Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


28.9.15

Põhjala Öö Imperial Baltic Porter

Põhjala Öö Imperial Baltic Porter
  • Valmistaja: Põhjala
  • Tyyppi: Olut, Imperial Porter
  • Maa: Viro
  • Alue: Tallinna
  • Maltaat: Carafa II Special-, Crystal 300-, München-, Pale-, Special B-, suklaa-
  • Humala: Magnum, Northern Brewer
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,50e (Heinäkuu 2015, F-Hoone, Tallinna)
  • Hinta nyt: 5,99e (Tammikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Must Kuldia seuraava Põhjala-kokemukseni tuli varsin pian, kun eksyimme kaveriporukalla syömään Tallinnan vanhan kaupungin länsipuolella sijaitsevassa, varsin maukasta ja modernilla otteella tehtyä talonpoikaisruokaa tarjoilevassa F-Hoonessa. Tanakan aterian päätteeksi kaipasin jotain jälkiruokahenkistä lasillista ja päädyin pienen pähkäilyn jälkeen ottamaan ravintolan pihaterassilla Põhjalan +kymppivolttisen porterin, Öön, testiin. Vajaaseen viiteen euroon ei voi kyllä sanoa oluen olevan hinnalla pilattu, oli sen laatu mitä tahansa.

Öö (Yö) on tyyliltään imperial baltic porter ja – kuten yllä mainitsinkin – myös panimon ensimmäinen tuotos. Öö lykättiin panimon ensimmäisenä keitoksena markkinoille alkuvuodesta 2013 ja se rupesi varsin nopeasti keräämään vallan positiivista hypeä. Kyseessä on siis jälleen varsin kattavan mallaspohjan päälle rakennettu tuhti portteri, jossa runkoa ja voltteja on buustattu edelleen käyttämällä myös ruskeaa sokeria. Katkerohumalointi on hoidettu saksalaisella Magnumilla ja brittiläis-jenkkiläisellä Northern Brewerillä 60 IBU:n lukemiin. Meikäläisen pullon kyljessä seisoi "parasta ennen 25/11/2015", vaikkakin voin kuvitella tällaisen oluen kestävän mainiosti paljon pidempäänkin.

Pullosta kaatuu lasiin pikimustaa, konsentroitunutta, tervamaista ja täysin läpinäkymätöntä olutta, jolle muodostuu maltillinen, mutta äärimmäisen tiivis ja melko kestävä, cappuccinomainen vaahto.

Aluksi, jääkaappikylmänä, oluella on viileä, teräksinen, tervainen ja kevyen savuinen tuoksu. Lämmetessään tuoksu kasvaa selvästi runsaammaksi ja makeammaksi, tuoden kuvioihin mukaan myös espressoista kahvia, lakritsista ja melassista makeutta, sulanutta tummaa suklaata ja hentoa kukkeaa humalaisuutta samalla kun tervaisuus tuntuu saavan entistä vahvempaa jalansijaa.

Suutuntumaltaan olut on äärimmäisen täyteläinen ja pureksittavan paksu. Kermaisen pehmeän kokonaisuuden seasta voi erottaa sekä karvaampaa tummaa suklaata että makeampaa maitosuklaisuutta, tummaa marjaisuutta ja kypsää luumua, kaakaota, hyvin tummaa pannukahvia, kevyttä mämmistä maltaisuutta ja hentoa kermatoffeisuutta. Hieman makea yleisolemus on hyvin mehukas ja maukas; humalankatkerot ja alkoholi (10,5%) jäävät valtavan rungon alle lähes täysin piiloon. Kaiken alta löytyy hyvin pieni ja pehmeä hiilihappo, joka tuntuu näin konsentroituneen paksun rungon alla lähes olemattomalta.

Jälkimaku on voimakkaan mausteinen ja jopa pippurinen, silkkisen kermainen, makean suklainen ja kaakaoinen, hennon karhea ja maltillisen katkeroinen. Todella pitkä, vivahteikkaan suklainen ja hennon kinuskinen loppuliuku on hieman lämmin; loppua kohti myös katkerot kasvavat keskivoimakkaiksi ja tuovat muuten tahmeaan ja makeaan taittuvaan jälkivaikutelmaan mukavaa särmää ja tiiviyttä.

Tämä on kyllä upea, pitkä ja kaikin puolin erinomainen tykitysolut. Jos Must Kuld oli vakuuttavaa tavaraa, tämä olut potkaisee meiningin aivan nextille levelille! En ihmettele lainkaan, että tämä Eestin ensimmäisen pienpanimon ensimmäinen olut keräsi semmoisen hehkutuksen pian ilmestymisensä jälkeen – tämähän on debyytiksi melkein kovempi suoritus kuin Baronessin Red Album tai Kate Bushin The Kick Inside (lue: älyttömän hyvä)!

Aterian päätteeksi jälkiruokaoluena tämä meni varsin mainiosti, sillä Öö on niin pirun tuhti ja massiivinen, ettei sen jälkeen hetkeen tunnu maistavan mitään, eikä oikeastaan sitä edes kaipaakaan tällaisen jälkeen mitään. Tämä on niin suurikokoinen tapaus, että yhdestä pullosta tulee jo ähky. Maun puolesta olutta voisi särpiä kyllä paljon enemmänkin, mutta oluen tuhdit voltit ja muhkea yleisolemus pitävät huolen siitä, että olut ei hupene liian ketterästi ja ettei pullon tyhjettyä käsi rupea heti ensimmäiseksi hakemaan uutta pulloa.

Viimeistään tässä vaiheessa olen täysin vakuuttunut Põhjalan tyyppien osaamisesta.

Lyhyesti: Todella valtava, vaikuttava, vivahteikas ja hemmetin herkullinen superportteri fiilistely- tai jälkiruokakäyttöön.

Arvio: Täydellinen – kyllä virolainen Yö on tuhdimpi, raskaampi ja kaikin puolin parempi kuin suomalainen Yö. Otapa Lindholmin Olli tästä mallia.

Hinnan (4,50e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

1 kommentti:

  1. Paras Imperial Stout jota olen maistanut. Piste.

    VastaaPoista