Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.6.15

Viinimestarin päiväkirja 21: Piemonte, päivä 7

Lauantai 25.4.2015

Viimeinen päivämme Albassa valkeni pilvisenä mutta tyynenä. Toiset meistä olivat heränneet jo hyvin varhain ehtiäkseen Alban viikonloppumarkkinoita ihmettelemään, mutta mukavuudenhaluisena vässykkänä heräsin itse juuri ja juuri riittävän varhain, jotta sain aamiaisen syötyä, laukut pakattua täyteen tuliaisviinejä ja siistittyä hotellihuoneen luovutuskuntoon.

Kun olimme lopulta saaneet automme pakattua täyteen matkalaukkuja ja matkustajia, otimme viimeistä kertaa suunnan kohti Barolossa sijaitsevaa Serralunga d'Albaa. Eilisestä Rivetti-vierailuista hieman poiketen, oli tällä kertaa vierailuvuorossa Serralungan ja Sinion välimaastossa sijaitseva Azienda Agricola Rivetto.


Viinitalon pihaan saapuessamme meitä saapui tervehtimään talon rento nokkamies, Enrico Rivetto, seuranaan viinitalon utelias ja huomiohakuinen tarhakoira. Tervehtimisten ja kuulumistenvaihdon jälkeen Enrico lähti viemään meitä aivan talon vieressä aukeaville viinitarhoille kertoen samalla talon historiaa ja viininvalmistusfilosofiaa.




  • Enrico Rivetto on Azienda Agricola Rivetton 4. sukupolven edustaja. Viinitalo on perustettu yli sata vuotta sitten, vuonna 1902, Giovanni Rivetton rypäleiden osto- ja myyntiliikkeenä; tämä viinimyymälä siirtyi Ercole Rivetton omistuksessa vuonna 1922 Alban keskustaan. Nykyinen vuonna 1932 valmistunut rakennus siirtyi perheen omistukseen vuonna 1938 ja Enricon isä Sergio uudisti sen nykyisenkaltaiseksi 1970-luvulla.
  • Talon ensimmäisistä viineistä on merkintöjä jo 1900-luvun alusta ja talon ensimmäinen omalla nimellä tuotetun viinin vuosikerta on todennäköisesti vuodelta 1905 tai 1906.
  • Nykyisin talo omistaa 35 ha maata, josta 16 ha alalla viljellään viiniköynnöksiä. 90% talon tuotannosta on punaisia rypäleitä.
  • Enrico Rivetton viinifilosofia karttaa tehokkaasti Langhen tyypillistä traditionalisti–modernisti-jaottelua; Rivetto on enemmän kokeellinen viinintuottaja, joka pyrkii tekemään laadukasta, terroir-orientoitunutta viiniä, jossa ensisijaisena päänmääränä on laadukas lopputuote, ei alueen perinteet muttei myöskään markkinoita ja massoja kosiskeleva tyyli. Enrico Rivetto kuitenkin määrittelee itsensä nykyisin minimalistiseksi viinitekijäksi, jonka filosofian mukaan on parempi puuttua mahdollisimman vähän viininvalmistusprosessiin.
  • Rivetto tuottaa sekä paikallisia, perinteisiä viinityylejä, että kokeilee jatkuvasti uusia asioita – epäonnistuneet kokeilut hylätään tai siirretään jatkokehitykseen, mutta onnistuneet voidaan hyvin ottaa tuotantoon.
Rivetton sadevesireservi.
  • Tarhoilla käytetään vain kuparia ja rikkiä torjunta-aineina; lannoitteisiin tai teollisiin torjunta-aineisiin ei kosketa. Koska talolla pyritään kierrättämään kaikki mahdollinen, ruiskutuksiin käytettävä vesi tulee ainoastaan päärakennuksen edessä sijaitsevasta, sadevesireserviksi kehitetystä tekoaltaasta. Noin 40% talon käyttämästä energiasta tulee talon omista aurinkopaneeleista.
  • Rivettolla käytetään hyvin vähän uusia barrique-tynnyreitä (ensisijaisesti vain yhteen Barberaan) ja tammen käyttö pyritään muutenkin pitämään minimissään. Toisin kuin alueen traditionalistituottajat, jotka suosivat slavonialaisia botti-tynnyreitä, Rivettolla käytetään slavonialaisesta, sveitsiläisestä, ranskalaisesta ja unkarilaisesta tammesta tehtyjä botti- ja tonneaux-tynnyreitä. Tynnyrit jätetään usein maalaamatta, koska Enrico uskoo sen estävän puun kykyä antaa viinin hapettua tasaisesti.


Enrico Rivetto selittämässä eroja luomuviljeltyjen ja perinteisesti viljeltyjen
tarhojen välillä. ©Sari Ayre
Viinitarhoillaan Enrico esitteli, kuinka heidän tarhoillaan joka toisen köynnösrivin välissä kasvoi ohraa ja apilaa, ja että tämän menetelmän he ovat ottaneet käyttöön 4 vuotta sitten. Pitkillä juurillaan ohra hapettaa maaperää, minkä lisäksi molemmat sekä tuovat typpeä maaperään että sitovat kosteutta myös köynnösten käyttöön, jolloin maaperää ei tarvitse työstää traktorilla juurikaan. Apilaa ja ohraa vaihdellaan vuorovuosin köynnösten väleissä, etteivät kasvit kilpailisi liikaa köynnösten kanssa. Enrico myös osoitti vastapäisillä mäillä sijaitsevia tarhoja, joissa osa oli Rivetton tarhoja ja osa muiden viljelijöiden: oli silminnähden havaittavissa, kuinka Rivetton viherraitaiset tarhat erottuivat muista tarhoista, joissa kuiva ja pölyinen maa ympäröivät köynnösrivejä torjunta-aineiden tuhottua kaiken muun eloperäisen maaperästä. Enrico selitti, että sen lisäksi, että kasvit köynnösten välissä auttavat tarhojen hoidossa, ne sitovat maata paremmin pysymään Barolon jyrkissä mäissä paikoillaan – ei ole mitenkään poikkeuksellista, että Langhessa tarhat valuvat ajan myötä ja viivasuorat köynnösrivit muuttuvat pikku hiljaa kaareviksi.

Ohraa ja apilaa joka toisen köynnösrivin välissä.
Serralunga d'Alba Rivetton pihasta nähtynä. Vihreät tarhat, joissa muiden
kasvien annetaan kasvaa köynnösten välissä, erottuvat selkeästi vaaleista
ja kuivista tarhoista, joilla torjunta-aineet ovat tappaneet köynnösten rinnalta
kaiken elävän.
Koska ohra kasvaa innokkaasti korkeasti, on tarhoilla kuitenkin syytä pitää köynnösten välissä kasvava kasvusto riittävän matalana – liian korkea pöheikkö houkuttelee köynnöksille tuhollista härmää helposti paikalle, minkä lisäksi pitkästä ohrasta härmä siirtyy varsin helposti köynnösten riesaksi.

Harvinainen hetki – Vittoria on hetken aloillaan!
©Sari Ayre
Jossain vaiheessa ympärillemme oli saapunut juoksentelemaan pieni Rivetto-paitainen tyttö, jonka Enrico esitteli Vittoriaksi, 6-vuotiaaksi tyttärekseen. Saimme tarhoihin tutustumisen lomassa seurata kuinka tyttö juoksenteli yläs alas jyrkkiä tarhoja riemastuttavalla innolla ja energialla; tuntui, ettei vierailumme aikana ollut montakaan sekuntia, joina pieni Vittoria olisi ollut aloillaan!
















Tarhojen esittelyn jälkeen Enrico halusi esitellä meille talon takaa löytyvän pienen luolan. Tämä luola, crutin ("pieni luola" Piemonten murteella), oli muinoin toiminut rakennuksessa jääkaappia korvaavana elintarvikevarastona, mutta jossa nykyisin säilytettiin Rivetton suvun vanhinta tähän päivään säilynyttä viiniä – Rivetto Barolo 1944 -pulloa. Lisäksi luolassa oli varastoituna muita talon viinejä, joita ei oltu tarkoitettu myyntiin.

Sitten siirryimme viininvalmistamon puolelle, jossa Enricon esitellessä teräksisiä käymistankkeja, Vittoria kiipesi yhteen sisälle. Enrico myös esitteli vanhaa, Burgundi-tyylistä, päältä avointa tammiastiaa, jossa normaalisti käytetään talon 0,5 ha Briccolina-crun Barolo; hän joutui myös selittämään Vittorialle, ettei tämä pääsisi seikkailemaan myös tuon astian sisälle, koska sinne pääsisi vain yläkautta.

Enrico esittelemässä botti-tynnyreitä.
Seuraavaksi siirryimme Rivetton tynnyrikellariin, jossa Enrico aluksi esitteli meille botti-tynnyreitään, pyytäen meitä kiinnittämään huomiota, kuinka tynnyreiden kyljet eivät olleet maalattuja. Hänen mukaansa viinit saavat paremmin happikontaktia tynnyreissä jos puu jätetään käsittelemättä.



Kellarin puolella Enrico selitti myös kahdesta innostuksen kohteestaan: Nascettasta ja kuplivasta Nebbiolosta, Nebbionesta. Hän selitti, kuinka piemontelainen alkuperäislajike Nascetta on vasta hiljattain saanut huomiota ja arvostusta, ja kuinka lyhyessä ajassa Nascettan tuottajien määrä on kasvanut kahdeksasta peräti 28 viljelijään. Enricoa kuitenkin harmittaa, että Nascettan tuottajien välillä ei ole varsinaista yhteistyötä, vaan Rivettokin joutuu nostamaan rypäleen profiilia vain omien viiniensä kautta. Hänen mukaansa olisi kaikkien edun mukaista, jos he pystyisivät yhdistämään voimansa Nascettan profiilin kohottamiseksi, mutta tähän asti suurempaa kiinnostusta aihetta kohtaan ei ole viljelijöiden keskuudesta löytynyt, vaikka yhä useampi tuottaja onkin ollut innostunut Nascettan potentiaalista.

Enrico selittämässä Nebbionesta ja
esittelemässä kypsyviä pullojaan.
Nascettan ohella Rivetton suurimpia innostuksen kohteita on ollut Nebbione, eli kupliva Blanc de Noirs -Nebbiolo. Tähän asti muutamat tuottajat ovat tuottaneet Nebbiolosta raikasta, simppeliä roséekuohuvaa, mutta pieni tuottajien porukka uskoo Nebbiolon pystyvän parempaankin. Tämä kuudesta tuottajasta (Cascina Ballarin, Franco Conterno, Reverdito ja Rivetto ja Barolossa, Travaglini Gattinarassa ja La Kiuva Aostan laaksossa) koostuva porukka on päättänyt enologi Sergio Molinon johdolla tuottaa huippulaatuista kuohuviiniä Nebbiolosta, tarkoituksena kilpailla laatukuohuvien markkinoilla Champagnen, Franciacortan ja tuoreen Alta Langan kuohuviinien kanssa. Jokainen tuottaja on sitoutunut tuottamaan viinejä samoilla standardeilla, eli viinien on oltava 100% Nebbioloa, jonka on annettava kypsyä pullossa vähintään 36 kk (yli kaksinkertaisesti mm. shamppanjan 15 kk minimikypsytysaikaan). Dosage saa olla maksimissaan 3 g/l ja viinin on kypsyttävä vielä vähintään 3 kk pulloissa ennen markkinoillelaskua. Erikoiseksi projektin tekee se, että viini valmistetaan yksinomaan Nebbiolo-terttujen kärjen rypäleistä – rypäleistä, jotka yleensä hylätään punaviinin valmistuksessa sen vuoksi, että ne ovat yleensä tasapainottoman hapokkaita ja hedelmäaromeiltaan hyvin hentoja. Molinon mukaan varhain poimittuna nämä rypäleet ovat mitä erinomaisinta raaka-ainetta laadukkaiden, kypsytyskestävien kuohuviinien valmistukseen. Nämä kuusi tuottajaa lähtivät mukaan projektiin, koska he uskovat laadukkaiden Nebbiolo-kuohuvien tulevaisuuteen ja haluavat olla tämän uuden aallon harjalla pioneereinä ja edelläkävijöinä.

Orcio-Nebbiolo kypsymässä. ©Sari Ayre
Sitten siirryimme ihmettelemään Enricon uusinta projektia, joka muhi varaston perällä suuressa saviruukussa. Enrico selitti astian olevan viinin varastointiin kehitetty toscanalainen orcio, joka oli maksanut hänelle 2,500€. Hän oli innostunut georgialaisesta viininvalmistuksesta, jossa tanniiniset Saperavi-rypäleet murskataan savisiin qvevri-astioihin ja viinien annetaan maseroitua jopa useita vuosia kuorten kanssa ilman minkäänlaista puuttumista viinin valmistumisprosessiin. Enrico ajatteli toistaa saman prosessin italialaisittain ja laittoi orcion täyteen Nebbioloa, jossa viini on nyt saanut muhia kuorten kanssa sadonkorjuusta asti. Enrico sanoi, että jos lopputulos on kauheaa, on ainakin prosessista opittu jotain, mutta jos lopputulos on onnistunut, on markkinoilla jälleen uusi, mielenkiintoinen Nebbiolo. Selkeä win-win-tilanne!

Vittoria painelee menemään trukilla.
Poistuessamme varastoilta Vittoria tuli nykimään isänsä hihaa selittäen tälle jotain. Enrico nyökkäsi ja pyysi meitä odottamaan hetken, sillä Vittoria halusi esitellä trukilla-ajotaitojaan. Ja totta mooses, tuo pieni tyttö otti ja hyppäsi trukin istuimelle, isku laitteen käyntiin ja lähti ajelemaan laatikoiden ja lavojen keskellä kuin vanha tekijä! Ymmärrän kyllä täysin, miksi Vittoria halusi taitojaan esitellä!

Välipalaa viinien lomaan.
Seuraavaksi siirryimme Rivetton maistelutilaan, jonne Enricon vanhemmat, 3. sukupolven viinintuottajat, olivat kattaneet meille kevyen lounaan juustoista, makkaroista ja leikkeleistä maisteltavaksi viinimaistelun ohessa. Enrico sanoi, että koska he ovat sydämeltään Barolo-tuottajia, tulisi maistelu ensisijaisesti keskittymään heidän parhaimpiin Baroloihinsa – perus-Barolot ja muut viinit jätettäisiin omaan arvoonsa. Hän kuitenkin tulisi esittelemään Nascettaa ja Nebbionea, koska niistä oltiin ehditty kierroksen aikana puhua sen verran paljon. Näihin samoihin aikoihin paikalle pölähti varoittamatta myös tuttu pariskunta naapurustosta, Riikka ja Jyrki Sukula, jotka otettiin heti lämpimästi vastaan. He jäivät hetkeksi vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan kanssamme viineistä ennen kuin he jatkoivat matkaansa.

  • Langhe Nascetta 2013: 100% Nascetta. 3 päivän maserointi kuorien kanssa, 9 kk kypsytys terästankeissa.
    Intensiivinen, kellervä väri. Vivahteikas tuoksu on runsas ja aromikas: heinää ja mantelia, kevyttä hunajamelonia, hillittyä keltalauumuisuutta ja hento vivahdus asetonia. Suussa viini on runsas ja täyteläinen. Mausta löytyy yrttiä, keltaluumua, kypsää omenaa, hunajamelonia ja ujosti bitterisyyteen ja hentoon suolaisuuteen taittuvaa kalkkista mineraalisuutta. Viini on hieman pehmeähkö, mutta samalla ryhdikkään hapokas. Todella mainio, tasapainoinen ja kohtalaista kypsyttelypotentiaalia lupaileva, luonteikas valkoviini.
  • Barolo Leon Riserva 2009: 100% Nebbiolo parhaista Serralunga d'Alban tarhojen viineistä. Käyminen luonnonhiivoilla ja 25 päivän maseraatio lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa; kypsyy n. 48 kk erilaisissa tammiastioissa (lähinnä 1,500 ja 3,000 litran slavonialaisissa botti-tynnyreissä, myös ranskalaisissa barrique-tynnyreissä ja sveitsiläisissä 500 l tynnyreissä) ja 20 kk pullossa.
    Väri tumma kirsikka, joka taittuu reunoilta oranssiin tiileen. Runsas ja aromaattinen tuoksu kypsä, hyvin kirsikkainen, kevyen pölyinen, makea, kukkeahko ja hieman alkoholinen. Suussa runsas ja täyteläinen, melko tanniininen, kypsän kirsikkainen, makeahko, kohtalaisen hapokas ja hennon hapankirsikkainen. Samettisen suutuntuman alla häilyy häivähdys tummanpuhuvaa puuta. Hyvä, kevyesti traditionalistityyliin nojaileva, helponpuoleinen Barolo, jolla tuntuu olevan kuitenkin melko vähän (alle 10 v.) kellarointipotentiaalia.
  • Barolo Leon Riserva 2008: Speksit samat kuin edellisessä viinissä.
    Väri sama kuin edellisellä, mutta taittuu enemmän rusehtavampaan. Aromikas tuoksu kuivakka, tumman marjainen, hapankirsikkainen, ujosti tervainen, hennon savuinen ja häivähdyksen verran lantainen. Suutuntumaltaan täyteläinen, runsas ja melko voimakas viini on olemukseltaan selvästi konsentroitunut ja tiukan tanniininen. Mehukasta hapankirsikkaa, kuivattua tummaa kirsikkaa, mineraalia, kevyttä tervaista mausteisuutta ja ujoa lantaisuutta. Tanniinien ohella eloisa hapokkuus pitää viinin rakenteen upean napakkana. Kaikin puolin erinomainen, nyt jo nautittava mutta pitkää kellarointipotentiaalia lupaava Barolo.Tykkään todella paljon!
  • Barolo Briccolina 2007: 100% yhden Briccolina-tarhan Nebbiolo. Valmistetaan vanhanaikaisessa open-top-käymisastiassa, jossa annetaan olla kuorten kanssa 40-45 päivää; 20 päivää kuorimäski painettuna viiniin ja 20 päivää antaen kuorimäskin kellua viinin päällä. Tämän jälkeen viini kypsyy 36 kk sveitsiläisissä 1,500 litran botti-tynnyreissä ja 16 kk pullossa.
    Väri hennosti sameahko, rusehtavaan taittuva kirsikanpunainen. Kevyestä mutta kompleksisesta tuoksusta löytyy viikunaa, hapankirsikkaa ja hillittyä nahkaa. Suussa viini on kepeähkö ja hapokas, mutta melko tuntuvan tanniininen. Mehukkaasta mausta löytyy hapankirsikkaa, nahkaa, mausteisuutta ja hennosti ruusuisuutta. Kokonaisuus on miellyttävän eloisa ja suutuntumaltaan samettinen. Todella hienostunut, vivahteikas ja kepeähkö Barolo, joka lupailee keskipitkää kellarointipotentiaalia, mutta on mitä mainioimmassa tikissä jo nyt. Ei pitkään kypsyttelyyn.
  • Barolo Briccolina 2009: Speksit samat kuin edellisessä viinissä.
    Tumma, läpinäkyvä kirsikkainen väri, joka taittuu reunoilta värittömäksi. Kypsänmakeassa tuoksussa kirsikkaa, viikunaa, herukkahilloa, kevyttä alkoholia ja hentoa savua. Makupuoli on tiivis, melko täyteläinen ja rakenteeltaan suht pehmeä. Kuivattuja kirsikoita, vadelmaa, mausteisuutta, makeaa mausteisuutta, kirsikkahilloa ja kevyttä mineraalia. Kokonaisuus on suht lempeä, kohtalaisen tanniininen, keskihapokas ja hieman lämmin. Perushyvä, tummanpuhuva ja kypsänmakea Barolo, jota ei ole tarkoitettu kypsytettäväksi.
  • Barolo Briccolina 2008: Speksit samat kuin edellisessä viinissä.
    Vaaleahko, läpinäkyvä kirsikanpunainen väri, joka taittuu reunoilta värittömäksi. Kuivahko, aromikas ja intensiivinen tuoksu tarjoilee viikunaa, savua, kevyttä tervaa ja hentoa lantaisuutta. Kuiva ja intensiivinen maku on kypsän kirsikkainen, makean viikunainen, kukkea, hennon kaakaoisen mausteinen ja kalkkikivisen mineraalinen. Täyteläinen ja tiivisrakenteinen kokonaisuus on erittäin tanniininen ja eloisan hapokas. Todella hurmaava, rakenteikas ja vaikuttava tarha-Barolo, joka rupeaa tarjoilemaan parastaan vasta pitkän kellaroinnin jälkeen.
  • Barolo Leon Riserva 1998: Ensimmäinen Enricon tekemä Barolo Leon Riserva, minkä takia hän halusi esitellä kyseisen viinin. Käyminen ja 25 päivän maseraatio sementtiastioissa ilman lämpötilakontrollia. Noin 40 kk kypsyminen suurissa botti- ja pienissä barrique-tynnyreissä.
    Läpinäkymätön väri vaalean kirsikkainen ja hennon samea; väritön osuus lasin reunoilla muita selvästi leveämpi. Erittäin vivahteikas ja hienosti kehittynyt tuoksu on kukkainen, pölyinen, runsas, hennon taatelinen ja täynnä kuivahtaneita marjoja ja ruusuja. Suussa viini on samettinen ja kepeä mutta ihastuttavan raikas. Kompleksisesta kokonaisuudesta löytyy kuivattuja kirsikoita, tummia marjoja, kevyttä mausteisuutta, hentoa mineraalisuutta ja aavistus kuivaa tammisuutta. Kokonaisuus on keskitäyteläinen, tanniininen ja ryhdikkään hapokas. Suuhun jää keskimakua kevyempi, mutta hyvin pitkään viipyilevä jälkimaku. Upeasti kehittynyt Barolo, jolla on vielä monia vuosia edessään.
  • Kaskal Nebbione 2010: Rivetton ensimmäinen metodo classico -Nebbiolo, joka on vasta tulossa markkinoille. Syyskuun puolessa välissä vain Nebbiolo-terttujen kärjen rypäleistä valmistettu blanc de noirs; kypsynyt 40 kk sakkojen kanssa. Nimi kaskal tulee vanhasta sumerin kielen sanasta, joka tarkoittaa "tietä kuninkaan luokse".
    Hento vaalean kellervä väri. Runsaassa tuoksussa greippiä, viheromenaa, kivistä mineraalia ja cavamaista kumisuutta. Suussa viini on hyvin kuiva, rapsakka ja napakka. Melko vivahteikkaassa ja hapokkaassa maussa tuntuu greippiä, ruohoisuutta, viheromenaa, mineraalia, hentoa mausteisuutta ja aavistus punamarjaa. Elegantti ja kestävä mousse. Todella hurmaava ja tyylikäs kuohuviini, mutta hinnaltaan (35-38€) viini on näin nuorena hieman kyseenalainen – ehkä tämä palkitsee pitkän kellaroinnin myötä? Potentiaalia siihen tuntuu löytyvän.
Osa maistetuista viineistä.

Ciao gatto!
Maistelun päätteeksi rupesimme siirtymään viinitalon myymäläpuolen tuliaisostosten kautta autoihimme seuraavaa siirtymistä varten (itse kyllä jäin tekemään vielä tuttavuutta nurkilla norkoilevan kissan kanssa hetkeksi aikaa). Lopuksi kiitimme Enricoa mahtavasta kierroksesta ja lähdimme ajamaan pohjoisessa Piemontessa, aivan Alppien kainalossa sijaitsevaa Maggiore-järveä kohti.




Yleisesti sekä Rivetton toiminnasta että talon mainioista viineistä jäi erittäin positiivinen kuva ja näin jälkijättöisesti arvioiden tilavierailu Rivettolla oli kyllä ehdottomasti yksi reissun parhaita. Harmillisesti yläpuolella arvioimiani viinejä ei Alkosta saa, mutta jos talon tyyliin haluaa muuten tutustua, löytyy Alkon tilausvalikoimasta Rivetton napakka Dolcetto ja pehmeä, nyt hyvin juotavissa oleva Barolo 2009.

Tälle päivälle emme olleet saaneet muita tilavierailuja, joten loppupäivämme meni hotelli Antico Verbanossa, Meinassa, aivan Maggiore-järven rannalla. Kävimme illalla syömässä hotellin ravintolassa, jossa hovimestarin ylikorostuneen ystävällinen palvelu meni melko nopeasti hauskasta creepy-osastolle, ja jonka risotto muistutti enemmän riisipuurosta keitettyä velliä kuin kunnon risottoa. Onneksi viinit sentään olivat mainiota kamaa.
Panoraama Lago Maggioren läpi, pohjoisesta etelään.
Riisipuuro-risottoa ja penne al ragù.
Illallisen viinikattaus.

Rivetton sijainti Barolon alueella (no, sen rajalla).
Kuvan voi klikata suuremmaksi.
Päivan aikana maistettu:
-Rivetto Langhe Nascetta 2013
-Rivetto Barolo Leon Riserva 2009
-Rivetto Barolo Leon Riserva 2008
-Rivetto Barolo Briccolina 2007
-Rivetto Barolo Briccolina 2009
-Rivetto Barolo Briccolina 2008
-Rivetto Barolo Leon Riserva 1998
-Rivetto Kaskal Nebbione 2010
-Les Crêtes Coteau La Tour Syrah 2013
-IAR Syrah 2012
-Cantina Valtidone Perlage Metodo Classico
-Zanetta Erbaluce di Caluso 2013
-Ponchione Langhe Dolcetto Albazzi 2012
-Cantalupo Ghemme 2007
-Dogliotti Moscato d'Asti
-Capichera Pantelleria Vendemmia Tardiva 2007
-Diego Conterno Langhe Nascetta 2013
-IAR Gamay 2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti