Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.5.15

Viinimestarin päiväkirja 16: Piemonte, päivä 2

Maanantai 20.4.2015

No niin: uusi päivä Albassa, uuteen nousuun!

Tämä taisi olla monelle reissun odotetuimpia päiviä, sillä olimme aloittamassa päivän kierroksen Gajalla – legendaarisella viinitalolla, joka onnistui nostamaan Barbarescon tuntemattomuudesta maailmanmaineeseen, Barolon rinnalle. Itse odotin vierailua mielenkiinnolla ja avoimin mielin, mutta en kuitenkaan niin suurella tohinalla, koska tähän asti maistamani Gajat harvoin ovat loppupeleissä olleet erityisesti hurjan hintansa väärtejä ostoksia.

Umpikuja ja auto kallellaan.
Päivämme lähti tyylikkäästi käyntiin sillä, kun navigaattorimme halusi ohjata meidät Barbarescon kylään viinitarhojen läpi, lähes pystysuoraa rinnettä ylös. Kenelläkään ei hälytyskellot vielä soineet siinä vaiheessa, kun autotie vaihtui "yksityistie"-kyltillä varustetuksi jyrkäksi pikkutieksi, mutta kun tie päättyi umpikujaan ja viereisen talon omistajat tulivat huutelemaan meille solvauksia malliin "sokeat" ja "idiootit", totesimme, että tämä tie tuskin vie perille. Auton kääntäminen ympäri jyrkässä rinteessä ei ollut mikään läpihuutojuttu ja saimme pelätä lähteekö auto kallistumaan kylkensä yli, mutta lopulta saimme auton nokan osoittamaan oikeaan suuntaan ja poistuimme paikalta anteeksipyyntöjä huudellen.



Lopulta löysimme Barbarescon kylän (joka tosiaan sijaitsi hyvin lähellä tuota äskenmainittua rinnettä, joskin muutamien kilometrien pituisen autotielenkin päässä) ja Gajan viinitalon. Barbarescon melko vaatimattoman keskuskadun oikealta puolelta löysimme suuren, vihreän metalliportin, jonka läheisyyteen parkkeerasimme automme ja marssimme sisälle. Meidät otti vastaan Gajan pr-henkilö, joka lähti esittelemään meille tiloja kertoen samalla viinitalon historiasta.

  • Gajan suku on saapunut alueelle Espanjasta jo 1600-luvulla. Viinitalon perusti Giovanni Gaja jo vuonna 1859, eli viinitalo lukeutuu yhdeksi vanhimmista alueella edelleen toimivista taloista.
  • Alun perin Gajan suku pyöritti Barbarescossa ravintolaa nimeltä Osteria del Vapore, jossa coperto, eli vesi ja talon viini, oli ilmainen. Jo tuolloin talon viinien laatu oltiin huomattu ja monet ihmiset saattoivat tulla syömään ravintolaan vain viinin takia; monet myös kysyivät mahdollisuutta ostaa Gajan viiniä mukaan, vaikka se oli ravintolassa ilmaista. Gajan suku alkoi tämän myötä panostamaan yhä enemmän viinintuotantoon ja siitä alkoi muodostumaan suurempi tulonlähde suvulle.
  • Vuonna 1921 ravintola suljettiin ja Gajalla alettiin panostamaan ainoastaan viinintuotantoon.
  • Giovanni Gaja, suvun kolmannen sukupolven viininviljelijä, aloitti ennenkuulumattoman viinien hinnoittelun: hän hinnoitteli Barbarescot saman hintaisiksi kuin Barolot. Giovannin äiti, Clotilde Rey, oli aina muistuttanut, että ihmiset hakivat viineistä ensisijaisesti laatua, ja viinien hintojen tuli heijastaa tätä. Alueella, jossa Barolo nautti arvostusta, mutta Barbaresco oli tuntemattomuus, tämä oli täysin ainutlaatuista; se kuitenkin takasi myös kuuluisuutta, mielenkiintoa ja tasaisen kassavirran. Varmistaakseen viiniensä näkyvyyden, viinien etiketeissä luki talon nimi suurilla, punaisilla kirjaimilla.
  • Giovanni Gajan poika, Angelo Gaja, aloitti viinitalon johdossa vuonna 1961, 21-vuotiaana. Hänellä oli tutkinto kauppatieteistä Torinon yliopistosta ja viiniopintoja sekä Alban että Montpellierin yliopistoissa. Heti alusta lähtien hän alkoi muuttamaan viinitalonsa toimintaa yliopistosta ja Ranskasta tuomillaan opeilla.
  • Angelon johdolla viinien laatua alettiin parantaa ns. green harvestilla, eli sadon karsimisella ennen kypsymistä – kun kasvatettavia rypäleterttuja on vähemmän, köynnös panostaa enemmän harvoihin jäljelle jääneisiin ja lopputuloksena on laadukkaampia rypäleitä. Tämä menetelmä on melko itsestäänselvä nykyisin, mutta kaikkea muuta 1960-luvulla.
  • Angelo toi myös muassaan lämpötilakontrolloidut käymisastiat ja barriquet, pienet 225-litraiset, ranskalaiset puutynnyrit – jälleen kerran jotain poikkeuksellista alueella, jossa viinejä oltiin aina kypsytetty vanhoissa, 2,000-10,000-litraisissa botti-tynnyreissä.
  • 1960-luvulta alkaen Gaja alkoi pullottamaan perusviiniensä lisäksi myös tarhaviinejä; Angelo oli todennut eri tarhojen tuottavan erilaisia rypäleitä, joten näitä eroja kannatti korostaa tuottamalla niistä erilaisia viinejä.
  • Merkittävin teko Barbarescon kannalta oli kuitenkin Angelo Gajan päätös istuttaa ranskalaisia lajikkeita. Vuonna 1978 hän istutti Cabernet Sauvignonia kuuluisalle Darmagi ("harmi") -tarhalle ja 1979 Chardonnayta Gaia & Rey -tarhalle. Hän ei niinkään tehnyt tätä Cabernet Sauvignonin tai Chardonnayn vuoksi, vaan siksi, että jos he pystyisivät tekemään maailmanluokan viiniä kansainvälisistä lajikkeista, suuret massat löytäisivät myös muut Gajan viinit – ja sitä myötä myös Barbarescon. Näin myös tapahtui.
  • Nykyisin Gajan omistuksessa on 100 ha viinitarhoja Piemontessa. Lisäksi Gaja omistaa tarhoja myös Toscanassa: 27 ha Montalcinossa ja 110 ha Bolgherissa. Talojen vuosituotanto yhteensä on n. 350,000 pulloa.
  • Gajan viinitarhoilla kasvaa köynnösten välissä ruohoa, mikä pitää maan sekä paikallaan että riittävän kuohkeana ja ilmavana. Lisäksi hyvin sateisina vuosina ruohoa voidaan leikata taajaan, jolloin ruoho imee ylimääräisen veden nopeasti maasta pois.
  • Nykyisin tarhoilla harrastetaan ns. massal selection -istutusta, eli kaikki köynnökset eivät ole samaa Nebbiolo-kloonia, vaan tarhoilla kasvaa rinnakkain monia erilaisia klooneja.
  • Gaja on tunnettu pyrkimyksestään erittäin korkeaan laatuun: vuodesta 1961 eteenpäin talo ei ole ostanut rypäleitä ulkopuolisilta toimijoilta, vaan kaikki viinit tehdään talon omista rypäleistä. Heikkoina vuosikertoina laatukriteerit täyttämätöntä viiniä ei julkaista lainkaan, vaan rypäleet saatetaan myydä pois bulkkiviininä. Tämä johtuu siitä, että "ihmisten on voitava luottaa Gajan nimeen".
  • Pyrkimys äärimmäiseen laatuun ulottuu aina viinitarhoille: toisin kuin monet muut alueen tuottajat, Gaja ei palkkaa ylimääräisiä työskentelijöitä tarhoilleen sadonkorjun aikaan, vaan tarhoilla työskentelee vain Gajan omia, palkattuja työntekijöitä. Jokaisella sadonkorjuuseen osallistuvalla on sama tarha, tai peräti vain samat yhden tarhan tietyt rivit, jotta he oppivat vuosien myötä tuntemaan köynnöksensä ja tarvittaessa reagoimaan oikein, jos he huomaavat tarhoilla muutoksia. Sadonkorjuussa käytettävät köynnössakset jopa puhdistetaan jokaisesta köynnöksestä seuraavaan siirryttessä virusten ja muiden tartuntatekijöiden varalta.
  • Nykyisin Gajan johdossa on Angelon lisäksi hänen tyttärensä Gaia, joka toimii ensisijaisesti yhtiön ulospäin näkyvinä kasvoina, edustaen Gajaa ympäri maailmaa.

Gajan tynnyrikellaria. ©Sari Ayre
Aluksi meille esiteltiin Gajan tarhoja, joista monet sijaitsivat hyvin lähellä Barbarescon kylää. Tämän jälkeen meidät vietiin talon kellareihin, joista löytyi sekä valtavia määriä barrique-tynnyreitä että kymmenittäin 2,400–5,000-litraisia botti-tynnyreitä. Vaikka barriquet Piemonteen tuonutta Gajaa pidetään Barbaresco-Barolo-alueen modernistityylin pioneerinä, edustaa talo silti selkeästi enemmän traditionalistista päätä; monet nykyiset modernistit ottivat vaikutteita Gajan tyylistä, mutta veivät sitä selkeästi pidemmälle. Kaikki Gajan Nebbiolot kyllä kypsyvät ensimmäisen vuoden barrique-tynnyreissä, mutta niistä vain kolmasosa on uusia, kun taas kolmasosa on 2. vuoden ja kolmasosa 3. vuoden tynnyreitä. Tämän jälkeen viinit siirretään suuriin botteihin vuoden kypsymisen jälkeen toiseksi vuodeksi. Lisäksi viinien maseraatioajat ovat usein 3-4 viikkoa pitkiä, mikä on merkittävästi enemmän kuin modernisteilla, joilla maseraatioajat pyörivät 5-10 päivän tuntumassa. Vaikka Gaja usein niputetaan modernistien kanssa samaan porukkaan, yhdistelee Gaja todellisuudessa Barbarescoissaan ja Baroloissaan modernismia ja traditionalismia olematta selkeästi kumpaakaan.

Näkymä Tànaro-joen yli Roeroon, Arneisin valtakuntaan.
Taustalla lymyävät loputtomat Alpit. ©Sari Ayre
Gajan viinien omintakeisin piirre on se, että talolla on virallisesti vain yksi Barbaresco ja yksi Barolo – loput valmistetaan historialliseen tyyliin sekoittamalla viiniin pieni määrä Barberaa pehmentämään kovaa Nebbioloa ja antamaan tummempaa väriä. Koska nykyisin lain mukaan Barolon ja Barbarescon on oltava 100% Nebbioloa, ovat nämä kaikki muut luokiteltu DOC Langhe -luokkaan.





Gajan piemontelaiset viinit (Kaikkien Barolojen ja Barbarescojen kypsytys on sama: vuosi barrique-tynnyreissä (1/3 uusia), vuosi botti-tynnyreissä, vuosi pulloissa.)

Barbarescot:
  • Barbaresco – talon lippulaivaviini, joka valmistetaan 14 eri tarhan Nebbiolosta.
  • Costa Russi – tarha-Barbaresco vuonna 1967 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5 % Barberaa. Costa tarkoittaa "aurinkoista rinnettä" ja Russi on tarhan entisen omistajan lempinimi.
  • Sorì San Lorenzo – tarha-Barbaresco vuonna 1964 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5% Barberaa. Nimetty Alban katedraalin suojelupyhimys San Lorenzon mukaan.
  • Sorì Tildìn – tarha-Barbaresco vuonna 1967 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5% Barberaa. Sorì tarkoittaa "etelään antavaa rinnettä", Tildìn on nimetty Angelo Gajan isoäidin, Clotilde "Tildìn" Reyn, mukaan. 1970 ensimmäinen vuosikerta.
Barolot:
  • Conteisa Cerequio – tarha-Barolo, n. 95% Nebbioloa ja n. 5% Barberaa. Conteisa tarkoittaa riitaa ja tarha saa nimensä siitä, että Cerequio-tarha sijaitsee La Morran ja Barolon kylien välissä ja molemmat kylät väittävät tarhan sijaitsevan alueellaan.
  • DaGromis – DOCG Barolo, eli 100% Nebbiolo. Sekoite pääasiassa La Morrassa sijaitsevan, vuonna 1995 hankitun tarhan rypäleitä ja pienemmässä määrin muiden Gajan Barolo-alueen tarhojen rypäleitä. Nimetty tarhan ennen omistaneen Gromis-suvun mukaan.
  • Sperss – tarha-Barolo vuonna 1988 hankitulta tarhalta, n. 95% Nebbioloa ja 4-8% Barberaa. Sperss tarkoittaa "kaipuuta" tai "nostalgiaa"; tarha nimettiin Angelo Gajan kaipuusta palata tekemään Baroloa vuoden 1961 jälkeen, jolloin Gajalla päätettiin siirtyä tekemään viiniä vain omien tarhojen viineistä – talolla ei tuolloin vielä ollut Barolossa tarhoja, joten rypäleitä ostettiin sopimusviljelijöiltä.
Muut viinit:
  • Alteni di Brassica – 100% Sauvignon Blanc, kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä. Alun perin Angelo Gaja istutti Sauvignon Blancia vuonna 1983 Barbarescon alueelle; nykyisin viiniin käytetään myös Serralunga d'Albaan istutettujen tarhojen rypäleitä. Alteni tarkoittaa matalia muureja, Brassica pieniä keltaisia sinapinkukkia.
  • Cremes – 50% Dolcetto, 50% Pinot Noir.
  • Darmagi – Bordeaux-blend, eli n. 95% Cabernet Sauvignon, 3% Merlot, 2% Cabernet Franc; kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä ja 12 kk botti-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan isän Giovannin kommentin mukaan ("mikä harmi!") kun hän kuuli Angelon istuttaneen vuonna 1978 Barbarescoon Cabernet Sauvignonia.
  • Gaia & Rey – 100% tarha-Chardonnay vuonna 1979 istutetulta tarhalta, kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan vanhimman tyttären, Gaian, ja isoäidin, Clotilden, mukaan.
  • Rossj-Bass – sekoite vuonna 1984 istutetun Rossj-tarhan Chardonnayta ja pieniä määriä useiden tarhojen Sauvignonin Blancia, kypsyy 6-7 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan nuorimman tyttären, Rossanan, mukaan.
  • Sito Moresco – sekoite 10 ha Moresco-tarhan ja muiden tarhojen rypäleitä, n. 35% Nebbiolo, 35% Merlot, 30% Cabernet Sauvignon; kypsyy 18 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty tarhan entisen omistajan mukaan.

Kierroksen jälkeen meidät johdatettiin maistelutilaan, jossa meille esiteltiin ylläolevasta listasta neljä viiniä: valkoinen Gaia & Rey, Baroloa edustava Sperss ja Barbarescoa edustavat Barbaresco ja Sorì Tildìn. Toisin kuin muilla taloilla, joissa meille esiteltiin lähinnä tuorein tai toiseksi tuorein vuosikerta, Gajalla meille esitellyistä viineistä uusin vuosikerta oli 14 vuotta vanha. Tällä todennäköisesti haluttiin alleviivata sekä sitä, että Gajan viinit ovat hyvin pitkäikäisiä, että sitä, että viinit tosiaan tulisi myös korkata vasta hyvin ikää saaneina. Monien modernistituottajien viinien kypsymispotentiaalia usein epäillään, mutta kuten olen jo aikaisemmin todennut; Gaja edustaa hyvin traditionalistista päätä modernistituottajien joukossa – jopa ennemmin kokeilevan modernistista päätä traditionalistituottajien joukossa.
  • Gaia & Rey 2000: Syvä kullankeltainen väri. Runsas, hyvin kypsä, vahamainen, makea ja umaminen tuoksu johdattaa hyvin runsaantäyteläiseen, kermaiseen ja tekstuuriltaan samettiseen viiniin. Melko hapokas, hyvin mineraalinen, voinen ja runsaan hedelmäinen makumaailma. Rakenteikas, vivahteikas ja kehittynyt Chardonnay, tyylilajissaan melko vaikuttava.
  • Sperss 2001: Väri läpinäkyvä ja hailakka. Kompleksisessa tuoksussa savua, kevyttä tervaa, kuivakukkia, hentoa kuivahedelmää, aavistus rusinaa, taustalla viipyilevää tammea. Maku kuiva, keskitäyteläinen, hapokas, hillitty ja elegantti mutta samalla melko rehevä. Hapankirsikkaa, pippuria, savua, aavistus makeaa puuta. Melko maltilliset mutta edelleen puruvoimaiset tanniinit. Erittäin pitkä.
  • Barbaresco 1996: Hailakan läpinäkyvän savisenruskean punainen, melko sakkainen. Tuoksu kuiva, kehittynyt, kompleksinen, savuinen, kevyen nahkainen, hennosti kuivatun luumuinen, kiehtova. Maku täyteläinen, kuiva, konsentroitunut, jäntevä, hyvin hapokas ja tanniininen mutta hyvin lempeä. karkeahkossa maussa hapankirsikkaa, kevyttä viikunaa ja tummia, hapokkaita marjoja. Todella pitkä.
  • Sorì Tildìn 1996: Väriltään sama kuin edellinen, mutta hennosti tummempi ja vielä sakkaisempi. Tuoksu hyvin hillitty, kehittynyt, vivahteikas, kuivattua luumua ja viikunaa, hentoa nahkaa, aavistus ruusua. Maku kuiva, täyteläinen, hapokas, napakka, runsaan mutta pehmeän tanniininen, mehukas. Hapankirsikkaa, kevyttä karpaloa, hentoa nahkaa, aavistus kypsänmakeaa punamarjaisuutta, integroitunutta tammea, vivahde viikunaa. Todella pitkä.

Kattaus oli siis pieni, mutta sitäkin vaikuttavampi. Ilahduttavasti meille annettiin tarjonnan pienuudesta huolimatta runsaasti aikaa perehtyä jokaiseen viiniin omassa tahdissamme, joten viinejä ei tarvinnut maistaa liukuhihnatahdilla – mikä oli melko yleinen ilmiö muilla viinitaloilla (no, myönnetään, olen itse erittäin hidas ja perusteellinen maistelija).





Maistelun jälkeen siirryimme tila-autoillemme ja otimme suunnan kohti etelää, eli Barolon viinialueen sydämessä sijaitsevaa Castiglione Falletton kylää, jossa meille oli varattu lounas Le Torri -ravintolasta.
©Sari Ayre

©Sari Ayre



Lounaan jälkeen siirryimme kylän pääkatua eteenpäin vaivaiset parikymmentä metriä ja päädyimme aivan kylän sydämessä toimivalle Viettille, jossa meidät vastaanotti yli 30 vuotta Viettillä myyntiä ja PR-tehtäviä hoitanut Mario Cordero.

  • Viettin suku Castiglione Fallettossa on tehnyt viinejä jo pitkälle toista sataa vuotta; vanhimmat todisteet Viettin suvun pullottamista viineistä ulottuvat vuoteen 1873. Nykyisin talo toimii 4. sukupolvessa.
  • Viettin viinitalo sai alkunsa varsinaisesti vuonna 1919, jolloin Mario Vietti muutti perheen maatilan yksinomaan viiniköynnöksiin keskittyneeksi tilaksi ja alkoi myydä talon viinejä omalla nimellään. Talo siirtyi tuottamaan kaiken tuotantonsa pulloissa omalla nimellään kuitenkin vasta 1950-luvulla.
  • Vuonna 1952 Alfredo Currado meni naimisiin Mario Viettin tyttären, Lucianan, kanssa ja siirtyi samalla suvun viinitalon viinintekijäksi. Hänen johdollaan Vietti alkoi yhtenä ensimmäisistä alueen viinitaloista tuottamaan yhden viinitarhan Baroloja ja Barberoja, mikä toi talolle nopeasti kuuluisuutta.
  • Vuonna 1967 Currado pyrki nostamaan Piemonten perinteisen Arneisin mainetta. Tuon valkoisen rypäleen suosio oli laskenut tasaisesti ja tuolloin sitä käytettiin lähinnä punaisten rypäleiden suojelijana viinitarhoilla – valkoinen Arneis kun kypsyi nopeammin kuin punaiset rypäleet, jolloin linnut söivät tarhoilta makeita Arneis-rypäleitä ja jättivät arvokkaammat punaiset rypäleet rauhaan. Currado osti Roerolaisilta viljelijöiltä Arneis-rypäleitä ja teki niistä valkoviiniä, joka saavutti nopeasti suurta suosiota ja kannusti lähialueiden viljelijöitäkin panostamaan enemmän tähän rypäleeseen. Vietti yhä valmistaa Roero Arneisia ostetuista rypäleistä ja Viettin Arneisia pidetään edelleen yhtenä alueen parhaista näkemyksistä kyseisestä viinistä.
  • Vuodesta 1990 Viettin viininvalmistuksesta on vastannut yhä enenevässä määrin Alfredon ja Lucianan poika Luca, jonka johdolla talo on siirtynyt pikku hiljaa luomuviljelyyn ja enemmän epäinterventionistiseen viininvalmistukseen – hiljattain mm. happojen ja tanniinien pitoisuuksien tarkkailuun ja korjaamiseen tarkoitetut välineet on otettu pois käytöstä.
  • Vietti työllistää vakituisesti 20 henkilöä, mutta työntekijöiden määrä kaksinkertaistuu kausityöntekijöiden myötä toukokuusta sadonkorjuuseen. Myynnistä ja PR-toiminnasta vastaavat Curradojen tyttären mies Mario Cordero ja Lucan vaimo Elena Penna.
  • Viettin omistuksessa on 35 ha ja talon vuosituotanto on 300,000 ploa / v. Vietti oli yksi ensimmäisistä alueen tuottajista, jotka veivät tuotantoaan Yhdysvaltoihin ja nykyisin tuotannosta n. 40% menee USA:n markkinoille.
  • Viinien kypsytyksessä käytetään ranskalaisia barrique-tynnyreitä ja slavonialaisesta tammesta valmistettuja, 2,600-5,300 litran botti-tynnyreitä. Tynnyreistä uusitaan vuosittain 25-30%, loput ovat 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä. Viininvalmistuksessa pyritään nykyisin mahdollisuuksien mukaan käyttämään luonnonhiivoja, mutta usein turvaudutaan viljeltyihin hiivoihin.
  • Tyylillisesti Vietti lukeutuu enemmän traditionalistiseen päähän, sillä viineissä suositaan pitkiä maseraatioaikoja ja uuden tammen käyttö on melko maltillista. Talon käyttämät barrique-tynnyrit kuitenkin tuovat viinitaloa hieman pois ääritraditionalistisesta päästä. Normaalisti viinien kuitenkin annetaan lähinnä käydä malolaktinen käyminen barrique-tynnyreissä, minkä jälkeen ne siirrytään kypsymään pidemmäksi aikaa botti-tynnyreihin.
  • Talon erikoispiirre on ryhdin ja raikkauden sekä matalan alkoholipitoisuuden hakeminen varhaisella sadonkorjuulla; Vietti onkin yksi ensimmäisistä viinitaloista, jotka ovat korjaamassa satoaan. Koska talon viineihin kuitenkin halutaan riittävää runsautta ja konsentraatiota, käymättömästä rypälemehusta yleensä valutetaan osa pois (bleeding off). Esimerkiksi viime vuonna joistain viineistä jopa 20% saatettiin valuttaa pois.

Viettin barrique-kellari Castiglione Falletton alla. ©Sari Ayre
Mario Cordero aloitti kierroksen esittelemällä talon kattavia kypsyttelykellareja, jotka levittäytyivät syvälle Castiglione Falletton alle. Siellä signor Cordero kertoi meille talon historiasta, nykyisestä toiminnasta ja mm. siitä, kuinka talon Nebbiolo Perbacco valmistetaan: talon Barolo-tarhojen nuorimmat, alle 10-vuotiaat köynnökset, joista ei saa riittävän uskottavaa Baroloa, tuottavat pienissä määrin pohjaviinin Perbaccoon. Lisäksi ensimmäisen kahden kypsyttelyvuoden ajan talon Barolo Castiglioneen tarkoitettuja viinejä tarkkaillaan huolellisesti, ja jos joku tynnyri ei näytä riittävän lupaavalta, se lisätään Perbaccoon – näin Viettin vuosittain tuottamien Barolojen määrä voi jäädä melko matalaksi, mutta ne ovat aina parasta haluttua laatua. Samalla rivien välistä oli luettavissa kritiikkiä niitä tuottajia kohtaan, jotka tuottavat heikompilaatuisesta aineksesta perus-Baroloa, kun taas Langhe Nebbioloa lähinnä Barolo- tai Barbaresco-alueiden ulkopuolisten tarhojen Nebbiolo-köynnöksistä. Viettin tapauksessa jopa talon perus-Barolon lähtökohtainen laatu taas on poikkeuksellisen korkea kun taas Perbaccoa voi helposti kutsua "Baby Baroloksi", joka parhaimpina vuosina voi helposti nokitella vaatimattomampien tuottajien perus-Barolojen kanssa.

Signor Cordero esittelemässä
meille botteja.
Kellareissa saimme myös hyvin ensi käden tietoa botti-tynnyreistä. Saimme mm. kuulla, kuinka normaalin 2,000-3,000 litran bottin hinta on normaalisti n. 600 euroa sataa litraa kohden; 2,500 litran botti maksaa siis n. 15,000 euroa, mikä on merkittävästi isompi investointi kuin yksi 225 litran barrique, joka maksaa yleensä tynnyrintekijästä ja laadusta riippuen n. 600-1,200 euroa. Tynnyreiden käyttöikä on kuitenkin merkittävästi eri luokkaa, sillä barrique on yleensä käytössä viinitaloilla 1-3 vuotta, kun taas hyvin hoidettu botti kestää normaalisti n. 25-30 vuotta.

Kellarikierroksen jälkeen siirryimme talon pihalle (tai, terassille) ihastelemaan aivan talon edestä aukeavia viinitarhoja. Esimerkiksi Scarrone-tarha Barbera-köynnöksineen on aivan kiinni viinitalossa ja Castiglione Falletton kylässä.










Lopuksi siirryimme Viettin pieneen maistelutilaan, jossa meille annettiin pikainen läpileikkaus talon tuotannosta. Lisäksi tähän asti hieman jurolta persoonallisuudelta vaikuttanut signor Cordero rupesi pikku hiljaa lämpiämään jutuillemme ja myös hymyilemään!

  • Roero Arneis 2013: pitkään (40-60 päivää) viileässä käytetty, terästankeissa kypsytetty valkoviini, tuotanto n. 70,000 ploa/v. Intensiivinen, mineraalinen, voimakkaan neutraali, hyvin hapokas, kevyen bitterinen, tekstuuriltaan suht runsas. Erinomaista tavaraa.
  • Barbera d'Alba Tre Vigne 2013: kolmen tarhan (sijaitsevat Castiglione Fallettossa, Castiglione Tinellassa ja Monforte d'Albassa) suodattamaton viini, kypsytetään 12 kk botti-tynnyreissä. Hurmaava, puhdaspiirteinen tuoksu, jossa makeaa kirsikkaa, vadelmaa ja marjamarmeladia. Kuiva, kepeä, hapokas, kirpeä, mineraalinen, napakka ja eloisa esitys. Varsin hurmaava Barbera.
  • Barbera d'Alba Scarrone 2012: yhden vuonna 1988 istutetun tarhan suodattamaton viini, kypsytetään 18 kk botti-tynnyreissä (osa 4-5 kk barrique-tynnyreissä) ja 2 kk terästankeissa. Hyvin runsas, kypsä, leveä, konsentroitunut, suht hapokas, luumuinen, hapankirsikkainen ja hennon karpaloinen Barbera. Selkeästi jyhkeämpi ja vakavampi Barbera, josta löytyy bodya.
  • Nebbiolo Perbacco 2012: talon Baby Barolo, eli vain Barolon alueen Nebbioloista valmistettu Nebbiolo, joka käy aluksi malolaktisen käymisen 4 kk ajan barrique-tynnyreissä ja kypsyy 20 kk botti-tynnyreissä. Lopuksi 2 kk asettuminen terästankeissa ennen pullotusta. Tuotanto 80-90,000 ploa/v. Aromaattinen, kukkea, kirsikkainen, pölyinen, kevyen tryffelinen ja hennon puiseva tuoksu johdattaa intensiiviseen, vivahteikkaaseen, mehukkaaseen, suutuntumaltaan samettiseen ja miellyttävän hapokkaaseen kokonaisuuteen. Mainio, nuorempana juotavaksi tarkoitettu "Barolo".
  • Barolo Castiglione 2011: Käytännössä sama viini kuin Nebbiolo Perbacco, mutta lopulliseen viiniin on valittu vain parhaat pohjaviinit. Tynnyrikypsytyksen jälkeen kypsyy 8 kk terästankeissa ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto 50,000 ploa/v. Rehevä, täyteläinen, konsentroitunut, samalla tanniininen, kypsänmakea ja hennon mineraalinen Barolo. Olemukseltaan runsas, avoin ja pehmeä, mutta happojensa ja tanniiniensa puolesta mukavan napakka. Hyvin pitkäkestoinen ja maukas, ero perus-Perbaccoon on merkittävä.
  • Barolo Ravera 2011: Yhden, Novellon kylässä sijaitsevan 2,7 ha tarhan suodattamaton Barolo. Käy kuorten kanssa 35 päivää, minkä jälkeen siirretään kypsymään 32 kk ajaksi slavonialaisiin botti-tynnyreihin, joissa viini kypsyy ensimmäisen vuoden sakkojen päällä ilman rikkilisäyksiä. Tuotanto n. 6,000 ploa/v. Tuoksu hieman sulkeutunut, mutta silti hurmaava ja kompleksinen: savuisuutta, kastanjaa, tryffeliöljyä, vadelmamarmeladia. Maku runsas, intensiivinen, täyteläinen, kypsänmakea, napakka, hennon pippurinen, ujon tervainen. Hapokas ja varsin tanniininen rakenne. Jälkimaussa hapankirsikkaa, vadelmaa, mineraalia ja kevyttä savuisuutta. Todella hurmaava Barolo, joka tarjoaa nyt ehkä turhan vähän, mutta lupailee suurta potentiaalia.
  • Moscato d'Asti Cascinetta Vietti 2014: Castiglione Tinellassa sijaitsevan 40-vuotiaan tarhan Moscato. Puristettu rypälemehu jäähdytetään terästankeissa käymisen estämiseksi ja sen annetaan kirkastua. Hiiva lisätään, tankin annetaan lämmetä ja viinin annetaan käydä paineen alla 5,5% alkoholipitoisuuteen asti, minkä jälkeen tankki jälleen jäähdytetään. Viini pullotetaan paineen alla. Runsas, hyvin aromaattinen, kukkainen, rusinainen, hennon hunajainen tuoksu johdattaa pirskahtelevaan makuun joka on makeahko, kepeä, mineraalinen, melko hapokas, hennon bitterinen, seljankukkainen ja varsin raikas. Supermainio Moscato, joka ei tunnu niin makealta kuin luulisi; ehdottomasti parhaita koskaan maistamiani Moscatoja!

Erittäin vakuuttavan kattauksen jälkeen siirryimme tyytyväisinä tila-autoillemme, hyvästelimme herra Corderon ja otimme suunnan kohti Albaa.
Illan ohjelmassamme oli vielä illallinen melkein kaikkien paikallisten kehumassa La Liberassa, jonne signor Cordero vielä ystävällisesti järjesti meille pöytävarauksen tehdessämme lähtöä. Tämä ravintola kyllä onnistui tarjoamaan varsin maittavan kattauksen, mutta kuitenkin jäi hieman jälkeen kaikista niistä ylistyssanoista, joita paikalliset sen suuntaan syytivät. Suuremmat kehut ansainnee ravintolan viinilista, jossa on sekä Baroloja että Barbarescoja vuosikerroilta 2000-2010 pienen kirjan verran, ja vieläpä varsin kohtuullisiin hintoihin! Kun paikallisiin viinimyymälöihin vertaa, tuntui La Liberan viinikellari olevan monia sekä kattavampi että ihan kilpailukykyisesti hinnoiteltu.

Gajan sijainti Barbarescon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.
Päivän aikana maistettu:
-Gaja Gaia & Rey 2000
-Gaja Sperss 2001
-Gaja Barbaresco 1996
-Gaja Sorì Tildìn 1996
-Sansilvestro Langhe Nascetta Ghercina 2013
-Brovia Barbera d'Alba Sorì del Drago 2012
-Vietti Roero Arneis 2013
-Vietti Barbera d'Alba Tre Vigne 2013
-Vietti Barbera d'Alba Scarrone 2012
-Vietti Nebbiolo Perbacco 2012
-Vietti Barolo Castiglione 2011
-Vietti Barolo Ravera 2011
-Vietti Moscato d'Asti Cascinetta Vietti 2014
-Ceretto Blange Langhe Arneis 2014
-Poderi Colla Dardi Le Rose Barolo Bussia 2006
-Rizzi Barbaresco Pajoré 2006
-Cocchi Toto Corde Alta Langhe Brut 2009
-Baladin Isaac Birra Bianca
-Vigneti Massa Derthona Timorasso 2011
Viettin sijainti Barolon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.
-Troll Shangrila Birra Ambrata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti