Viinimestarin päiväkirja 15: Piemonte, päivä 1

Viinimestarikoulutettavien vm. 2014-2015 Piemonten-reissu starttasi kuuden jälkeen aamulla Helsinki-Vantaan lentokentältä. Tunnin vartomisen jälkeen nousimme Finnairin koneeseen ja siitä kolmisen tuntia eteenpäin löysimme itsemme Lombardiasta, Milano Malpensan lentokentältä. Pienen harhailun jälkeen olimme onnistuneet hankkimaan itsellemme pienet lounasleivät ja kaksi massiivista tila-autoa kaikkiin mahdollisiin matkustelutarpeisiimme. Hyppäsimme autoihimme ja otimme suunnan kohti Piemontea ja Langhea!

Piemonte punaisella.
©Wikimedia Commons

Piemonte on siis Pohjois-Italian länsirajalla sijaitseva suuri hallinnollinen alue, jossa viljellään viiniä kautta koko alueen. Valtaosa alueen viinituotannosta on kuitenkin suomalaisille melko tuntematonta, sillä meillä päin tunnetaan lähinnä Cuneon maakunnasta tulevat jyhkeät Barolot ja Barbarescot sekä Astin maakunnan kuplivat, makeat Moscatot. Alueen viinituotanto on kuitenkin hyvin monipuolista, käsittäen punaviinejä järeän tanniinisista Baroloista aina hyvin kepeisiin ja huolettomiin Dolcettoihin, kuohuviinejä makeista Asteista lähes shamppanjamaisiin Alta Langoihin sekä valtavan liudan valkoviinejä vaatimattomasta Favoritasta tiukkarakenteisiin Timorassoihin. Viinintuotantoa löytyy siis kaikkialta, ei vain Cuneo-Asti-akselilta!

Piemonte. Kuva: public domain
Barolon ja Barbarescon viinialueen ja Alban kylän
summittaisen sijainnin merkitsin punaisella.

Cuneon (pinta-alaltaan hyvin suuri) maakunta on kuitenkin viinintuotannollisesti kenties merkittävin, sillä se käsittää valtaosan alueen tunnetuimmista viinialueista – mukaanlukien kuuluisan ja arvostetun Langhen, joka käsittää historiallisen alueen koillisessa Cuneossa, minkä lisäksi sen itäisin nurkka sijaitsee Astin puolella. Juuri tältä verrattain pieneltä alueelta löytyy valtava kirjo erilaisia viinityylejä, joista monet ovat ponnahtaneet maailmanmaineeseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Juuri tästä syystä valtaosa matkastamme keskittyi juuri Cuneon ja erityisesti Langhen viinialuesiin.

Vajaan parin tunnin autoilun päätyttyä olimme saapuneet Langheen. Ensimmäinen tilavierailumme oli itäisessä Barolossa, Serralunga d'Alban kylän tuntumassa sijaitseva Paolo Manzone.

• Paolo Manzonen viinitalo on perustettu vuonna 1970, kun nykyisen omistajan, Gianpaolo Manzonen isä Armando alkoi tuottaa viiniä Sinion viinialueella, Barolon alueesta muutama kilometri itään. Viininviljelys on kuitenkin Manzoneille tuttua, sillä Gianpaolo Manzone on rypäleidenviljelijä jo 6. sukupolvessa. Lisäksi ymmärtääkseni herra Manzone on aikaisemmin toiminut viinintekijänä myös viinitalo Giordanolla.
• Viinitalon toiminta nykyisenkaltaisesti alkoi Gianpaolon ostettua vuonna 1999 tarhoja Barolosta. Nykyisin talon omistuksessa on 4,6 ha Barolon alueella Serralunga d'Albassa (mukaanlukien palstoja Meriame-tarhalta) ja 8,1 ha Siniossa. Tarhoja on alusta asti viljelty luonnonmukaisin menetelmin, mutta luomusertifikaattia Manzonella ei ole.
• Keskimäärin talon satomäärät ovat n. 6,000 t/ha, mutta esimerkiksi aivan viinitalon vieressä sijaitsevalla Meriame crulla satomäärät ovat vain n. 4,000 t/ha. Vertailun vuoksi maksimisatomäärä Barolossa on 8,000 t/ha.
• Talon tuotanto on nykyisin n. 80-90,000 pulloa vuodessa.
• Vaikka Manzonen viinien tyyli on enemmän nykyaikainen kuin perinteinen, talo ei tätä nykyä edusta aivan modernistien äärilaitaa, vaan sijoittuu hieman lähemmäs puolta väliä: viinien kypsytykseen ei käytetä 225 litran barrique-tynnyreitä, vaan suurempia, 350 litran ranskalaisia tonneauxtynnyreitä ja 3,000 litran botti-sammioita. Lisäksi tynnyreissä ollaan siirrytty käyttämään hyvin kevyttä paahtoa, mikä tuo viiniin huomattavasti vähemmän puun aromeja kuin perinteisesti melko reilulla kädellä paahdetut tynnyrit.
• Manzonen viinitalon ohella heidän rakennuksensa on myös majatalo "Cascina Meriame", jossa on 5 vierashuonetta ja 1 vierasasunto.
• Talon energiantuotannosta vastaavat aurinkopaneelit, joilla katetaan koko viinitalon sähköntarve ja josta Manzone voi vielä myydä ylimääräistä paikalliselle sähköyhtiölle.

Manzonen tynnyrikellari. Oikealla olevan, tiiliskivisen akkunan
takaa löytyy vanha kaivo.

Paikalle saavuttuamme käsillään innokkaasti puhuva, energinen herra Manzone aloitti kierroksen talon tynnyrikellareista, joiden varrelta löytyi myös muinainen pihakaivo, joka on remonttien myötä päätynyt viinitalon seinien sisälle. Tämän kaivon vesi ei ole ollut pitiin aikoihin enää juomakelpoista, mutta sen avulla kellarissa vallitsee sopiva, tasainen ilmankosteus.

Maestro itse, herra Paolo Manzone.
Taustalla 3,000 litran botteja.

Seuraavaksi siirryimme tarkastamaan talon ruostumattomasta teräksestä valmistetut käymis- ja kypsyttelyastiat. Manzone selitti, kuinka heillä on oltava näiden astioiden puolesta vähintään kahden vuoden tuotannon edestä kapasiteettia: kun tynnyreissä kypsyneet viinit sekoitetaan ja pullotetaan vuoden tynnyrikypsytyksen jälkeen, on viinit saatava näihin teräsastioihin pullotusta varten – ongelmana on vain se, että normaalisti niissä odottaa seuraava vuosikerta tynnyreihinpääsyä! Kun kapasiteettia on tuplaten, voidaan tankit rauhassa täyttää tynnyreiden edellisvuosikerran viinillä ja sitten täyttää tynnyrit uuden vuosikerran viineillä ilman, että tarvitsee jännittää sadonkorjuun ajankohdasta tai tynnyreiden seisottamista tyhjillään. Manzone nimittäin mainitsi, että hän pyrkii pitämään tynnyrinsä aina täysinä: kun edellisvuosikerta on saatu tynnyristä pois, tynnyrin kunto tarkistetaan ja se pestään, minkä jälkeen se täytetään heti uudella vuosikerralla. Näin toimimalla tynnyrit eivät pääse kuivumaan, jolloin he pyrkivät ehkäisemään tynnyreiden kunnon heikkenemistä tai haitallisten kasvustojen muodostumista niihin.

Viini- / majatalo Cascina Meriame ja toinen ajoneuvoistamme
kuvattuna varaston ovelta.

Sitten siirryimme talon pihalla sijaitsevaan varastoon, josta löytyi sekä pullotettujen viinien kypsyttelyvarasto että Manzonen "viinikirjasto". Manzone kertoi hänen vasta hiljattain alkaneen kerätä omia viinejään talteen, sillä nykyisin hänen viininsä myyvät normaalisti varsin helposti loppuun. Häntä kuitenkin oli alkanut kiinnostaa, miten hänen viininsä kehittyvät, minkä vuoksi kaikkia viinejä otetaan pieni määrä syrjään "kirjastoon". Nämä viinit eivät kuitenkaan ole myyntiin, vaan ensisijaisesti maistelutilaisuuksiin, journalistisiin tapahtumiin ja henkilökohtaiseen käyttöön.

Lopuksi siirryimme maistelemaan talon tuotantoa läpi kahdeksan eri viinin voimin:

• Roero Arneis Reysù 2014: Terästankeissa kypsytetty, napakka, kirpeä, intensiivinen ja kompleksinen Arneis. Todella mainio esitys.
• Dolcetto d'Alba Magna 2014: Terästankeissa kypsytetty sekoitus korkealla sijaitsevien Sinion tarhojen kepeää Dolcettoa ja robustimpaa Serralungan Dolcettoa. Raikas, eloisa, napakka, hyvin happaman punamarjainen ja hennon Gamaymainen Dolcetto. Hyvää kamaa tämäkin.
• Langhe Rosso Ardì 2013: Terästankeissa ja vanhoissa 350 litran tynnyreissä 6 kk kypsytetty Dolcetto (60%) Barbera (40%) -sekoite. Kevyehkö, keskitäyteläinen, maamainen ja hennon bitterinen punaviini. Ihan ok tapaus, mutta nothing to write home about.
• Barbera d'Alba Superiore Fiorenza 2013: 350 l tonneaux-tynnyreissä (20% uusia, 40% kerran käytettyjä, 40% 2 kertaa käytettyjä) kypsytetty Barbera. Melko runsas, konsentroitunut ja hieman luumuinen Barbera, jossa makea tammisuus hennosti nostaa päätään. Hyvärakenteinen, mutta aromimaailmaltaan hyvin moderni tapaus.
• Langhe Rosso Luvì 2012: Nebbiolo (75%) Barbera (20%) Dolcetto (5%) -sekoiteviini, kypsynyt vähintään 12 kk tammessa (20-30% uutta). Hyvin kypsänmakea, tumman marjainen, kevyen suklainen ja hennon vaniljainen viini, jossa yhdistyy Barberan pehmeä hedelmä Nebbiolon tiukahkoon rakenteeseen. Napakkarakenteinen, moderni piemontelaispunaviini.
• Nebbiolo d'Alba Mirinè 2013: 12 kk tammessa kypsynyt, suodattamaton Nebbiolo. Tasapainoinen, kukkea, marjainen ja ujosti puisevan vaniljainen viini, jossa on hieman hillitympi hapokkuus mutta kohtalaisen tuntuva tanniinisuus. Miellyttävä, simppelihkö perus-Nebbiolo, joka voisi hyötyä vuoden parin kypsyttelystä.
• Barolo Serralunga d'Alba 2011: 26 kk tammessa (50% 350 l tonneaux, 50% 3,000 l botti) kypsynyt, suodattamaton Nebbiolo. 12 päivän maseraatio. Suht konsentroitunut ja tiivisrakenteinen, puruvoimainen, kevyesti makean puiseva ja tumman hedelmäinen Nebbiolo, joka vaikutti nyt ihan lupaavalta vielä mutta hieman sulkeutuneelta. Perushyvä, rakenteikas moderninpuoleinen Barolo, joka noin paikan päällä 23€ hinnallaan kyllä tarjoaa mainiosti rahalle vastinetta.
• Barolo Meriame 2011: 26 kk tammessa (350 l tonneaux; 20% uusia) kypsytetty Nebbiolo, jonka rypäleiden on annettu jäädä köynnöksiin ylikypsiksi ennen sadonkorjuuta. 14 päivän maseraatio. Rypäleet keskimäärin 60-vuotiaista köynnöksistä Meriame-tarhalta. Kuulemma ensisijaisesti Yhdysvaltain markkinoille tähdätty super-Barolo. Muhkea, kypsänmeakea, jopa melko tuntuvan hilloinen, erittäin täyteläinen, tiivisrakenteinen, melko lämmin ja konsentroitunut överitykitysviini.

Manzone-maistelu.

Keskimäärin Manzonen viinit antoivat meikäläiselle ihan positiivisen vaikutelman. Olin ennen reissua lukenut Manzonen edustavan hyvin modernistista päätä alueen tuottajista, joten odotin lähinnä uusia barrique-tynnyreitä ja mahdollisimman lyhyitä maseraatioaikoja, mutta 350 litran tonneaux-tynnyrit, kohtalaisen maltilliseksi jätetty uuden tammen käyttö ja kohtalaisen mittaiset maseraatioajat tulivatkin ihan mukavana yllätyksenä – viineissä oltiin loppepeleissä jätetty varsin kivasti tilaa hedelmälle ja rakenteelle. Eniten mieleeni kuitenkin olivat talon perustason viinit, kuten Reysù Arneis ja Magna Dolcetto, sillä viinien modernimpi ilmaisu tuntui korostuvan viinien näennäisen tason noustessa. Paikan päällä Manzonen viinit olivat kuitenkin alusta loppuun varsin kohtuullisesti hinnoiteltuja ja siihen nähden varsin mainioita ostoksia! Vaikka Manzonen viinit ovat tyylillisesti keskimäärin enemmän nykyaikaisia kuin traditioon nojaavia, oli niistä kaikista löydettävissä sen verran mukavasti balanssia ja sisältöä, että jopa meikäläisenkinkaltainen paatunut traditionalisti pystyi myöntämään tykkäävänsä näistä viineistä – vaikka viimeisenä maisteltu Barolo Meriame kyllä meni jopa meikäläiseltä vähän yli hilseen. Mutta mikäs siinä, jos Jenkkilä näitä rakastaa.

Azienda Agricola Sukula

Az. Ag. Sukulan emäntä ja hallitsija Riikka esittelelemässä tarhojaan.

Seuraavaksi siirryimme aivan naapurissa (kyllä, tietä eteenpäin parisataa metriä) sijaitsevaan Azienda Agricola Sukulaan, jota pyörittää varsin monen suomalaisen tuntema pariskunta Riikka ja Jyrki Sukula. Heti saapuessamme meidät otti vastaan Riikka kahden suloisen tyttärensä kanssa (no, tytöt huusivat lähinnä meille "moi!" ja pakenivat talon yläkertaan). Meille iskettiin lasilliset Contrattoa käteen ja Riikka lähti esittelemään meille talonsa ympärille levittäytyviä viinitarhoja. Riikan omien sanojen mukaan tämä oli siksi, että yleensä viinitaloilla puhutaan viinien laadun tulevan 90% tarhoilta ja 10% kellareista, mutta silti viinitaloilla vain esitellään valmistamo- ja kellaripuoli – tarhoista ei nähdä vilaustakaan. Hänen mielestään oli oleellista, että me näkisimme, minkälaista tarhoilla oikeasti on.

Karkki.

Toinen, melko merkittävä syy voi tietenkin olla se, että viinitalo Sukulalla ei ole omaa kellaria, jota esitellä.

• Serralunga d'Alban liepeillä, keskellä Meriame-cruta sijaitseva Azienda Agricola Sukula on siis yksi Barolon pienimpiä ja tuoreimpia omalla nimellään viiniä tuottavia viinitaloja.
• Viinitalo perustettiin 2000-luvun puolessa välissä, kun Sukulat ostivat Barolosta ränsistyneen maatalon ja sitä ympäröivät viinitarhat vuonna 2005. Viinitalon ensimmäinen vuosikerta oli vuoden 2006 Langhe Rosso, La Langhetta. Ensimmäinen valmistunut Barolo oli vuosikertaa 2007.
• Viinitalon ympärillä on hieman alle 2 ha tarhoja; niistä noin 1,5 ha Nebbioloa ja alle 0,5 ha Barberaa. Talo tuottaa vain kahta viiniä: Barolo Meriamea ja Barbera d'Albaa. Riikan mukaan 2 ha on suurin piirtein se maksimimäärä viinitarhoja, jota parin ihmisen voimin pystyy järkevästi hallitsemaan riittävällä tarkkuudella.
• Viinitalon vuosituotanto on n. 4,500 pulloa vuodessa.
• Rapistuneen talon lisäksi merkittävä osa tarhojen köynnöksistä oli tilan hankintahetkellä melko huonossa kunnossa ja ne vaativat uudelleenistuttamista. Sukulat ovatkin uudelleenistuttaneet tarhojaan pieni palsta kerrallaan joka vuosi ja tarhojen uudelleenistuttaminen saatiin lopulta päätökseen vuonna 2014.
• Koska Sukuloilla ei ole omaa viininvalmistamoa tiluksillaan, heidän viininsä valmistetaan La Spinettan omistamalla viininvalmistamolla Grinzane Cavourissa, muutama kilometri Sukuloiden viinitalosta pohjoiseen.

Maukas iltapala sokkotastingin jälkeen.

Tarhojen esittelyn jälkeen Riikka vei meidät talon ruokasaliin, jossa meille pidettiin pieni, leikkimielisen kilpailumuotoinen neljän viinin sokkotasting, mistä paljastui Candialle La Misse, Sukula Barbera d'Alba, Sukula Barolo Meriame ja Morar Amarone della Valpolicella Classico. Tämän jälkeen meillä oli vielä pieni väli-iltapala (ensimmäisen kerran syötävää sitten Milanon lentokentälle saapumisen!). Vierailumme päätteeksi jäimme vielä hetkeksi istumaan ja juttelemaan olohuoneeseen reissusuunnitelmistamme, viinimaailmasta ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Näkymä Sukuloilta länteen. Oikealla Castiglione Falletto,
vasemmalla Perno.

Albaan palattuamme toiset jäivät hotellille nukkumaan ja toiset lähtivät katsomaan paikallista sunnuntai-illan baaritarjontaa. Itse lähdimme pienessä porukassa etsimään syötävää ja päädyimme Alban duomon aukiolla sijaitsevaan kuppilaan, josta löytyi sekä purtavaa että arvostetun venetolaistuottaja Giuseppe Quintarellin viinejä laseittain. Harmillisesti heiltä ei kuitenkaan löytynyt yhtään kyseisen tuottajan pulloja avonaisina, eivätkä he halunneet sunnuntai-illan päätteeksi avata pulloa vain yhtä lasillista varten, joten jouduin tyytymään lasilliseen friulilaista Ribolla Giallaa. Noh, aina ei voi voittaa!

Barolon alue; viinitalojen sijainti vihreällä.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Päivan aikana maistettu:

-Paolo Manzone Roero Arneis Reysú 2014

-Paolo Manzone Magna Dolcetto d'Alba 2014

-Paolo Manzone Ardì Langhe Rosso 2013

-Paolo Manzone Fiorenza Barbera d'Alba Superiore 2013

-Paolo Manzone Luvi Langhe Rosso 2012

-Paolo Manzone Mirinè Nebbiolo d'Alba 2013

-Paolo Manzone Barolo Serralunga d'Alba 2011

-Paolo Manzone Barolo Meriame 2011

-Contratto Millesimato Extra Brut 2010

-Candialle La Misse 2011

-Sukula Barbera d'Alba 2013

-Sukula Barolo Meriame 2010

-Morar Amarone della Valpolicella Classico 2001

-Palladino Roero Arneis 2014

-La Spinetta Vermentino IGT Toscana Bianco 2013

-Quinta de Val da Figueira Branco Extra Seco

-Zorzettig Ribolla Gialla 2012

-Birrificio Baladin Wayan Saison C