Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


1.9.15

Viña Tondonia Reserva Blanco 2001

Viña Tondonia Reserva Blanco 2001
  • Valmistaja: R. López de Heredia
  • Tyyppi: Valkoviini, DOCa Rioja
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja, Rioja Alta
  • Rypäleet: Macabeo (90%), Alarije (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,95e (Toukokuu 2015, Decántalo)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
No niin, nyt on melkoista tykittelyvalkkaria tiedossa! Jos hiljattainen arvioni Viña Tondonia Reserva 2002:sta on vielä muistissa tai R. López de Heredian viinitalo on muuten vain tuttu, voit jatkaa eteenpäin. Jos sen sijaan tuottaja ei soita kelloja, kannattaa lukaista tuo edellämainittu arvio, sillä en jaksa tähän kirjoittaa uudestaan Heredian historiaa. Lyhyesti tässä kuitenkin Heredia pähkinänkuoressa: muut talot seuraavat trendejä, mutta R. López de Herediaa ei muotien tuulet kiinnosta, vaan tekee viiniä melko lailla täysin samoin menetelmin kuin perustamisensa aikoihin, 1800-luvun loppupuoliskolla. Talo jumalauta tekee edelleen jopa omat viinitynnyrinsä! Nyt ollaan siis perinteisten asioiden ytimessä.

Viña Tondonia Reserva Blanco on talon paremman pään valkoviini – ei kuitenkaan lippulaivavalkkari, joka on vain harvoina, parhaina vuosikertoina julkaistava Viña Tondonia Gran Reserva Blanco, jota yleensä hillotaan talon viinikellareissa 15-20 vuotta ennen markkinoillelaskua. Reserva Blanco valmistetaan Viura- (Macabeo) ja Malvasia Riojana- (Alarije eli Subirat Parent) -rypäleistä, jotka kerätään talon arvostetuimmalta tarhalta, vuosina 1913-14 istutetulta ja peräti 100 hehtaarin laajuiselta Viña Tondonialta. Aluksi viini käytetään omilla villihiivoillaan valtavissa tammisammioissa, minkä jälkeen se siirretään kypsymään kuudeksi vuodeksi (72 kk) ensisijaisesti vanhoihin, amerikkalaisesta tammesta tehtyihin barrique-tynnyreihin. Tämän jälkeen viini pullotetaan suodattamattomana ja sen annetaan kypsyä pulloissa kunnes se on valmiin oloinen julkaistavaksi – yleensä n. 5-6 vuoden lisäkypsyttelyn jälkeen. Tässä välissä lienee paikallaan mainita noin knoppitietona, että Espanjan viinilain mukaan Gran Reserva -tasoista valkoviiniä on kypsytettävä vähintään 48 kk ajan, josta vähintään 6 kk tammitynnyreissä; tämä pelkästään Reserva-tasoinen viini viettää pelkästään tammitynnyreissä enemmän aikaa mitä lain mukaan viinin pitäisi ylipäänsä kypsyä! Vuonna 2001 valmistui 11,000 pulloa valkoista Tondonia Reservaa.

Viinillä on tasainen ja melko syvän sävyinen kellanvihreä väri.

Tuoksu on pullon avaamisen jälkeen runsas, mutta amerikkalainen, makea tammisuus hallitsee yleisilmettä: kokonaisuus on kermaisen tamminen, makean puiseva, trooppisen keltahedelmäinen, kevyen savuinen, hillityn vahamainen ja aavistuksen vaniljainen. Avauduttuaan tunnin pari ei tammi ole vähentynyt yleisilmeestä kuin piirun verran, mutta esimerkiksi ananasta, persikkaa, hunajaa ja kukkaisuutta löytyy huomattavasti enemmän, tammi vaikuttaa hyvin luontevalta ja saumattomalta osalta tuoksun maailmaa ja kokonaisuus on paljon kaikin puolin tasapainoisempi.

Aluksi viini on tuhdintäyteläinen ja kypsän sitruksen ohella tuntuu makean puisevaa tammisuutta ja kermaisuutta, kohtalaista vaniljaisuutta ja hillitysti pitkän kypsyttelyn tuomaa makeaa, kuivahtanutta ananasta. Vaikka kokonaisuus on varsin runsas, on viinillä varsin eloisan hapokas rakenne, ja yrittääpä runsaan, kompleksisen ja kehittyneen makumaailman alta puskea kevyehköä mineraalisuuttakin. Viinin avautuessa tiivistyy se alun runsaantäyteläisestä ilmaisusta keskitäyteläiseksi ja elegantimmaksi – viini tuntuu suorastavaan karistavan tammen tuomaa läskiyttä ympäriltään. Makumaailmaan saapuu hentoa kirpeyttä, paahdettua yrttisyyttä, viheromenaa ja iän tuomaa, kompleksisempaa uuniomenaa ja hentoa pähkinäistä paahdetta.

Runsas jälkimaku jatkaa samassa hengessä kuin keskimakukin: siinä tuntuu erittäin pitkän tynnyrikypsytyksen tuomaa runsasta tammen mausteisuutta, kermaisuutta, vaniljaisuutta ja kevyttä toffeeta, mutta se on samalla raikkaan sitruksinen, hapokas ja jopa kpeästi kirpeä. Viinistä jää suuhun hyvin pitkä ja rehevä jälkivaikutelma, jossa loppua kohti tuntuu myös oksidatiivista hasselpähkinää ja hentoa leipäisyyttä.

Yleensä selkeästi tammitynnyrikypsytetyt valkoviinit harvemmin jaksavat sykähdyttää meikäläistä, koska mielestäni ne lähinnä maistuvat tavalliselta valkoviiniltä, jonka aromimaailma on maskeerattu tammella tunnistamattomaksi. Viña Tondonia Reserva Blanco on taas täysin toisenlainen näkemys tammitynnyrikypsytetystä valkoviinistä – tällaista kompleksista, äärettömän vivahteikasta viiniä olisi mahdotonta tehdä ilman tammitynnyrikypsytystä. Avainsanana onkin poikkeuksellisen pitkä (jopa punaviinistandardein) kypsyttelyn kesto ja vanhat tynnyrit – jos viini on 6 vuoden aikana saanut näin paljon tammisuutta itseensä vanhoista, neutraaleista tynnyreistä, se olisi todennäköisesti pelkkää tikkuista tammiuutosta, jos se olisi kypsynyt uusissa tynnyreissä. Nykyisellään viini on todella hurmaava, kompleksinen, loputtoman vivahteikas, hienosti kehittynyt ja kaikin puolin tyylikkään tamminen Rioja, johon tammen aromit ovat integroituneet upeasti viinin pitkän kypsyttelyn aikana.

Erityisen huomionarvoista on, miten viini tuntui kehittyvän jatkuvasti useiden tuntien ajan – vielä siinäkin vaiheessa, kun pullosta juotiin viimeiset lasilliset useita tunteja korkkaamisen jälkeen! Yleensä tammisissa viineissä hedelmä hallitsee korkkaushetkellä ja tammisuus alkaa nousemaan viinin avautuessa, mutta tämän viinin tapauksessa homma toimi päin vastoin: heti korkkaamisen yhteydessä viini tuntui olevan tammisimmillaan ja mitä pidempään viini oli auki, sitä luontevammaksi, saumattomaksi osaksi kokonaisuutta viinin tammisuus muuttui. Siksi suosittelenkin korkkaamaan viinin reilusti etukäteen – nyt puhutaan siis useasta tunnista ja mieluiten karahvissa! Jos tarjoilulämpötila mietityttää, on perinteinen tupladekantointi varma veto: kaada viini toviksi hengittelemään karahviin ja hieman ennen taroiluhetkeä kaada takaisin pulloon ja pistä jäähtymään jääkaappiin.

Viini toimi kermaisuudellaan ja runsaudellaan mutta samalla eloisan ryhdikkäällä rakenteellaan todella upeasti juhannuksena tarjoillun rasvaisen salade Olivierin ruokajuomana. Viini pärjää melko runsasaromisella ja intensiivisellä olemuksellaan suht voimakkaillekin ruoille, eikä jää hyvän rakenteensa ansiosta tuhtienkaan tarjottavien jalkoihin. Lisäksi viini on kuin tehty kehittymään edelleen kellarissa, joten viini on myös varma valinta pitkään kellaroitavaksi valkoviiniksi sellaista kaipaaville. Kaiken kaikkiaan, viini on todella upea ja tasapainoinen esitys Riojan kenties parhaimmalta tuottajalta.

Lyhyesti: Ääritraditionalistituottajan moniulotteinen, hienostuneen tamminen, ihastuttavan ryhdikäs ja vaikuttavan runsas old school -tyylin valkoinen riojalainen.

Arvio: Erinomainen – vaikka selkeä tammisuus yleensä nostaa niskakarvani pystyyn, toimii Viña Tondonia Reserva Blanco kokonaisuutena upeasti ja se on helposti parhaimpia ja mielenkiintoisimpia tammitettuja valkoviinejä, mitä olen koskaan maistanut. Tässähän on melkein pakko päästä käsiksi talon vanhempiin valkoviineihin, kerran viini on "nuorena" jo näin hurmaava.

Hinnan (20,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti