Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

15.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1420 viiniä, 279 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


9.10.14

Viinimestarin päiväkirja 6: Katalonia, päivä 3

Perjantai 26.9.2014

Perjantaiaamun koittaessa viinimestariporukka vm. 2014-2015 pääsi niihin Oikeisiin Hommiin, vihdoin ja viimein – eli kokeilemaan minkälaista hommaa se rypäleidenkorjuu oikeasti on!

Tätä täydet 6 tuntia.
Herätys oli kello seitsemän aamulla ja kahdeksalta olimme saapuneet n. viiden kilometrin päässä sijaitsevalle, 2,2 hehtaarin Syrah-tarhalle. Sakset käteen ja kädet heilumaan!

Syrah.
Tämän tarhan perkaamiseen käsin menikin lähes kokonainen työpäivä 13 viinimestarilta, kolmelta ammattimaiselta tarhatyöskentelijältä ja yhdeltä opettajalta. Teimme ankaraa duunia aamukahdeksasta kahteen iltapäivällä auringon porottaessa täydellä tehollaan, ilman ensimmäistäkään taukoa (poikkeuksena toki minuutin seikkailu vesipullolle ja takaisin). Tunnelmaa töihin toi tarhan yllä kieppuva, valtava tuulimylly, joka aika ajoin päästi Jurassic Parkin elävästi mieleen tuovan, tyrannosaurusmaisen karjahduksen.


Rusinoituneita Syrah-terttuja
Tarhalla tuli opittua (tai jo-opituista asioista havaittua konkreettisesti) monta mielenkiintoista asiaa, kuten: viiniin menevät viinirypäleet eivät ole suuria ovaaleja, kuten pöytärypäleet, vaan pieniä ja pyöreitä – käytännössä siis pensasmustikoiden kokoisia ja näköisiä; viiniin menevät rypäleet ovat todella makeita ja runsasmakuisia – pöytärypäleet maistuvat varsin mauttomilta ja vetisiltä näiden jälkeen; Syrah on melko tanniininen lajike – jo yhden rypäleen syötyä pystyi tuntemaan suussa limakalvoja kiristäviä tanniineja; Syrah tuntuu olevan myös herkkä erilaisille köynnöksen vaivoille, sillä moni terttu oli joko osittain tai kokonaan rusinoitunut, minkä lisäksi hometta löytyi joistain tertuista; ja ennen kaikkea, rypäleiden käsinkorjuu on todella rankkaa hommaa!
Vastatyhjennetty 2,2 ha tarha.
Koska rypäleet roikkuvat jossain polven ja navan välimaastossa, ei tarvitse suurtakaan mielikuvitusta ymmärtääkseen kuinka selkä ja jalat voivat olla jumissa työpäivän mittaisen kyykistelyn ja aika ajoin jopa 10-15-kiloisen rypälesaavin kanniskelun jälkeen!







Voitte todennäköisesti kuvitella minkälainen helpotus se oli porukalle, kun lopulta kuuden rankan ja hiostavan korjuutunnin jälkeen tarha oli perattu rypäleistä tyhjäksi ja mustat viinimafia-Mersumme vihdoin suuntasivat kohti jo tutuksi käynyttä ravintola Miravalia!

Lounaan jälkeen kävimme vaihtamassa tarhoilla likaantuneet työvaatteemme hieman siistimpiin ja siirryimme lähistöllä sijaitsevaan Gandesaan, Terra Altan provinssin pääkaupunkiin. Mistään suurkaupungista ei kuitenkaan ollut kyse, sillä Gandesan väkiluku on vain n. 3,000 henkeä – tosin onhan tämäkin n. 50% enemmän kuin Bateassa.

Ensimmäiseksi siirryimme tutustumaan Terra Altan DO-elimen (Consell Regulador Denominació d'Origen Terra Alta) tiloihin, joissa meille esiteltiin Terra Altan erityispiirteitä: mm. aluetta jäähdyttävät ja kuivattavat el cerç -tuuli luoteesta ja les garbinades -merituuli etelästä; aluetta sopivasti suojaavat vuoret; ja korkean sijainnin (keskimäärin n. 400-450m merenpinnasta) tuoma suuri päivittäinen lämpötilanvaihtelu ja verrattain viileä (jopa -5°C) talvi.

Plan B -
Terra Altan malliin
Terra Altassa sijaitsee tällä hetkellä 49 viinejä tuottavaa viinitaloa sekä 600 viljelijää, joista osa kuuluu edellämainittuihin viinitaloihin, osa toimii alueellisen osuuskunnan kanssa ja osa myy tuotantonsa viinitaloille (esimerkiksi Torres ostaa miljoonia litroja viinejä käytettäväksi meilläkin tuttuihin Viña Soliin ja Viña Esmeraldaan). Meille myös kerrottiin Garnatxa Blancan olevan Terra Altan vahvuus: peräti joka kolmas Garnatxa Blanca (eli Grenache Blanc) tehdään tällä pienellä Terra Altan alueella. Terra Altan tuotanto kattaa 75% Espanjan Garnatxa Blancan tuotannosta ja peräti 90% Katalonian Garnatxa Blancasta viljellään juuri Terra Altassa.




Näytteenotto rypäleistä laadun tarkistusta varten.
Seuraavaksi siirryimme lähellä sijaitsevaan Gandesan osuuskuntaan (Celler Cooperatiu Gandesa) toimintaan, jossa meille esiteltiin sekä viininvalmistamon tiloja että osuuskunnan valmistamia viinejä. Celler Piñolin toimintaa nähneenä meininki oli täysin eri maailmasta osuuskunnassa: pienviljelijät (joita on kokonaisuudessaan peräti 450 tässä osuuskunnassa) saapuivat kuormineen punnittavaksi autovaa'alle, minkä jälkeen rypäleistä otettiin muutamat näytteet, joiden perusteella rypäleet luokiteltiin johonkin kolmesta eri laatuluokasta. Arvion perusteella viljelijät kävivät kippaamassa rypälekuormansa murskaimeen joko luukusta 1, 2 tai 3.
Kuorman tyhjennys murskaimeen
Huonoimman luokan rypäleistä viljelijä saa vain muutamia senttejä kilolta, kun taas parhaimman luokan rypäleistä viljelijän pussi kasvaa jopa n. 60 senttiä kilolta (yksi peräkärryllinen vetää siis n. 2,5-4 tonnia rypäleitä) – kannustaa kyllä panostamaan laatuun määrän sijasta! (Tosin en ole varma, näinkö vierailumme aikana yhdenkään viljelijän kippaavan kuormaansa parhaimman tason murskaimeen...)




Valmistamo sisältäpäin.
"Kebabrulla" alhaalla.
Viininvalmistamossa näkyi varsin mielenkiintoista laitteistoa, joskin mieleenjäävin lienee lähinnä hitaasti pyörivää kebabrullaa muistuttava kirkastin – vastapuristettu, samea viini johdetaan tämän sylinterin sisälle ja sen kiinteä, ruskeaksi massaksi muodostuva osa suodatetaan siitä paineella pois, minkä jälkeen tämä sylinteri pyöriessään kierittää sitä levynä liukuhihnalle, joka kuljettaa sen pois, mahdollisesti jatkokäyttöä varten.




Tonkka.
©Sari Ayre
Varastopuolella paljastui osuuskunnan erikoisuus: superhalpa massaviini! Varastot olivat täynnä 5 litran muovitonkissa myytävää valkoviiniä, joka värinsä puolesta vaikutti enemmän jälkiruokaviiniltä tai oliiviöljyltä, joten todennäköisesti oksidaation kanssa ei paikan päällä jakseta hirveästi stressailla. Kellaripuolella esittelystä vastaava henkilö myös mainitsi, että heillä on paljon enemmän eri tuotemerkkejä kuin viinejä – samaa viiniä myydään eri markkinoille eri nimellä ja erinäköisin etiketein sopimaan parhaiten kunkin alueen markkinoille. Tämä tosin on tuskin kenellekään viinimaailmaa tuntevalle mitenkään suuri uutinen.

Kierroksen lopuksi maistelimme muutaman osuuskunnan viinin, jotka eivät kovinkaan yllättäen onnistuneet jättämään kovinkaan lähtemätöntä vaikutusta (vaikkakin osuuskunnan Mistela olikin jonkun brosyyrin mukaan saanut peräti 95 Parker Pointsia – jäimme miettimään mahtoiko kyseessä olla joku paikallinen Roberto Parker, vai kuka). Sen sijaan suurimpia huumorin hetkiä oli, kun punaviiniä esitellessään osuuskunnan työntekijä ei muistanut jotain sanaa ja päätti tarkistaa sen tietokoneen käännösohjelmalla. Tämän jälkeen hän ilmoitti ylpeänä punaviinistä: "This wine is gross!" (Epäilimme, että todennäköisesti käännöskone oli ehdottanut saksan sanaa Groß, mutta kyseessä saattoi toki olla myös yhtäkkinen rehellisyyden puuska.)

Päivän aikana maistettu:
-Cellers Tarroné Merian Garnatxa Blanca 2013
-Celler Cooperatiu Gandesa Somdinou Blanca 2013
-Celler Cooperatiu Gandesa Somdinou 2012
-Celler Cooperatiu Gandesa Mistela Blanca

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti