Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


30.12.15

Torres Mas Borràs 2010

Torres Mas Borràs Pinot Noir 2010
  • Valmistaja: Miguel Torres
  • Tyyppi: Punaviini, DO Penedès
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Penedès
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 23,39e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Barcelonan naapurissa sijaitsevan Penedèsin, ja oikeastaan koko Katalonian, suurin ja merkittävin tuottaja Torres on ollut pitkään yksi alueen viinituotannon innokkaimpia pioneereja. Torres tuottaa sekä alueelle hyvin tyypillisiä, perinteisiä viinejä, että tekee kokeiluja ranskalaisilla lajikkeilla. Itse en ole koskaan ollut erityisen innostunut näistä Torresin epä-katalonialaisista viineistä, sillä vaikka parhaat ovat olleen ihan kelvollisia esityksiä, eivät ne koskaan ole vaikuttaneet paremmilta kuin vastaavat ranskalaiset viinit – usein kyllä kalliimmilta, tosin.

Kun Torresin katalonialainen Pinot Noir Mas Borràs oli poistumassa Alkon valikoimista alkuvuodesta 2014, piti tarttua tilaisuuteen, sillä vaikka nämä viinit eivät ole olleet erityisen lähellä sydäntäni, on niitä pitänyt aina tilaisuuden tullen testailla, noin itsekehityksellisessä mielessä. Viinillä kuitenkin kesti lähes vuoden verran päätyä testiin, sillä pullo tuli korkattua vasta jouluna 2014 joulupöydän sekalaisten herkkujen kanssa.

Pinot Noir on hyvin herkkä, melko viileässä viihtyvä lajike – kyllä rypäle kasvaa lämpimissäkin olosuhteissa, mutta silloin viineistä puuttuu Pinot Noirille ominaiset aromit ja raikkaat hapot, jolloin lopputulos muistuttaa lähinnä löysää vadelma-mansikkamehua. Tästä syystä vain muuta aluetta viileämmän ylä-Penedèsin (Penedès Superior) korkealla sijaitsevat rinteet soveltuvat laadukkaan Pinot Noirin viljelyyn. Torresin sanojen mukaan alueen paras paikka viljellä Pinot Noiria on tottakai heidän oma, ainutlaatuinen Mas Borràs -tarhansa, joka samalla antaa nimensä tälle tarhaviinille.

Viini on siis yhden tarhan rypäleistä valmistettu 100% Pinot Noir. Rypäleet maseroituvat aluksi kuorten kanssa terästankeissa 2 viikkoa. Käymisen jälkeen viini siirretään ranskalaisiin tammitynnyreihin (40% uusia) malolaktista käymistä ja kypsymistä varten. 9 kk kypsyttelyn jälkeen viini pullotetaan.


Viinillä on Pinot Noiriksi melko tumma, mutta muuten melko lajiketyypillisen läpinäkyvähkö rubiininpunainen väri.

Tuoksussa tuntuu kypsää, mutta hieman hahmotonta kirsikkaa ja erityisesti hallitsevaa, rommin, konjakin ja kolapähkinän mieleen tuovaa makeaa, aromaattista ja savuista tammea. Tammisuus kyllä antaa jonkin verran tilaa tuoksun kirsikkavetoiselle hedelmäisyydelle, mutta muuten tammisuus on hämmentävän hallitsevaa ja hämmentää, jos viini on kypsynyt "vain" 40% uudessa tammessa.

Suussa viinillä on lajikityypillisen maltillinen, keskitäyteläinen suutuntuma ja melko reipas hapokas ryhti, mutta siihen viinin positiiviset puolet tuntuvat jäävän: muuten viinin runsas makumaailma jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä, mutta suuremmalla vaihteella. Maku on hyvin tamminen ja voimakkaasti puisevan karvas, mitä napakka, hapankirsikkainen hedelmä alleviivaa. Kielellä häilyy myös kypsempää kirsikkaa ja hennosti punaisia metsämarjoja, mutta yleisvaikutelmaa hallitsee voimakkaasti pidempään kypsyneet konjakit mieleen tuova paahteinen, makean puiseva tammisuus. Runsaan, tammivoittoisen makumaailmansa ja hyvin maltillisten, lempeiden tanniiniensa vuoksi viinillä on pehmeähkö, mutta samalla rakenteikkaan hapokas habitus.

Pitkähkö jälkimaku on makean ja runsaan tamminen, jopa konjakkinen, ryhdikkään hapankirsikkainen, bitterisen puiseva, kevyen vadelmainen ja hennon puolukkainen.

Kylläpä Mas Borràs petti nyt pahemman kerran: tässä ollaan varmaan haettu tyylikästä ja runsasta Pinot Noiria, mutta lopputulos tuntuu muistuttavan lähinnä Pinot Noirilla maustettua tammiuutosta. En kyllä ymmärrä miksi niin monet laatu-Pinot Noireja tuottavat haluavat upottaa viininsä täysin liioiteltuun tammisuuteen, sillä näin kepeä ja hienostunut rypälelajike ei yksinkertaisesti kestä tammea juuri ollenkaan! Tässäkään tapauksessa on hyvin vaikea mennä sanomaan olisiko tämä ollut muuten laadullisesti hyvä vai huono Pinot Noir, koska lajiketyypillisiä aromeja ei yksinkertaisesti erota liioitellun, konjakkimaisen tammen alta! Tähän asti maistamani Penedèsin Pinot Noirit ovat olleet ankeita lähinnä liian pehmeän rakenteensa ja ylikypsän hedelmänsä vuoksi, mikä ei kuitenkaan tuntunut tässä viinissä olevan ongelmana. En kuitenkaan voi mennä hyvän rakenteensa vuoksi sanomaan tätä vielä laadukkaaksi Pinot Noiriksi, koska muuten viini maistuu samalta kuin valtaosa australialaisista, chileläisistä ja kalifornialaisista punaviineistä – tammelta.

Kenties pidempi kellarissa kypsyttely voisi integroida tammea vähän paremmin piiloon hedelmän alle? Toisaalta, jos viini pysyy tämmöisenä tammimonsterina koko ikänsä, ei oikein kellarista viitsisi viedä tällä tilaa muilta viineiltä – onhan viini tyylilajissaan melko hinnakasta tavaraa (oli vajaa 30 euroa ennen valikoimastaputoamista ja hinnanalennusta). Joulupöydänkin ruoille viini toimi keskinkertaisesti vain lähinnä hapokkuutensa vuoksi – konjakkinen aromikkuus ei tuntunut pelaavan oikeen minkään makujen kanssa yhteen. Meh.

Lyhyesti: Katalonialainen Pinot Noir, jonka kaikki mahdollinen mielenkiintoisuus ja vivahteikkuus on hukutettu törkeästi voimakkaan, makean konjakkisen tammen alle.

Arvio: Keskinkertainen – viinissä olisi varmasti paljon rahkeita oikeasti parhaimmaksi Penedèsin Pinot Noiriksi. Sääli vain, että nyt tämä viini on lähinnä anonyymi tammiviini, josta voi raaka-aineena käytetyn rypäleen päätellä lähinnä läpinäkyvästä väristä, maltillisista tanniineista ja kohtalaisesta hapokkuudesta.

Hinnan (23,39e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti