Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.12.15

Mikkeller Stateside IPA

http://www.alko.fi/tuotteet/712604/
Mikkeller Stateside IPA
  • Valmistaja: Mikkeller
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Tanska (Belgia)
  • Alue: Sjælland, Kööpenhamina (Flanderi, Itä-Flanderi, Lochristi)
  • Maltaat: Cara-, München-; kaura
  • Humala: Amarillo, Cascade, Centennial, Chinook
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,78e (Joulukuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 4,78e (Joulukuu 2015, Alko)

Alkon valikoimiin ilmestyi hiljattain kaksi hyvin samankaltaista olutta: Mikkellerin Green Gold ja Stateside, molemmat Mikkellerin Belgiassa, de Proefsbrouwereij'n lainapanimolla panemia jenkki-IPA:ja. Oluiden pohja on melko samanlainen, mutta pieniä eroja löytyy: Green Goldissa on käytetty brittimallas Maris Otteria, kun taas tätä Statesidea on tuunattu täyteläisyyttä tuovalla kauralla; molemmissa on humaloinnissa käytetty amerikkalaisia Cascadea ja Centennialia, mutta Statesidesta löytyy myös Amarilloa ja Chinookia, kun Green Goldissa on taas käytetty Citraa ja Simcoeta; vääntöä Statesidesta löytyy katkeropuolelta enemmän (67 EBU) kuin Green Goldista (56 EBU).

Meikäläisen testiin päässeen putelin parasta ennen -päiväys on 27/10/2017, joka kuulostaa melko erikoiselta – oikeasti, aromaattiselle jenkki-IPA:lle kaksi vuotta ikää? Olut kyllä on varmasti juotavissa vielä parin vuoden päästä, kiitos tehokkaina säilöntäaineina toimivien katkeroiden ja alkoholin (6,9%), mutta koska aromihumaloinnin tuomat tuoksu- ja makuaineet yleensä hajoavat noin vuodessa, ei olutta todennäköisesti parin vuoden päästä tunnista IPA:ksi muusta kun reippaasta bitterisyydestä...

Väriltään Stateside on hyvin hennon utuisen, kuparisen ruskea ja sillä on erittäin reilu, melko tiivis, kestävä ja väriltään kermaisen beige vaahto. Hieman tosin mietityttää, miten näin tumman värinen olut voi olla India pale ale?

Tuoksu on alusta loppuun sitä perus-IPA-meininkiä: runsasta sitrushedelmää, männynneulasia, kohtalaista kukkaisuutta, kevyttä ruohoa ja hillittyä, taustalle jättäytyvää karamellia. Tuoksu on varsin aromaattinen, melko kuivakka ja äärimmäisen humalavetoinen.

Maussa kohdataan yhtä lailla kuivaa ja suutuntumaltaan kepeää meininkiä. Makumaailmasta löytyy hentoa maamaisuutta, ujoa pähkinäisyyttä ja puisevaa meininkiä pohjalta; sen päälle on kasattu tiukalla greippisyydellä, saippuaisuudella, havuisuudella, pihkalla ja ruoholla voimakasta aromihumaloiden ja katkeroiden tykitystä. Oluen maku on voimakas, mutta sen katkerot ovat (67 EBU) voimakkaammat. Yleisilmeessä ei ole juuri lainkaan makeutta ja hiilihappo on pientä. Niin maultaan kuin suutuntumaltaan hyvin maltilliseksi jäävä runko antaa reippaasti tilaa runsaille katkeroille ja ilmaisuvoimaiselle aromihumaloinnille.

Jälkimaussa tuntuu ruohoista, saippuaista ja greippilihaista katkeruutta, mäntyistä pihkaa ja havuisuutta, kevyttä puisevuutta sekä hentoa viljaista maltisuutta.

Kaiken kaikkiaan Stateside on melko tyylipuhdas West Coast -tyylin IPA, jossa maltaalle ei juurikaan ole sijaa. Paikoin maltaisuus yrittää punkea esiin, mutta yleisesti oluen pääpaino tuntuu olevan tyylille ominaisesti vain-ja-ainoastaan runsaan humaloinnin esittelyssä.

Yleisesti tämä on varsin hyvin tehty moderni IPA, eli varma nakki mahdollisimman bitterisistä oluista diggaaville IPA-faneille. Itse kuitenkin tykkään enemmän myös IPA-skenessä, jos humalointi saa vastakaikua rungolta, joten itse kallistun mieluummin kilpakumppani Green Goldin suuntaan.

Pakko vielä mainita lopuksi, että minua ihmetyttää se, kuinka Green Goldissa on pienempi kantavierre (15,9 °P) ja korkeampi alkoholipitoisuus (7%) kuin Statesidessa (16,8 °P / 6,9%), mutta Green Gold on selkeästi makeampi ja runsaamman, karamellisemman maltainen kuin kuiva ja hädin tuskin lainkaan Stateside. Onko jollakin blogia lukevalla olutnörtillä hyvää selitystä tähän? Voiko oluiden 10 EBU:n erotus (Statesidessa suurempi) oikeasti olla ainoa tekijä tässä melko selkeässä erossa?

Lyhyesti: Hyvin tehty, tyypillinen West Coast IPA: julmetusti katkeroa ja aromihumalointia, mallasta hädin tuskin lainkaan. Kunnon katkeropommi hopheadeille.

Arvio: Hyvä – ihan kelpo jenkki-IPA Tanskasta eli Belgiasta. Stateside ei kuitenkaan ole millään tavalla erityisen persoonallinen tapaus, joten siitä ei löydy oikein mitään sellaista, joka kannustaisi testaamaan sitä toistamiseen. Laadukas, mutta melko geneerinen katkeropommi-IPA.

Hinnan (4,78e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti