Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.10.14

Viinimestarin päiväkirja 10: Katalonia, päivä 7

Tiistai 30.9.2014

Tiistaina viinimestarit heräsivät johonkin poikkeukselliseen: hotelliaamiaiseen! Vastaavaan ylellisyyteen kun ei tähän asti ollut voinut totutella; Celler Piñolilla aamiainen oli juuri niin simppeliä kuin sitä jaksoi kaupasta hankkia ja aamulla valmistella. Eli melkoisen simppeliä. Siksi otin ilon irti heti kun mahdollisuus siihen tarjoutui ja söin kevyen pekonimunakkaan kumppaniksi neljä erilaista pullaa tai croissantia tai mitälie. Ja tuplaespresson. Hyvä, terveellinen, tasapainoinen aamiainen.

©Sari Ayre
Virkistävän aamiaisen jälkeen sullouduimme jälleen kerran viinimafia-Mersuihimme ja otimme tällä kertaa suunnan kohti Torresia, joka sijaitse Pacs del Penedèsissä, aivan Parés Baltàn viinitalon naapurustossa ja noin vartin ajomatkan päässä Vilafranca del Penedèsissä sijaitsevasta hotellistamme.




Faktoja Torresista:
  • Torresin suku on viljellyt viinejä jo satoja vuosia, mutta toiminta on aloitettu kaupallisesti vasta 1870-luvulla. Talo on edelleen perheomisteinen.
  • Torres omistaa n. 2,000 hehtaaria viinitarhoja, mitkä tuottavat n. 30% talon tuotannosta; loput 70% tulee n. 700 pientuottajalta.
  • Talo tuottaa vuosittain n. 45 miljoonaa pulloa viiniä, joista 73% menee vientiin. Brandya valmistetaan 15 miljoonaa pulloa, josta peräti 10 miljoonaa menee yksinomaan Meksikoon.
  • Torresin kenties kuuluisin viini on alun perin Gran Coronas Reserva Black Label -nimellä tunnettu Mas la Plana Cabernet Sauvignon, joka voitti vuonna 1979 Pariisin viiniolympialaiset. Viini tulee ainoastaan Penedèsissä sijaitsevalta 100 hehtaarin Mas la Plana -tarhalta, jonka pinta-alasta valtaosaa hallitsee Torresin viinivalmistamo; Cabernet Sauvignonia viljellään tarhalla vain n. 29 hehtaarin alalla.
  • Torres on pyrkinyt jatkuvasti laajentamaan toimintaansa ympäri Espanjaa ja talo etsiikin koko ajan uusia, kiinnostavia viinialueita katalogiinsa. Lisäksi talo tuottaa viinejä myös Chilessä ja Yhdysvalloissa.
Vierailukeskus ja possujuna.

Kuuluisan Mas la Plana -viinitarhan keskeltä löytyi Torresin vierailukeskus, johon saavuimme aamuisten sateiden alkaessa kastelemaan Penedèsin aluetta (tosiaan, Penedèsin alueella oli sadellut juuri sadonkorjuun aikaan enemmän tai vähemmän koko sen ajan kun olimme olleet Kataloniassa, minkä vuoksi monilla viinitaloilla oli hermot kireänä huonon vuosikerran uhkan leijuessa alueen yläpuolella). Yllättäen saimme paikan päällä palvelua suomen kielellä, sillä oppaaksemme osui Suomesta Kataloniaan muuttanut Kati Jauhiainen. Ensiksi meidät ohjattiin vierailukeskuksesta löytyvään Torres-museoon, jossa tutustuimme erilaisiin Torresin historiaa käsitteleviin muistoesineisiin ja artikkeleihin sillä välin kun oppaamme Kati hoiti keskeneräiset asiansa pois alta.

Kierroksemme alkoi varsinaisesti pienestä elokuvateatterista, jossa meille näytettiin lyhkäinen Torres-mainosvideo, joka kyllä tuntui olevan monille ennemminkin suuri huvituksen kuin tiedon lähde. Esimerkiksi itselleni oli aivan liikaa se, kun lausetta "rypäleet korjataan hellävaraisesti käsin" alleviivataan näyttämällä koria, johon korjaajan käsi asettaa tertun hellävaroen ja sen jälkeen vielä taputtaa terttua lempeästi. Ei jumalauta. Lisäksi rainan tuotannollinen puoli jätti hieman toivomisen varaa, sillä sana "civil war" oli suomennettu "siviilisodaksi". Myöskin videon sanoja käsittämättömän kummallisesti ja epäluontevasti painottava juontaja onnistui aiheuttamaan tahatonta hilpeyttä.

Elokuvan jälkeen siirryimme pimeään tunneliin, jossa meille esitettiin seinälle heijastettu, erikoinen, abstrakti video-installaatio, jonka tarkoituksena oli kaiketi esittää vuoden kiertoa viinitarhoilla. Itselleni videon merkitys jäi vähän hämäräksi ja suoraan sanottuna molemmat pätkät olivat ainakin omasta mielestäni melko turhia kokonaisuutta ajatellen.

Tämän jälkeen hyppäsimme pikkuiseen, aurinkovoimalla kulkevaan possujunaan, jolla kiertelimme hieman ympäri Torresin viinivalmistamoa, lopulta päätyen pilkkopimeään, matalaan halliin – jossa meille esitettiin jälleen seinään heijastamalla hieman mainosvideota. Tämän jälkeen juna lähti jälleen liikkeelle, mutta se tekikin vain pienen ympärin hallissa, päätyen lopulta tasan samaan pisteeseen, jolloin meille näytettiin uusi mainosvideo viinien kypsymisestä. Kenties junalla ajelun oli tarkoitus tuoda jotain tilan tai seikkailun tuntua, mutta saa kyllä melko uuvatti olla jos ei tajua, ettei juna todellisuudessa ajellut mihinkään.
Osa Torresin tynnyrikellaria. Ilmassa leijui HYVIN vahva
Jack Daniel'sin jenkkitammen aromi.
Tämän jälkeen hallissa, jossa juna ajeli, nousi seinät ylös, paljastaen niiden takaa löytyvän, valtavan tynnyrikellarin. Tällä kertaa tarkoituksena oli kenties luoda vaikutelmaa vaikuttavuudesta, mutta itselleni rupesi tässä vaiheessa tulemaan jo niin paha huvipuistofiilis paikasta, että oksat pois.

Seuraavaksi hyppäsimme pois junan kyydistä ja siirryimme ihmettelemään tynnyrikellaria ylhäältä päin. Ihan vaikuttavan kokoinen halli juu, mutta jumalauta minkä Jack Daniel'sin vaniljan tuoksun uudet tammitynnyrit nostattivat hallin yläosiin.


Näkymä Torresin viinintuotantopuolelle. Tämän lähemmäs
emme viininvalmistusta päässeet. ©Sari Ayre
Tämän jälkeen nousimme Torresin VIP-tilaan ihmettelemään viinintuotantolaitosta. Harmiksi tätä lähemmäs tuotantopuolta emme päässeet, vaan ainoa varsinainen kontakti Torresin viinintuotantoon olivat erilaiset pystyssä ja sivuttain nököttävät terästankit. Ymmärtäähän sen, ettei miljoonia ja taas miljoonia viinilitroja puskevaan viinintuotantolaitokseen voi päästää turisteja hönöttämään miten sattuu samalla lailla kuin pikkuviinitaloihin, mutta juuri tästä syystä Torresista jäi kovin etäinen kuva.

Meille myös esiteltiin mitä kaikkea hyvää ja kivaa Torres tekee. Mitään uutta tietoa tässä ei tullut, sillä olen ehtinyt pyörähtämään yhdessä jos toisessakin Torres-tilaisuudessa, jossa samat astiat on esitetty joka kerta, mutta kertaus on opintojen äiti. Voin kuitenkin tässä kertoa, mitä kaikkea Torres touhuaa, kun sopiva sauma sattui:
  • Torres pyrkii vuoteen 2020 mennessä vähentämään pullokohtaista hiilidioksidipäästöä 30% verrattuna vuoden 2008 tilaan.
  • Veden kierrätystä pyritään nostamaan nykyisestä 15% aina 40% asti.
  • Tällä hetkellä Torres tutkii levän käyttöä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä: siinä missä viinitarha sitoo hiilidioksidia n. 3 tonnia / hehtaari ja metsä n. 5 t/ha, kykenee levä sitomaan peräti 85 t/ha. Torresilla tutkitaan miten olisi mahdollista saada sitoutettua viinien käymisessä syntyvää hiilidioksidia levään. Jos tässä onnistutaan, voidaan levä kuivattaa tai kompostoida, jolloin köynnösten maasta keräämä hiilidioksidi saataisiin palautettua takaisin maaperään.
  • Viinitarhalla syntyvä biomassa uusiokäytetään. Tällä tavoin Torres on kyennyt vähentämään vuotuista sähkönkulutustaan 10% ja peräti 95% kaasuntarpeestaan. Tämä kulutuksen vähentäminen vastaa peräti 350 omakotitalon vuotuista energiankulutusta.
  • Sähkönkulutusta on saatu vähennettyä asentamalla n. 100 m² edestä aurinkopaneeleja valmistamon alueelle; niillä lämmitetään 50% talon tarvitsemasta vedestä.
  • Valtaosa Torresin valmistamon käytössä olevasta +100 ajoneuvosta on vaihdettu vähäpäästöiseen hybridiajoneuvoon ja tulevaisuudensuunnitelmissa on saada kaikki autot vaihdettua hybrideihin.
Tässä on siis vain osa siitä kaikesta, mitä Torres on muuttanut toiminnassaan pyrkiessään yhä ympäristöystävällisempään toimintaan. Vaikka Torresin vaainitalovierailu ei muuten jättänyt kovinkaan kummoista vaikutelmaa, pitää nostaa hattua Torresin toiminnalle luonnon vaalimiseksi ja toivoa, että talo näyttäisi esimerkkiä myös muille maailman suurille viinintuottajille!

Tämän toiminnan lisäksi Torresilla on erilaisten rypälelajikkeiden "museotarha", jonne he pyrkivät istuttamaan kaikkia mahdollisia lajikkeita – myös paikallisia, tuntemattomia lajikkeita. Torres kannustaakin paikallisia viljelijöitä ilmoittamaan Torresille jos heidän tarhoillaan kasvaa tuntemattomia lajikkeita. Jos nämä paljastuvat paikallisiksi, yleisesti tuntemattomiksi rypälelajikkeiksi, Torres pyrkii pelastamaan lajikkeet sukupuutolta. Tämä prosessi lajikkeen löytämisestä viiniin käytettäväksi kestää jopa 25 vuotta – se alkaa siitä, kun tiedemiehet Torresilla pyrkivät kasvattamaan köynnöksestä leikatun verson ja siitä kasvattamalla ja jalostamalla saamaan viruksista vapaan, geneettisesti puhtaan kappaleen. Esimerkiksi Torresin lippulaivaviini Grans Murallesissa käytetään juuri tällä tavoin pelastettuja Garró- ja Querol-lajikkeita. Lisäksi tällä hetkellä Torres tekee kokeita vastaavalla tavalla pelastetulla Selma-lajikkeella.

Mas la Planan turistirutosta kärsivä Merlot. ©Sari Ayre
Reissun päätteeksi minijuna kävi poimimassa meidät ja heitti meidät takaisin Torresin vierailukeskuksen päärakennukselle, aivan Mas la Plana -tarhan eteen. Oppaamme Kati kertoi kyseisten köynnösten kärsivän paikallisesta taudista, "turistirutosta" – tottakai kaikki vierailijat haluavat maistaa miltä kuuluisaan Mas la Planaan menevät rypäleet maistuvat! Itseäni kuitenkin epäilytti, että ei kai nyt arvokasta tarha-Cabernet Sauvignonina noin vain haluta syytää turistien suuhun, joten tenttasin asiasta hieman tarkemmin. Kati paljasti, että todellisuudessa Mas la Plana -tarhan turistikeskuksen vieressä olevalle osalle on istutettu (edullisempaa, ohutkuorisempaa ja makeammalta maistuvaa) Merlot-lajiketta ja Mas la Plana -viiniin käytettävät Cabernet Sauvignon -rypäleet sijaitsevat hieman kauempana. Hah!

Torresin bestsellerit. Hittikamaa.
Torres-kierroksen lopuksi tutustuimme hetken aikaa keskuksen viinimyymälään, josta kenellekään ei näyttänyt tarttuvan mitään mukaan – en kyllä ihmettele, sillä myymälän hinnat olivat melko samaa luokkaa Alkon hintojen kanssa. Kun vielä ottaa huomioon Torresin tuotteiden hyvän saatavuuden Suomessa, ei myymälässä kyllä tuntunut olevan oikeastaan mitään ostamisen arvoista.




Torres-maistelu; järjestys oikealta vasemmalle.
Torres-kierroksen jälkeen suuntaismme autoillamme Torresin lähellä sijaitsevaan edustusravintolaan, Mas Rabelliin. Aluksi meille oltiin järjestetty Torres-maistelu, jonka sisällöstä valtaosa oli entuudestaan tuttua huttua koko viinimestariporukalle, joten maistelun tarjoama anti jäi melko laihaksi. Kuulemma Torresin edustuspuolta oltiin informoitu, että olemme maistelleet aivan hiljattain melkeinpä kaikki esittelyssä olleet tuotteet, mutta päättävältä puolelta tuli ilmoitus, että suomalaiset nyt maistelevat nyt nämä tuotteet kun niin on jo päätetty. Joten ne maisteltiin.
Torres-lounaan ruokajuomat.
Paljon mielenkiintoisempaa tarjontaa tuli itse ravintolalounaalla, jossa ruoan kumppanina tarjoiltiin mm. Torresin amerikkalaisessa tammitynnyreissä kypsytetty Sauvignon Blanc, Fransola; Mas la Planan uusin vuosikerta; sekä kaksi erilaista Torresin jälkiruokaviiniä.





Lounastamisen jälkeen ehdimme vielä hetken ajan käydä tutkailemassa Mas Rabellin ulkopuolelta löytyvää, toinen toistaan erikoisempia lajikkeita esitellyttä rypälemuseotarhaa, ennen kuin lähdimme siirtymään lähes naapurissa sijaitsevalle Jean Leonin viinitalolle. Kiitokset Katin tehokkaalle ja jämptille opastukselle Torresilla. Itse ainakin arvostin erityisesti sitä, että vaikka kysymys oli kuinka haastava tahansa, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä!
Kyllä Mas Rabellin edessä olevilta tarhoilta...
...löytyi yksi jos toinenkin...
... entuudestaan tuntemattomanniminen lajike!
Sitten kohti Jean Leonin viinitaloa!

Faktoja Jean Leonista:
©Sari Ayre
  • Talon on perustanut Espanjasta 1940-luvulla Yhdysvaltoihin muuttanut Carrión Ceferino Madrazo, joka muutti nimensä rapakon toisella puolella Jean Leoniksi. Toimittuaan Yhdysvalloissa parikymmentä vuotta ravintola-alalla (mm. perustettuaan Manhattanille kuuluisan La Scala -ravintolan) hän palasi Espanjaan vuonna 1963, alkaen etsimään laadukkaita viinejä tuottavaa aluetta, päätyen lopulta Penedèsiin, josta hän osti maata viljeltäväksi ja jonne hän saman vuosikymmenen lopulla perusti nimeään kantavan viinitalon.
  • Jean Leonin ensimmäinen vuosikerta oli 1969, jolloin talo tuotti 2,300 pulloa viiniä. Viinit saapuivat myyntiin vuonna 1973.
  • Jean Leonin viinitalo toimi alkuaikoina enemmän kuin ranskalaiset kuin senaikaiset espanjalaiset viinitalot: rypäleitä ei ostettu, vaan kaikki viinit tuotettiin talon omista rypäleistä ja tynnyreinä käytettiin vain ranskalaisia tammitynnyreitä.
  • Nykyisin talolla on käytössään 1,200 kpl 225 litran ranskalaisia barrique-tynnyreitä, joita käytetään maksimissaan kaksi kertaa.
  • Talon tilukset käsittävät noin 150 hehtaaria, joista 68 ovat viljeltyjä. Vain Terrasola-viini valmistetaan osittain ostetuista rypäleistä, loput ovat talon omien tarhojen rypäleiden tuotoksia.
  • Jean Leonin sairastuttua 1990-luvulla hän otti yhteyttä ystäväänsä Miguel Torresiin suunnitelminaan siirtää viinintuotantonsa Torresille. Hänen toiveenaan oli, että talon viinintuotanto pysyisi hänen kuolemansa jälkeen muuttumattomana. Jean Leonin viinitalo siirtyi Torresille vuonna 1995 Jean Leonin kuoltua, mutta talon viinituotanto on pysynyt samanlaisena kuin se oli Jean Leonin elossaollessa.

Saavuimme Jean Leonille reilusti myöhässä, mutta tämä ei johtunut niinkään meistä, vaan Torresin organisointipuolesta, joka oli arvioinut Torres-kierroksemme kestävän n. 2 tuntia vähemmän mitä se todellisuudessa kesti. Tästä syystä kierros Jean Leonilla suoritettiin melko tykittäen, aloittamalla setti jälleen mainosvideolla – sellaisella, jonka olimme jo nähneet viinimestariporukalla kuukausi sitten.

Mainosvideon jälkeen meidät kierrätettiin pikaisesti Jean Leonin viinivalmistamopuolelle, mutta ainakin itseäni kiinnosti enemmän vertailla pihalla kasvavien näyteköynnösten hedelmiä – totesin esimerkiksi mehukkaanmakean, ohutkuorisen Zinfandelin olevan täysin eri maata kuin pienirypäleisen, paksukuorisen, runsassiemenisen ja suorastaan yllättävän vähän mehua sisältävän Cabernet Francin. Kuriositeettina kuitenkin mainittakoon, että myös Jean Leonilta löytyi kaksi viinien kypsyttelyyn tarkoitettua "sementtimunaa" viininvalmistamon puolelta!

Jean Leonin maistelukattaus; La Scala 2003 puuttuu kuvasta.
©Sari Ayre
Reissun lopuksi meidät passitettiin upealla, yli Penedèsin kurovalla näköalalla varustettuun maistelutilaan, jossa meille maistatettiin pikaisella vauhdilla viisi talon viiniä samalla tuskastellen sitä, miksi me olemme myöhässä. En tiedä menikö selityksemme Torresin huonosta aikataulutuksesta perille, sillä omalta osaltamme olimme pyrkineet pysymään mahdollisimman hyvin aikataulussa – Torresillakin olimme olleet aamulla jo 10 minuuttia etuajassa!



Noh, Torres jäi hieman etäiseksi kokemukseksi ja Jean Leonistakin jäi hieman hapan, kaupallinen maku suuhun, joten lähdimme liikkeelle sillä oletuksella, ettei ilta voisi ainakaan huonompaan suuntaan mennä. Otimme suuntimaksi "Cava-pääkaupunkina" tunnetussa Sant Sadurní d'Anoiassa sijaitsevan Pere Venturan.
Cavas Pere Ventura.
Pere Venturalla meidät otettiin lämpimästi vastaan, oikein istutettiin sohville ja tarjottiin lasilliset (myös Alkon tilausvalikoimasta löytyvää) Trepat Rosé -cavaa. Samalla meille selitettiin sekä cavan tuotannosta että Pere Venturan historiaa.

Faktoja Pere Venturasta:
  • Talon on perustanut alunperin Torreblanca-cavatalossa työskennellyt Pere Ventura vuonna 1992, eli samana vuonna milloin järjestettiin Barcelonan olympialaiset.
  • Vain 22 vuodessa Pere Ventura on kasvanut Katalonian (eli maailman) 7. suurimmaksi cavantuottajaksi.
  • Talon vuosituotanto on 2,8 miljoonaa pulloa.
  • Vaikka itse viinitalo on hyvin moderni, on talon alla hyvin vanhat, katakombimaiset viinikellarit, joilla on pituutta peräti yli kilometrin verran ja jotka ulottuvat useita kymmeniä metrejä maan alle. Nämä kellarit eivät ole erityisen viileitä, mutta erittäin kosteita.

Yleistä tietoa cavasta:
  • Cava on aina pullokäytettyä kuohuviiniä; hiilihapotusta tai tankkikäymismenetelmää ei ole sallittua käyttää.
  • Minimipullokypsytysaika cavalle on 9 kk. Reserva-merkittyjen cavojen tulee kypsyä vähintään 15 kuukautta ja Gran Reserva -merkittyjen peräti 30 kuukautta (vrt. shamppanjat, joilla minimi on 15 kuukautta NV-viineille ja 36 kuukautta Vintage-viineille).
  • Viiniin lisättävä dosage saa nostaa viinin alkoholiprosenttia korkeintaan 0,5%, mutta se saa olla mitä tahansa alkoholipitoista nestettä, kunhan se on valmistettu rypäleistä – esimerkiksi brandya.
  • Noin 250 viinitaloa tuottaa vuosittain n. 240 miljoonaa pulloa cavaa.
  • 65% cavatuotannosta menee vientiin.
  • Suurimmat cavan vientimaat ovat Saksa (40 milj.), Iso-Britannia (30 milj.) ja Belgia (22 milj.).
  • Suomi on maailman 8. suurin cavanostaja n. 2,8 miljoonalla pullolla.
  • Maailman suurin cavantuottaja on Freixenet/Segura Viudas/Castellblanc-yhtymä n. 90 miljoonalla pullollaan, mikä käsittää yli kolmanneksen kaikista maailman cavoista. Toisena on Codorníu 45 miljoonalla pullolla.

Kypsyvien cava-pullojen kruunukorkkeja.
Seuraavaksi siirryimme talon viinikellareihin, jotka tosiaan olivat hyvin kosteita, pimeitä ja sokkeloisia. Meille kerrottiin, miten aika ajoin kuohuviinipullot hajoavat kypsytellessä (mitkä näkyivät reikinä tasaisessa, pullojen pohjista muodostuvissa seinissä) ja kuinka pullojen kruunukorkeista pystyy lukemaan sekä pullotetun viinin eränumeron että pullotuskuukauden. Meille myös esiteltiin talon vanhoja uudelleenkorkitusvälineitä, joskaan ei käytössä, vaan ainoastaan kuriositeettina. Saimme myös vilkaista läpi talon uudelleenkorkituslinjaston, joka sekään ei sattunut olemaan käytössä.
Rikkoutunut pullo. ©Sari Ayre
Valaistu pullo, jossa näkyy hyvin, kuinka paljon sakkaa
kypsyvään cava-pulloon muodostuu ennen uudelleenkorkitusta.
Pieniä homeongelmia Pere Venturalla.

Lopuksi siirryimme maistelemaan läpi koko Pere Venturan tuotannon; suostuivatpa ystävällisesti jopa poikkeamaan suunnitellusta kuviosta ja korkkaamaan talon lippulaivaviini La Pubillan aivan meitä varten ujon tiedustelun jälkeen! Yllätyin äärimmäisen positiivisesti Pere Venturan viinien tasosta: mielikuvani viinitalosta olivat melko vähäiset, mutta olin pitänyt taloa lähinnä yllätyksettömänä perusviinien tuottajana. Sen sijaan Pere Venturan cavat yllättivät tasollaan jo perustasolta lähtien ja La Pubilla olikin jo äärimmäisen tasapainoinen ja elegantti esitys. Hieman vaisusti alkanut päivä saikin varsin positiiviseksi kääntyneen lopetuksen!

L'Avi Arrufi 1999
Illan päätteeksi korkkasimme hotellillamme Celler Piñolilta lahjaksi saamamme L'Avi Arrufi 1999 -viinin, joka oli tyyliltään hyvin erilainen verrattuna paikan päällä maistelemamme viinin tuoreeseen vuosikertaan, mutta kaikin puolin hienosti ikääntynyt, muhkean suuri, kypsänmakea punaviini parhaassa keski-iässään.

Tämän viinin jälkeen viinimestariporukka hajosi illaksi kuka kukin taholleen. Itse jäin pienessä porukassa pyörimään hetkeksi hotellille, kunnes lopulta siirryimme illastamaan paikalliseen katuravintolaan, jossa tilasimme Martti Syrjäksi nimeämäämme, upeaa Gran Reserva -cavaa sekä sortimentin erilaisia pikkuruokia, joista ehdottomasti vaikuttavimmaksi makuelämykseksi jäivät herkulliset croquettet.

Päivän aikana maistettu:
-Torres Pazo des Bruxas Albariño 2013
-Torres Cordillera Chardonnay 2012
-Torres Milmanda Chardonnay 2011
-Torres Viña Esmeralda 2013
-Torres Reserva de Pueblo País 2012
-Torres Gran Sangre de Toro 2010
-Torres Marimar "La Masía" Don Miguel Pinot Noir 2010
-Torres Cordillera Carmenère 2008
-Torres Fransola 2013
-Torres Salmos Priorat 2011
-Torres Mas la Plana 2010
-Torres Vendimia Tardia Nectaria Botrytis Riesling 2009
-Torres Secret del Priorat
-Jean Leon Vinya Gigi Chardonnay 2012
-Jean Leon Vinya Palau Merlot 2009
-Jean Leon Vinya Le Havre 2007
-Jean Leon Cabernet Sauvignon Gran Reserva 1996
-Jean Leon La Scala 2003
-Pere Ventura Tresor Rosé Trepat
-Pere Ventura Tresor Reserva
-Pere Ventura Cupatge d'Honor
-Pere Ventura Maria del Mar Gran Reserva
-Pere Ventura Cupatge d'Honor Rosé Pinot Noir
-Pere Ventura La Pubilla Gran Reserva
-Celler Piñol l'Avi Arrufí 1999
-Martí Serdà Gran Reserva Brut Nature 2007

Portaat pois Pere Venturan kellarista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti