Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.9.15

Marqués de Griñon Caliza 2010

Marqués de Griñon Caliza 2010
  • Valmistaja: Pagos Marqués de Griñon, Dominio de Valdepusa
  • Tyyppi: Punaviini, Vino de Pago; DO Dominio de Valdepusa
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castile-La Mancha, Toledo
  • Rypäleet: Syrah (70%), Petit Verdot (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,90e (Heinäkuu 2015, Tallink Baltic Queen)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Normaalisti Espanjan viinilaatuluokitus on neliportainen. Järjestelmä menee alhaalta ylöspäin seuraavasti: Vino de Mesa, pöytäviini; Vino de la Tierra, alueviini; Denominación de Origen, appellaatiosuojattu viini; ja Denominación de Origen Calificada / Denominació d'Origen Qualificada, laatu- ja appellaatiosuojattu viini. Kuitenkin vuonna 2002 sekaan astui uusi luokitus sekoittamaan pakkaa: Vino de Pago, yhden viinitalon kokonen appellaatioluokitus. Tämän ainutlaatuisen laatuluokituksen voi saada ainoastaan viinitalot, joilla on pitkä, laadukkaaksi tunnustettu historia ja jotka valmistavat viininsä ainoastaan omien tarhojensa rypäleistä. Voimaantulonsa jälkeen näitä yhden viinitalon appellaatioita on luotu yhteensä 17 kappaletta ja mielenkiintoisesti jokainen niistä sijaitsee sellaisella viinialueella, joka ei muuten luo erityisen vahvoja mielikuvia laadusta (Castile-La Mancha, Valencia, Navarra...)

Ensimmäisen Vino de Pago -appellaation saanut viinitalo oli Griñonin markiisin Carlos Falcó y Fernández de Córdovan luotsaama Dominio de Valdepusa vuonna 2002. Tämä tila on ollut saman suvun omistuksessa jo vuodesta 1292, mutta viiniä siellä on viljelty vasta vuodesta 1974, jolloin talo ryhtyi tuottamaan viinejä yksinomaan Caberneet Sauvignonista – varsin erikoinen veto Espanjan sydämessä sijaitsevassa, vanhanaikaisessa Castile-La Manchassa. Ensimmäiset kaupalliset viininsä viini tuotti vuosikerrasta 1982 ja alusta asti talon viinintekijänä toimi Bordeaux'n yliopiston enologian professori Emile Peynaud. Vuonna 1991 talon viinintekijäksi saapui Peynaudin oppilas Michel Rolland, jonka johdolla viinitalolle istutettiin Cabernet Sauvignonin ohelle lisää ranskalaisia lajikkeita, Syrah'ta ja Petit Verdot'ta.

Vaikka yleisesti espanjalaiset Pago-viinit eivät ole vieläkään onnistuneet vakuuttamaan täysin meikäläistä ja suorastaan kammoan Rollandin suosimaa ylikypsää ja makean tammista tyyliä, joka tuntuu olevan enemmän suunniteltu Yhdysvaltojen kuin Euroopan viinimarkkinoille, pyrin yleensä testailemaan näitä viinejä aina järkevän tilaisuuden koittaessa ihan itsensä sivistämisen nimissä. Dominio de Valdepusan ns. perusviini on Caliza (joka tarkoittaa siis "kalkkikiveä"), joka valmistetaan kalkkipitoisessa maassa kasvavien Syrah- ja Petit Verdot -köynnösten rypäleistä. Terästankeissa tapahtuvan ja peräti 4 viikkoa kestävän käymisen ja kuorimaseraation jälkeen viini siirretään ranskalaisesta Allierin tammesta valmistettuihin uusiin ja kerran käytettyihin barrique -tynnyreihin 10 kuukaudeksi. Viini pullotetaan ilman kirkastusta tai suodatusta, jonka jälkeen viini kypsyy pulloissa vähintään 9 kk ennen markkinoillelaskua.

Tumman Syrah'n ja tummemman Petit Verdot'n tuntien ei tule yllätyksenä, että viinin väri on hyvin tumma, läpinäkymätön ja konsentroituneen sinipunainen.

Tummanpuhuvasta, melko voimakkaan uuttuneesta tuoksusta löytyy kypsää karhunvatukkaa, mustikkahilloisuutta, lakritsia ja makean tammista mausteisuutta, joka taittuu suklaisuuteen. Kypsänmakea, kohtalaisen voimakkaasti makean puinen ja tiivis tuoksu huokuu Rollandin kädenjälkeä metrien päähän.

Suussa tämä täyteläinen viini jatkaa tuoksun viitoittamalla, voimakkaan uuttuneella linjalla. Lähes suuntäyttävän paksun maun seasta löytyy tummaa, kypsänmakeaa luumuvetoista hedelmäisyyttä, mustia makeita marjoja ja mustaherukkakarkkia, lakritsaista yrttisyyttä ja mausteisuutta, kevyttä Petit Verdot'n minttuisuutta ja makeaa tammista suklaisuutta. Hapot tuntuvat jäävän näin tuhdin rungon alle täysin, joten rakennetta pitävät yllä lähinnä melko tuntuvat, sopivaa tiiviyttä tuovat tanniinit. Alkoholi (14,7%) tuntuu sekä kevyenä lämmön tuntuna että hentona makuna, mikä ei ainakaan kannusta nostamaan lasia ihan heti uudestaan huulille.

Mehukas jälkimaku ei poikkea suunnasta, jonka keskimaku on määrännyt: kielelle jää tummaa marjahilloa, kypsää karhunvatukkaa, karheaa mausteisuutta ja hentoa boysenmarjaisuutta. Melko pitkäkestoisessa ja runsasmakuisessa jälkivaikutelmassa kevyet tanniinit tarraavat hieman ikeniin samalla kun alkoholi jättää hieman lämpimän fiiliksen kitalakeen ja kielen takaosiin.

Mjaa. En vieläkään ole erityisen vakuuttunut näistä Pago-viineistä – ainakaan Valdepusan tuotosten osalta. Lainaten itseäni aikaisemmasta Svmma Varietalis -arvostelusta: [E]n oikein käsitä miksi Vino de Pago -luokitus luotiin nostamaan espanjalaisviinien profiilia, jos viinit ovat tällaisia – sokkona en kyllä rehellisesti voisi mitenkään veikata tätä kyseistä viiniä espanjalaiseksi, päin vastoin; veikkaisin Kaliforniaa tai eteläisen pallonpuoliskon kuumempia viinimaita. Caliza on siis melko vahvasti uuden maailman viini-ideaaleja heijasteleva punaviini, joka on valmistettu ranskalaisista lajikkeista ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tästä viinistä on siis Espanja-fanin vaikea löytää mitään mielenkiintoista tai maalle tyypillistä.

Caliza on iso, mehukas ja kypsänmakea punu modernien uuden maailman viinien ystäville: siinä on paljon selväpiirteistä, makeaa tummaa hedelmää ja runsasta, makeaa tammisuutta, mutta myös kohtalaisesti puruvoimaista tanniinisuutta antamassa sille särmää ja rakennetta. Eleganttien vanhan maailman viinien ystäville tämä viini tarjoaa hyvin vähän mitään mielenkiintoista, mutta muille viini on ihan kelvollinen esitys ja hintaansa nähden ihan mainio ostos. Viiniä voi varmasti kellaroida hyvin vielä vähintään 5 vuotta lisää, kun taas nykytilassaan se on varsin mainio ruokaviini.

Lyhyesti: Kypsänmakea, tamminen ja kohtalaisen tanniininen moderni punaviini Espanjan ensimmäiseltä Vino de Pago -tuottajalta.

Arvio: OK – viinillä on kyllä hyvätkin hetkensä, myönnettävä on. Kokonaisuus kuitenkin huokuu niin paljon Rollandia, että itse en oikein osaa siitä suuremmin innostua. Ehkä tämä muuttuisi kivemmaksi kellaroinnin myötä, mutta en sukaltaisi lyödä kaikkia rahojani sen varaan.

Hinnan (13,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti