Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.12.15

Pheasant's Tears Saperavi 2011

Pheasant's Tears Saperavi 2011
  • Valmistaja: Pheasant's Tears
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti, Tibaani
  • Rypäleet: Saperavi (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 19,85e (Syyskuu 2014, SuperAlko, Tallinna)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viime lokakuussa järjestämäni Georgia-maistelun viineistä kenties odotetuin (ja viininörttipiireissä nimekkäin) pullo taisi olla tämä Pheasant's Tearsin Saperavi.

Pheasant's Tears on yksi Georgian arvostetuimmista viinitaloista ja jonkin tason kulttinimi natural-viinipiireissä. Talon on perustanut yhdysvaltalaistaiteilija John Wurdeman, joka innostui jo 15-vuotiaana georgian kulttuurista kuultuaan georgialaista folkmusiikkia. Hän saapui ensimmäisen kerran Tbilisiin, Georgian pääkaupunkiin, vuonna 1995 ja sittemmin, vuonna 1998, asettui asumaan maahan pysyvästi ja meni naimisiin kakhetilaisen muusikon kanssa. Nykyisin 40-vuotias Wurdeman puhuu sujuvasti georgiaa ja on saanut tunnustusta georgialaisia maisemia esittävistä maalauksistaan.

Pheasant's Tearsin Wurdeman perusti vuonna 2007, 8. sukupolven viininviljelijän Gela Patalishvilin kanssa tavoitteenaan pitää hengissä muinaista georgialaista viininvalmistusosaamista. Nimen miehet nappasivat georgialaisesta tarinasta, jonka mukaan vain poikkeuksellisen upea viini saa fasaanin kyynelehtimään. Talon viinit valmistuvat samalla tavalla miten niitä on valmistettu maassa jo satojen – ellei tuhansien – vuosien ajan: luomusertifioituja köynnösviljelmiä viljellään mahdollisimman luonnonmukaisesti; kaikki talon viinit, niin punaisista kuin valkoisista rypäleistä valmistetut, valmistetaan ja kypsytetään maahan haudatuissa kvevri-saviastioissa, kuorten, siemenien ja tertun rankojen kanssa; viinien valmistuksessa ei käytetä viljeltyjä hiivoja tai apuaineita ja kaikki viinit pullotetaan sellaisenaan, ilman suodatusta tai muunlaista käsittelyä. Valmistusmenetelmistä johtuen kaikki talon viinit ovat luonnostaan rutikuivia ja väristä riippumatta usein hyvin tanniinisia. Viinien kypsyminen kvevreissä vaihtelee halutusta tyylistä, rypälelajikkeesta ja kvevrin koosta riippuen kolmesta viikosta puoleen vuoteen; ainoastaan Tsolikouri-lajikkeesta valmistetussa viinissä pyritään pitämään kosketus kuorien kanssa lyhyenä. Pheasant's Tears omistaa useilta eri ala-alueilta tarhoja, joilla pyritään viljelemään niille parhaiten sopeutuneita lajikkeita; näillä tarhoilla käytetyillä, mahdollisimman vähän ympäristöä muokkaavalla viljelysmenetelmillä pyritään pitämään alueiden oma terroir mahdollisimman autenttisena. Viinitalon erikoisuus on ns. "museotarha", jolle ollaan pyritty keräämään kaikkia mahdollisia georgialaisia rypälelajikkeita; tämän tarhan rypäleistä valmistetaan useiden satojen eri lajikkeiden ainutlaatuinen sekoiteviini, Polyphony.

Pheasant's Tearsin Saperavi on valmistettu Tibaanin kylässä kasvavien Saperavi-köynnösten rypäleistä. Viininvalmistus noudattaa uskollisesti sekä Pheasant's Tearsin että georgialaisen viininvalmistuskulttuurin menetelmiä: Rypäleet murskataan ja tämä rypälemehua, rypäleiden kuoria ja terttujen rankoja sisältävä mäski siirretään kypsymään suuaukkoa myöten maahan haudattuihin, sisäpinnaltaan mehiläisvahalla vuorattuihin kvevri-ruukkuihin. Viini käy luonnonhiivoilla täysin kuivaksi ja kirkastuu luonnollisesti sakan ja muun kiinteän aineen saostuessa ja laskeutuessa kvevrin pohjalle. Lopuksi viini pullotetaan suodattamatta ja käsittelemättä. Alkoholia viinissä on mukavan maltillisesti vain 12,5%, kun taas happoja riittoisat 5,8 g/l.

Kuten pitkään kuorten kanssa maseroituneelta Saperavilta voi odottaa, viini on väriltään läpinäkymättömän punamusta. Viini ei kuitenkaan vaikuta mitenkään tuhdilta tai raskasliikkeiseltä, joten erityistä yliuuttuneisuutta (jota usein voi tavata vaikkapa Chilen Cabernet Sauvignoneissa tai Argentiinan Malbeceissa) ei vaikuta viinistä löytyvän.

Tuoksultaan viini on reippaan rustiikkinen ja melko tömäkkä – saapa se jotkut maistlun osallistujat suorastaan jo hieman nikoittelemaan, joskin vähintään yhtä suuri porukasta on silminnähden innoissaan viinin ääriluonteikkaasta aromimaailmasta. Nokka erottaa tiiviistä ja enemmän tai vähemmän jännästä tuoksusta ensisijaisesti tummaa, kuivakkaa marjaisuutta, pölyä ja maata, krassia ja tuoretta mustaherukkaa. Taustalla häilyy lihamuhennosta, kevyttä savuisuutta, hentoa palanutta karvaa ja etäistä markaa koiraa. Kuvattiinpa tuoksua maistelussa jopa osittain mädäntyneeksi rotanraadoksi, joskin omaan nokkaani tuoksu oli lähinnä mielenkiintoinen ja kiehtova, joten noin jyrkkää kuvausta en itse lähtisi allekirjoittamaan.

Vaikka viinin tuoksu on äärimmäisen rustiikkinen, eikä varmasti jokaisen mieltymyksiin sopiva, oli viinin makumaailma selvästi kaikkien mielestä erityisen hurmaava – joskin viinin supertiukka rakenne olikin jo toinen tarina. Hyvin intensiivisestä ja musteisesta makumaailmasta löytyy lähinnä kypsää mustaa marjaisuutta ja karvasta mausteisuutta, taustalla funkahtavaa villiä meininkiä, kevyttä metsämaata, hentoa nahkaisuutta ja ujoa savuisuutta. Suutuntumaltaan viini on melko tiivis ja erittäin täyteläinen, mutta silti sen yleisilme on varsin kuiva ja karuhko – vaikka viini on todella isokokoinen ja erittäin mehukas, se ei tunnu paksulta ja mehevältä, vaan kovalta ja kulmikkaalta. Reippaan napakka hapokkuus ja ennen kaikkea erittäin tuntuvat, turpavärkkiä rökittävät tanniinit antavat viinille todella järeän rakenteen.

Runsaassa ja todella musteisessa jälkimaussa tuntuu tuoretta tummaa metsämarjaa, melko karvasta mausteisuutta, kevyttä nahkaisuutta ja ujoa pölyisyyttä. Viinistä jää suuhun kestävä, vivahteikas, erittäin tanniinisen karhea, moniulotteinen ja voimakkaasti suutakuivattava jälkimaku.

Kokonaisuutena Pheasant's Tearsin Saperavi on äärimmäisen jännittävä, mielenkiintoinen ja modernien viinien keskellä ennen kaikkea erilainen viini, jossa pääosassa ei missään nimessä ole kypsä hedelmä tai miellyttävän "pehmeä" suutuntuma. Päin vastoin, tämä on äärimmäisen intensiivinen ja rakenteikas punaviini, jossa on paljon syvyyttä ja aromikkuutta, mutta ei varmasti sellaisessa muodossa, joka kaikkia miellyttäisi. Siinä viinin hienous piileekin! Kun nykyaikana markkinoita hallitsevat viinit, jotka selkeästi pyrkivät miellyttämään kaikkia, erottuu tämmöinen rehellinen, autenttinen ja anteeksipyytelemätön viini kuin turkinpippuri vaahtokarkkien joukosta.

Viini ei siis varmastikaan ole jokaisen makuun, mutta suosittelen aina mahdollisuuksien tarjoutuessa testaamaan Pheasant's Tearsin viinejä – ne antavat hyvin osviittaa siitä, minkälaisia viinit ovat todennäköisesti olleet ennen moderneja viininvalmistusmenetelmiä! Koska tämä Saperavi on äärimmäisen tanniininen, se ei yksinkertaisesti sovi sellaisenaan nautittavaksi seurusteluviiniksi – se tarvitsee ehdottomasti jotain syötävää (tai edes naposteltavaa) seurakseen siistimään suuta vuoraavia tanniineja pois. Sanomattakin lienee selvää, että näin hapokas, tanniininen ja uutoksellinen viini suorastaan janoaa kellarikypsytystä ja pitkää ikää.

Lyhyesti: Rehellisen rustiikkinen ja anteeksipyytelemätön kvevri-viini: äärettömästi makua, mielenkiintoa, syvyyttä ja ennen kaikkea tanniineja.

Arvio: Erinomainen – pakko myöntää, että tätä ennen maisteltu (ja yli kaksi kertaa iäkkäämpi) Winiveria Saperavi 2006 vei vaaksanmitalla voiton maisteluni kahdesta kvevri-viinistä, mutta voisin veikata Pheasant's Tearsin vetävän vielä heittämällä Winiveriasta ohitse, kunhan se vain saisi lisää ikää. Nyt viini tuntui olevan vielä vauvavaiheessa.

Hinnan (19,85e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti