Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.10.14

Viinimestarin päiväkirja 4: opintomatka läpi Katalonian

Viime viikonloppuna 2014-2015 viinimestarikurssin opintomatka Kataloniaan päättyi, 11 mielenkiintoisen päivän jälkeen. Tulen käsittelemään reissun päivät myöhemmin yksitellen, mutta tässä postauksessani kerron vähän reissusta ylipäänsä.

Lähdimme matkaan keskiviikkona 24.9., puolen päivän jälkeen. Kone laskeutui Barcelonan lentokentälle iltapäivällä ja iltaan mennessä olimme taittaneet parin tunnin automatkan Batean pieneen kylään Celler Piñolin vierasasunnoille, joissa vietimmekin 5 seuraavaa yötä.

Bateassa majaillessamme tutustuimme viinitalon toimintaan näin sadonkorjuun aikaan. Meille esiteltiin Piñolin viininvalmistus- ja kellarointitilat, muutamia talon viinitarhoja sekä toki niitä viinejä, joita näiltä tarhoilta saadaan. Parina päivänä kävimme myös tekemässä ihan oikeitakin töitä noilla edellämainituilla tarhoilla: parin päivän aikana viinimestarijoukkomme keräsi (muutaman ammattimaisen rypäleidenkerääjän suosiollisella avustuksella) reilut pari hehtaaria Syrah'ta ja vajaan hehtaarin verran Marselania. Marselanin runsassatoisuus Syrahiin nähden tuli konkreettisesti selväksi siitä, kun puolet pienemmän tarhan korjaamiseen kului yhtä pitkä aika kuin suureen Syrah-tarhaan! Toisaalta kolottava selkä ja väsyneet jalat edellisen päivän korjuusessioista varmasti hidastivat omalta osaltaan terttujenkeruutehokkuuttamme...

Bateassaoloaikanamme tutustuimme Celler Piñolin ohella myös läheisen Gandesan kylän osuuskunnan, Celler Cooperatiu Gandesan toimintaan; Batean keskustassa sijaitsevan LaFou Cellerin tiloihin; ja matkailevan viinintekijä Toni Cocan viineihin henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa Gratallopsissa, Trossos del Prioraton viinitalon näköalaterassilla.

Maanantaina jätimme Batean taaksemme ja palasimme takaisin Prioratoon, tällä kertaa lähinnä pienen nyrkkipajan kokoisen Gratavinumin tiloihin, missä Parés Baltàn, Gratavinumin ja Dominio Romanon mukava, maanläheinen nokkamies, Joan Cusine Carol, esitteli meille viinitalon toimintaa, biodynaamista ja mahdollisimman vähän valmistukseen puuttuvaa viinintekoa ja jopa oliiviöljyn valmistuslaitteistoa – sekä toki Gratavinumin ja Dominio Romanon viinejä.

Pikaisen (parituntisen) ruokatauon jälkeen lähdimme Joan Cusine Carolin johdolla tutustumaan Parès Baltan läheisillä vuorilla sijaitsevassa luonnonpuistossa viljeltyihin tiluksiin, joiden mutapoluilla kiertelimme jurassicparkmaisesti maastoautoilla pari kolme tuntia, kunnes illan päätteeksi siirryimme tutustumaan Parés Baltàn viinituotantoon n. 20 viiniä käsittävän maistelun muodossa. Maanantaipäivämme oli siis mukavasti n. 16 tunnin pituinen, sillä saavuimme uuteen tukikohtaamme, hotelli Domoon Vilafranca del Penedèsissä, vasta yhden jälkeen yöllä.

Seuraava päivä olikin varsinaista viinitalo-hoppingia, sillä aloitimme päivämme Torresin valtavassa viinikompleksissa (alueella ympäriinsä seikkailu aurinkovoimalla käyvällä minijunalla vaikutti lähinnä huvipuistomeiningiltä esimerkiksi edellisen päivän Gratavinum-reissuun verrattuna), mistä jatkoimme matkaa Torresin Mas Rabell -edustusravintolaan lounaalle ja maisteluun. Sieltä matkamme jatkui ensiksi Jean Leonin viinitaloon ja sieltä edelleen Pere Venturan cava-palatsiin, jossa ennen kuohuviinimaistelusessiota kävimme kiertelemässä vaikuttavia, ikivanhoja, yli kilometrin mittaisia viinikellareita.


Keskiviikkona jatkoimme Cava-kierrosta tutustumassa sekä Agustí Torelló Matan että Gramonan viinitaloon ja viineihin. Agustí Torelló Matalla oli varsin mielenkiintoista päästä sekä kokeilemaan miltä maistuu Cava-pohjaksi tarkoitettu still-viini, että yhdistämään talon kuohuvia (ja kokeellisempiakin tarjottavia, kuten Cava-hyytelöä) ruokien kanssa.

Viimeinen varsinainen viinipäivämme oli torstai, jolloin tutustuimme Raventós i Blancin tiloihin ja taloon sekä pääsimme ensimmäistä kertaa todistamaan manuaalista korkinpoistoa ilman sakan (pullon kaulan) jäädytystä – sekä samalla maistamaan tätä kyseistä, juurikorkattua Reserva-Cavaa, joka oli – luonnollisesti – non-dosage. Raventós i Blanc -reissumme päättyi hulvattoman upealla ulkoilmaterassilla järjestettylle, mukavan simppelille lounaalle, jossa pääsimme samalla tutustumaan talon uusiin, suodattamattomiin Xarel-lo-valkoviineihin.

Viinitaloihin tutustuminen sai arvoisensa päätöksen, kun siirryimme ihastelemaan Recaredon biodynaamisesti viljeltyjä tiluksia ja maanalaisia kellareita. Pakko nostaa lätsää talon tinkimättömälle linjalle – talo tuottaa nimittäin jok'ikisen viininsä vanhanaikaisesti: pohjaviinit käytetään luonnonhiivoilla; sakkakypsytys tapahtuu täysin luonnonkorkin alla; kaikki viinit tanssitetaan käsin; pullojen uudelleenkorkitus hoidetaan täysin käsin ja ilman sakanjäädytystä; ja kaikki talon viinit ovat non-dosage. Alueella, jossa viinien minimikellarointiaika on 9 kuukautta, eroaa Recaredo myös hyvin tyylillään: kaikki viinit kypsyvät vähintään 3 vuotta, vanhimmat yli 100 kuukautta! Lisäksi talo suunnittelee tällä hetkellä menetelmää, millä saisi myös pulloissa tapahtuvan toisen käymisen tapahtumaan luonnonhiivoilla.

Illan lopuksi nautimme kahdeksan ruokalajin päättöillallisen Vilafrancassa sijaitsevassa El Cigró d'Or -ravintolassa, jossa ruokalajien viineinä toimivat Parés Baltàn viinit, mutta joiden rinnalle onnistuimme ujuttamaan myös kuuden Recaredon valkoviinin maistelun.

Perjantai kului lähinnä Barcelonassa seikkaillessa. Kävelyä tuli harrastettua kaupungissa lähes seitsemän tunnin ajan, mutta tämä sujui varsin mukavissa merkeissä, sillä meitä helli +28ºC helle, jossa kelpasikin käppäillä. Pistäytymisen arvoisia paikkoja olivat mm. Vila Viniteca -viinikauppa (ts. viininörtin paratiisi), joku pieni tapasbaari jossain sivukujalla ja Lidl.


Lauantaina herätys oli klo 5 aamulla, minkä vuoksi viimeiset tunnit Espanjassa menivät lähinnä unenpöpperössä.

Kokonaisuudessaan matka oli äärimmäisen opettavainen ja antoisa (esimerkiksi pakko myöntää, etten kyllä koskaan ennen reissua ollut kuullut rypälelajikkeesta nimeltä Morenillo!), matkaseura todella mahtava ja meidät vastaanottaneiden viinitalojen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys vertaansa vailla! Tämä pyörähdys Iberian niemimaalla nosti sekä matkakuumetta että odotuksia tulevan kevään reissua kohtaan!

Alta löytyy yksityiskohtaisemmat postaukset reissun päivistä ja niiden sisällöstä.

Päivät 1-2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti