiasta Firmabieriltä. He ottivat asiasta selvää, ja paljastui, että olutkuormani oli seikkaillut ympäri Hollantia poistumatta koskaan maasta ja lopuksi jäänyt odottelemaan Firmabierin kotipostiin. Myymälän tyypit kävivät hakemassa boksin, lisäsivät viivästyksestä korvaukseksi pari olutta ja pistivät paketin uudestaan matkaan. Tällä kertaa paketti päätyi perille muutamassa päivässä ja ihan oikeaan osoitteeseen.

Tämä olut oli yksi niistä korvauskaljoista. Hintaa oluella näytti olevan Firmabierissä sentin vajaa kuusi euroa. Panimona toimii michiganilainen Bell's, jonka Larry Bell perusti vuonna 1983 panimotarvikekaupaksi. Ensimmäiset kaupalliset oluet Bell myi myymälästään pari vuotta myöhemmin, syksyllä 1985. Nykyisin panimo tuottaa n. 35 miljoonaa litraa olutta vuodessa ja sille tuntuu olevan tärkeää omavaraisuus ja kestävä kehitys: Bell'sin sivuilla ei tyydytä kertomaan, että panimo on yleisesti "vihreä", vaan siellä annetaan yksityiskohtainen lista asioista, joilla panimo pyrkii vähentämään ympäristön kuormitusta. Lisäksi vuonna 2008 Bell's osti oman 30 ha pellon, jolla panimo viljelee luonnonmukaisesti ohraa oluitaan varten.

Oarsman on ulkonäöltään utuinen, väriltään ujosti vihertävänsävyiseen taittuva aprikoosinkeltainen. Valkoinen, höttöinen vaahtohattu nousee runsaana, mutta haihtuu myös hyvin ketterästi ja pitsiä jättämättä.

Selkeää happamankirpeyttä vihjaileva tuoksu on yhtä aikaa raikas ja tunkkainen: siinä on sekä jonkinlaista omenaisuutta ja ujoa sitruunaistuutta, että hentoa juureksellisuutta ja funkkia. Enkä puhu nyt mistään ummehtuneesta perunakellarista, vaan ihan mukavasta, tuoreen palsternakkaisesta aromaattisuudesta. Taustalla häilyy kevyttä aprikoosia ja puisevaa mausteisuutta. Tuoksussa leijailee tietty geneerisen viljainen olutmaisuus, mutta ilman sitä voisin mustasta sokkolasista veikata kyseessä olevan hieman autolyyttistä (hiivaisen paahteista) kuohuviiniä tai vanhoissa tammitynnyreissä kypsytettyä valkoviiniä. Tuoksu ei ole mitenkään voimakas, mutta se on todella erikoinen, epämääräisen ja siitä on vaikea saada otetta, vaikka siinä tapahtuukin paljon. Ei vaikea, mutta intellektuaalisesti haastava tuoksu!

Suussa olut on kepeä ja maltillisesti happamankirpeä. Maku on alkoholin tavoin (4%) varsin kepeä ja hillitty, mutta miellyttävän aromikas ja hienovaraisella tavalla moniulotteinen. Siitä erottuu maltillista kypsää omenaa ja persikkaa, hillittyä sitrushedelmää, kevyttä viljaisuutta, hentoa hunajaa ja ujoa vihertävää yrttisyyttä. Suutuntuma on kuitenkin hieman ohut ja vetinen, eikä katkerohumalaa ole juurikaan käytetty. Hiilihappoisuus on melko pientä ja hillittyä.

Jälkimaku ujosti happamankirpeä, minkä lisäksi siinä tuntuu hennosti vehnäistä happamuutta, kevyttä viljaisuutta, hillittyä mausteisuutta ja aavistus appelsiinista hedelmää.

Vaikea sanoa, oltiinko oluelle pyritty hakemaan mitään selvää tyyliä, mutta se tuntuu olevan hieman Berliner Weisse -tyylinen tapaus: kepeä, helpostijuotava, maukas ja raikas, ja ennen kaikkea persoonallinen ja suorastaan hämmentävän viinillinen. Paikoin Oarsman on enemmän kuin hyvin vähäalkoholinen valko- tai kuohuviini kuin varsinainen olut.

Tämäpä onkin varsin hurmaava sessiokalja! Oarsmania voisi juoda helposti useampia pulloja illan aikana siihen kyllästymättä, koska sen mielenkiintoisuus on ns. through the roof ja juotavuuskin on tapissaan. Oluen ainoaksi ongelmatekijäksi muodostuu sen hinta, joka on jo nettikaupoissa reilusti vitosen tuolla puolen – kenties jenkeissä tätä saisi parilla dollarilla?

Lyhyesti: Varsin kepeä, erittäin persoonallinen ja paikoin jopa yllättävän viinillinen hapanolut rapakon tuolta puolen. Loistavaa sessiointikamaa!

Arvio: Erittäin hyvä – harvemmin nämä sessioitavan kepeät pikku oluet herättävät suurempia tunteita kuin "kiva". Tämä kuitenkin onnistuu iskemään meikäläisen mieltymyksiin täydellä teholla raikkaalla happamuudellaan ja mukavan persoonallisella tuoksu- ja makumaailmallaan.

Hinnan (5,99e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti