Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.12.15

Ronco Blanchis Friulano 2013

http://www.alko.fi/tuotteet/913307/
Ronco Blanchis Friulano 2013
  • Valmistaja: Azienda Agricola Ronco Blanchis
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Collio
  • Maa: Italia
  • Alue: Friuli-Venezia-Giulia, Collio Goriziano
  • Rypäleet: Sauvignonasse (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 19,69e (Toukokuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 19,69e (Joulukuu 2015, Alko, tilausvalikoima)

Lisää jännää meininkiä Friulista, tuosta jännittävästä – mutta harmillisen usein ylenkatsotusta – viinialueesta Slovenian kyljessä!

Friulano eli Sauvignonasse on jännä tapaus. Alun perin tämä lajike saapui Friulin alueelle 1800-luvun alussa, jolloin se opittiin tuntemaan nimellä Tokai – lainaten keinotekoisesti prestiisiä tuolta kuuluisalta unkarilaiselta viinityyliltä, jolla ei ole mitään tekemistä Sauvignonassen kanssa. 1900-luvulla lajikkeen nimi muuttui Tocai Friulanoksi, mutta vasta vuonna 2008, Unkarin harrastaman pitkän painostuksen päätteeksi lajikkeen nimestä poistettiin "Tocai" ja nykyisin lajike tunnetaan pelkän Friulanon nimellä. Muualla maailmassa lajiketta tavataan mm. Ukrainassa sekä yllättäen Argentiinassa ja Chilessä. Etelä-Amerikkaan viini päätyi erinäisten sekaannusten myötä Sauvignon Blancina, sillä lajike tunnetaan sekä nimillä Sauvignonasse että Sauvignon Vert, mikä voi ymmärrettävästi aiheuttaa sekaannuksia. Alun perin monet chileläiset "Sauvignon Blancit" olivat todellisuudessa Sauvignon Vert'tä, mutta kun asian todellinen laita lopulta paljastui chileläisille viininviljelijöille, repi moni huonolaatuisempana lajikkeena pidetyt Sauvignon Vert -köynnökset pois ja istutti Sauvignon Blancia tilalle. Kaikesta tästä sekavuudesta huolimatta erikoisinta tässä lajikkeessa on se, ettei se ole mitään sukua Sauvignon Blancille tai Sauvignon Gris'lle, eikä se myöskään muistuta Sauvignon Blanceja. Sen sijaan Sauvignonasse-viinit voivat tyylillisesti muistuttaa alsacelaisia Pinot Gris -viinejä, ja Pinot Gris taas tunnettiin vielä vähän aikaa sitten Alsacessa nimellä Tokay – samasta aiemminmainitusta syystä kuin Friulanokin.

Tämän Alkon tilausvalikoimasta löytyvän Friulanon on tuottanut Giancarlo Pallan luotsaama viinitalo Ronco Blanchis, joka viljelee 10 hehtaarin tarhoillaan valkoisia, paikallisesti suosittuja lajikkeita: Chardonnayta, Friulanoa, Malvasia Istrianaa, Pinot Gris'tä ja Sauvignon Blancia. Tämä puhtaasti terästankeissa käytetty ja kypsytetty viini on valmistettu hyvin kypsistä ja osittain myös jalohomeisista Friulano-rypäleistä.

Väriltään viini on raikkaan ja intensiivisen vihertävänkeltainen.

Kypsänmakea, mutta samalla raikas ja kivalla lailla jopa vähän jännä tuoksu on runsas ja ilmaisuvoimainen. Siinä tuntuu epämääräistä keltaista hedelmää, hunajaisuutta, olkisuutta, kevyttä mantelisuutta ja hentoa savuisuutta. Taustalla värjöttelee sävyjä, jotka vihjailisivat hieman sakkakypsytyksen suuntaan. Tuoksu on siitä hauska ja jopa hieman kiusaava, että se muistuttaa minua selvästi jostain entuudestaan tutusta viinistä, mutta en kykene vain paikallistamaan mistä tämä tuoksu on tuttu.

Suussa viinillä on erittäin runsas, korostuneen hedelmäinen ja konsentroitunut olemus, varmasti johtuen hyvin kypsistä ja hennosti jalohomeisista rypäleistä. Kuivassa (jäännössokeria 1-2 g/l) mutta hedelmältään hyvin kypsänmakeassa makumaailmassa tuntuu hunajamelonia, yleistä mausteisuutta, kevyttä kalkkista mineraalisuutta ja hennosti makeaa päärynäisyyttä. Suutuntuma on suhteellisen täyteläinen ja suorastaan paksu, mitä melko matalaksi jäävä hapokkuus (4,4 g/l) korostaa. Viini ei kuitenkaan tunnu liioitellun raskaalta tai läskiltä ja lisäksi hennosti pistelevä mineraalisuus tuo yleisolemukseen miellyttävää napakkuutta.

Yllättävän raikkaassa jälkimaussa viinin runsas ja mehevänmakea hedelmä astuu syrjään ja suuhun jäävä kepeä, pitkäkestoinen jälkivaikutelma on kivisen mineraalinen, mausteinen, kevyesti vihersävyisen vegetaalinen ja kohtalaisen bitterinen. Vaikkei hapot vieläkään nouse varsinaisesti esille, jää viinistä yllättävän freesi ja ryhdikäs yleiskuva.

Ronco Blanchisin Friulano on hämmentävä, runsas ja tuhti valkoviini, jonka aromimaailmassa on paljon tuttua vaikka viini onkin kokonaisuutena mukavasti erikoinen ja tyypillisestä, modernista valkoviinistä rankasti poikkeava. Kun nykyisin Italiassa suositaan hyvin kepeitä ja tuoreina poimituista rypäleistä (monien Pinot Grigioiden tapauksessa jopa liian tuoreina, käytännössä vielä raakoina) valmistettuja viinejä, tulee tämmöinen hyvin kypsää hedelmää ja konsentraatiota korostava viini puun takaa. Viini kärsii hieman hyvin kypsien viinien yleisimmästä tyyppiviasta, eli matalasta hapokkuudesta, mutta matalista hapoistaan huolimatta viini onnistuu kantamaan itsensä yllättävän hyvin ja ryhdikkäänä loppuun asti. Lisäksi on oikein mainiota, ettei viiniin olla yritetty tuoda lisää runsautta turhalla tammituksella (usein sellaisten syiden varjolla, kuten "näin runsas viini kestää hyvin tammea" tai "uusi tammi tuo viiniin syvyyttä ja kompleksisuutta"), vaan hedelmän puhdaspiirteisyys pääsee loistamaan. Yksi viinin tasapainon avaintekijöitä on sen bitterinen kivisyys ja (mahdollisesti jalohomeisten rypäleiden tuoma) mausteisuus, jotka antavat särmää ja ryhtiä muuten varsin tuhdille olemukselle ja jotka saattaisivat helposti kadota tammikypsytyksen piirteiden jalkoihin.

Näin tuhti, rehevä ja konsentroitunut valkoviini ei varmasti sovi joka paikkaan, mutta se on ehdottomasti paikallaan sellaisten ruokien kanssa, jotka kaipaavat runsasta, makeutta vihjaavaa hedelmää ja joista mahdollisesti löytyy hapokkuutta korostavia ja/tai bitterisiä piirteitä hillitseviä elementtejä. Tällaisia ovat mm. selkeästi suolaiset ruoat tai esimerkiksi mausteiset tai jopa hieman tuliset aasialaisruoat.

Lisäksi olisi vallan mielenkiintoista nähdä, voiko tämä viini kehittyä kellarissa – matala hapokkuus ei yleensä ole hyvä piirre kellarointipotentiaalin suhteen, mutta viinin runsas hedelmä valaa uskoa, että siitä voisi löytyä liikkumavaraa kehittymistä ajatellen. Tuskin tätä vuosikymmentä voi hillota, mutta muutama lisävuosi voisi tuoda jotain jännää ja uutta tästä esiin!

Lyhyesti: Osittain jalohomeisista rypäleistä valmistettu kuiva Friulano; iso, täyteläinen ja matalahappoinen viini, jossa on paljon persoonaa.

Arvio: Tyylikäs – hyvin kypsät rypäleet ja matala hapokkuus on erittäin haastava tehtävä, josta harva viini tai rypälelajike suoriutuu kiitettävästi; yleensä Alsacen Gewurztraminer, jos jokin. Tämä positiivisesti överi Friulano kyllä vetäisee myös pisteet kotiin.

Hinnan (19,69e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti