Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.7.15

Verhaeghe Vichtenaar

Verhaeghe Vichtenaar
  • Valmistaja: Brouwerij Verhaeghe
  • Tyyppi: Olut, Sour ale, Flemish red
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Länsi-Flanderi, Vichte
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 1,69e (Huhtikuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Koska erimuotoiset hapanoluet ovat pitkään olleet meikäläisen ehdottomia lemppareitani olutmaailmasta ja koska Alkon hapanoluiden tarjonta on aivan käsittämättömän ala-arvoisella tolalla (pariin vuoteen ei tarjolla ainuttakaan hapanolutta, nyt valikoimiin tullut Boon Gueuze uutuutena), oli pakko lähteä täyttämään hapanoluiden tarvetta ulkomaiden suunnalta. Tilaus saksalaiseen Firmabieriin ja lyhyen ajan sisällä näpeissäni on läjä erilaisia hapanoluita ja muita kummajaisia Belgiasta ja Hollannista.

Verhaeghe on yksi harvoista panimoista, jotka valmistavat edelleen Luoteis-Belgiassa sijaitsevasssa Länsi-Flanderissa alueen perinteisiä, happamankirpeitä mutta samalla makeita punaisia oluita, jotka nykypävän angloamerikkalaistuneessa olutmaailmassa tunnetaan nimellä Flemish red. Tämä edelleen perheomisteinen panimo on alun perin perustettu vuonna 1885 ja toisin kuin muut senaikaiset pienpanimot, Verhaeghen panimo ei keskittynyt tuottamaan olutta vain paikalliseen kulutukseen, vaan myös Brysseliin, suuremmille markkinoille. Ensimmäisen maailmansodan aikana panimo oli suljettu neljän vuoden ajan, jolloin se menetti valtaosan markkinaosuudestaan. Panimo vastasi haasteisiin tuomalla markkinoille myös suosituiksi tulleita pohjahiivaoluita ja keskittymällä määrän sijaan laatuun.

Vichtenaar on perinteinen Länsi-Flanderin hapan red ale ja panimon "perustason" tuote – joskin muille kuin paikallisille voi olla vaikea hahmottaa, miten tämmöinen olut on millään muotoa "perus". Se valmistetaan käyttämällä runsaasti paahdettuja karamellimaltaita, mitkä antavat oluelle sen tumman värin ja tuntuvan maltaan makeuden. Käymisen jälkeen olut siirretään kypsymään vanhoihin, valtaviin (5,000-25,000 litraa) tammisammoihin, joissa se kehittyy n. 8 kk ajan ennen pullotusta.

Olut on väriltään kirkkaanpuoleinen, mutta samalla lähes läpinäkymättömän tumma punaruskea. Reippaalla kaadolla syntyy melko runsas, tiivis, maitokahvinruskea ja reilusti pitsiä jättävä vaahtohattu.

Oluen tuoksu on hapahko ja melko viinillinen tuoksu. Siinä tuntuu ensinuuhkaisulla kirpeyttä, karamellista mallasta, tuoretta omenaa ja uunituoretta marjapiirasta, taustalla taas lymyilee yleistä ja hieman epämääräistä hedelmäisyyttä, pölyistä maamaisuutta, vanhaa huonekalua ja maitohappoisuutta.

Maku on yllättävänkin makea, mutta samalla mukavalla tavalla kirpeä. Mehukkaasta makumaailmasta löytyy makeaa karamellimallasta, kevyttä villihiivaista likaisuutta, rautaista tai metallista mineraalisuutta, maitohapon kirpeyden luomaa sitruunaisuutta, aprikoosista hedelmää, pölyistä maata ja hyvin ujosti kuivakkaa, vanhaa puuta. Suutuntuma on suht täyteläinen ja kokonaisuutta ryydittää kohtalaisen runsas, täyteläisen tuntuinen ja mukavan kuohahdellen pureskeleva hiilihappo.

Jälkimaku on omenaremmikarkkimaisella tavalla makeankirpeä ja siitä voi erottaa rusehtavaa omenaisuutta, karamellimaltaista makeutta, ujosti kirpeän yrttinen, aavistuksen likainen ja kestoltaan lyhyehkö. Jälkivaikutelmassa suuhun jää häilymään hentoa mallasleipää ja häivähdys hunajaa.

Vichtenaar on kaiken kaikkiaan mainio, kirpeänmakea pikku hapanolut. Se ei tarjoa mitään ihmeellistä, erityisesti yhtään enempää tyylilajiin perehtyneille, mutta yleisesti kokonaisuus on varsin mainio – siinä on reippaasti kompleksisuutta ja aromikkuutta, mutta raikas ja rapsakka happamuus nostaa oluen juotavuuden julmetun korkealle. Vaikka puteli on hyvin pikkuruinen, on Vichtenaar hinnoiteltu Firmabierissä erittäin kohtuullisesti, mistä syystä oluen hinta-laatusuhde tajuton. Lisäksi erityisesti useampia erilaisia oluita maistellessa pieni 0,25 litran koko on pelkästään hyvä asia.

Lyhyesti: Simppelihkö, mutta maukas pikku hapanolut, jossa yhdistyy tasapainoisesti makea karamellimallas ja kirpeä happamuus.

Arvio: Hyvä – helpostilähestyttävä, yhtä aikaa simppelihkö mutta sopivasti kompleksinen hapanolut tyyliin vasta tutustuville.

Hinnan (1,69e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti