Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


24.3.15

Balthasar Ress Engelmansberg Spätlese Riesling 1995

Balthasar Ress Hattenheim Engelmansberg Spätlese Riesling Halbtrocken 1995
  • Valmistaja: Balthasar Ress
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 36,80e (Elokuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Alkon yleisimmät parjauksen kohteet tuntuvat olevan suppea valikoima ja korkeat hinnat. Noh, valikoima tuntuu olevan ja pysyvän melko samankokoisena päivästä toiseen, mutta aina silloin tällöin Alkoon sentään eksyy jokunen verrattain edullinenkin tuote! Yksi viime vuoden tällaisia viinejä oli mm. Von Unserm Rieslingistä tutun, rheingaulaisen viinitalo Balthasar Ressin puolikuivahko Engelmansberg Spätlese Riesling vuosikertaa 1995, joka löytyi Arkadian alkosta reilulla kolmella kympillä. Kun yleensä tuoreimman vuosikerran laadukkaista tarha-Rieslingeistä saa niin Alkossa kuin maailmallakin pulittaa helposti päältä kolmatta kymppiä pullolta, on vajaa 20-vuotias Risukka tähän hintaan ihan mallikkaasti hinnoiteltu tapaus!

Balthasar Ressin historia Rheingaussa on pitkä, mutta nykymuotoisena viinitalo on aloittanut 1870-luvulla kun Balthasar Ress perusti majatalon ja ryhtyi samalla viljelemään viiniä asiakkaidensa kulutukseen. Ajan myötä Ressin suku on myös perustanut hotellin ja laajentanut viljelyksiään: vuonna 1947 talo omisti noin 3 ha viljelyksiä, kun taas nykyisin talon omistuksessa on 46 ha, mukaanlukien monia alueen arvostetuimpia huipputarhoja. Viinitalo on edelleen Ressin suvun omistuksessa ja taloa johtaa nykyisin Christian Ress, viljelijä jo 5. sukupolvessa.

Tämä viini tuli alun perin vastaani sokkomaistelussa loppukesästä, missä viinin ujosti makeahko, mutta selvästi jo oksidoitunut ja pitkälle kehittynyt aromimaailma sekä hämmensi että viehätti sen verran, että kävin heti nappaamassa itselleni oman pullon talteen. Tässä lyhyt tiivistelmä silloisesta maistamiskerrasta: "Syvä, keltainen väri. Tuoksu runsas, uuniomenainen, vivahteikas ja aistikas, hennon hunajainen, mehiläisvahaa, kuivattuja aprikooseja. Maku oksidoitunut, pähkinäinen, tawnyinen, öljyinen, kohtalaisen hapokas, runsas, kuivahko, sitruksinen, melko eloisa. Jälkimaku omenainen, paahdetun pähkinäinen, raikas, kevyt, mineraalinen, vivahteikas, pitkä, mehukas, viipyilevä. Oksidaatiostaan huolimatta mainiosti tikissä."

Viini oli siis selvästi hyvin kehittynyt, jo happeakin saanut, mutta edelleen mainiossa kunnossa, eli hedelmää ja hunajaa löytyi vielä reilusti hunajaisten ja tawnyportmaisten vivahteiden alta. Uutta tällaista elämystä etsiessäni nappasin oman pulloni mukaan loppuvuodesta lähtiessäni maanmainion ravintola Carelian kellareille viettämään pientä maistelua. Korkki auki ja valkkaria ääntä kohti!

Viini on väriltään kullankeltainen, iän myötä jopa hennosti oranssiin taittuva.

Tuoksu on hunajainen, mehiläisvahainen ja makea, jopa jälkiruokaviinimäinen. Seassa on myös hieman kypsää omenaa ja uuniomenaa. Tutulta vaikuttaa.

Puolikuiva, hapokas ja kehittynyt makumaailma on makean omenainen, hunajainen, hennon persikkainen ja ujosti rusehtavan omenahilloinen. Suutuntuma on täyteläinen ja makupuolen taustalta löytyy myös kevyesti kivistä mineraalisuutta. Mutta hetkinen! Missä on paahdetut pähkinät? Missä tawnyport? Kokonaisuus on ujosti oksidoitunut, mutta yleisilme on nyt paljon freesimpi, eloisampi ja nuorekkaampi, mitä puoli vuotta aikasemmin maistamani viini oli! Itse asiassa kokonaisuus on tällä kertaa yksinkertaisesti äärimmäisen tasapainoinen, kiehtova ja kaikin puolin herkullinen.

Suuhun jää pitkäkestoinen, erittäin vivahteikas ja jopa hennosti nahkainen jälkimaku, jossa tuntuu myös kypsää sitruksisuutta, makeaa omenaa, hunajaa, kivistä mineraalisuutta, hentoa mehiläisvahaisuutta ja häivähdys iän tuomaa pähkinäisyyttä.

Näköjään Alkoon päätyneissä pulloissa on ollut melkoista laadunvaihtelua – mikä on kyllä tämänikäisellä valkoviinillä ihan odotettavaa ja ymmärrettävää. Ensimmäinen testaamani pullo oli selkeästi kehittynyt ja elämänsä ehtoopuolella, joskin vielä erittäin hyvässä ja nautittavassa kunnossa; viinin oksidaatio ei ollut vielä peittänyt viinin ominaispiirteitä alleen, vaan ainoastaan toi lisää kokonaisuuteen. Jälkimmäinen taas oli mitä upeimmassa kunnossa; viini oli selkeästi jo pitkälle kehittynyt ja upeasti ikääntynyt, mutta lähes täysin ilman oksidaatiota! En usko, että tämäkään viini olisi hirveästi enää kehittynyt tästä eteenpäin, eli viini oli saavuttanut huippunsa, mutta voin hyvin uskoa, että se olisi helposti pystynyt viipyilemään tuolla huipulla vielä useampien vuosien ajan. Viini oli kuitenkin niin ylettömän herkullinen, ettei kyllä yhtään harmittanut korkata sitä tämän ikäisenä!

Lyhyesti: Ihastuttavasti kehittynyt puolikuiva Rheingau Spätlese, jossa tuntuu olevan kohtalaista pullokohtaista vaihtelua. Suosittelen korkkaamaan mielummin aiemmin kuin myöhemmin.

Arvio: Erinomainen – tämä viini osoittaa mainiosti miksi joku haluaisi hillota saksalaista valkoviiniä kellarissaan parikymmentä vuotta; siitä tulee yksinkertaisesti timanttista tavaraa.

Hinnan (36,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti