Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.8.14

Chapel Down Bacchus 2011

Chapel Down Bacchus 2011
  • Valmistaja: Chapel Down
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Englanti
  • Alue: South East England, Kent, Tenterden
  • Rypäleet: Bacchus (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,80e / 12cl (Lokakuu 2013, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaikka Ridgeview'n kuohuviinit ovatkin keränneet jo jonkin verran mainetta ja kunniaa, harva vieläkään mieltää Englantia viinimaaksi. Siellä kuitenkin tehdään viiniä useilla eri alueilla ympäri Etelä-Englantia, eikä pelkästään kuohuvaa, vaan myös valkoviiniä – jotkut rohkeat ovat kokeilleet jopa punaviinejäkin! Ilmaston lämpenemisen vuoksi ennen rypäleköynnöksille liian viileä Englanti rupeaa olemaan pikku hiljaa varsin sopivaa aluetta valkoisten rypäleiden viljelyyn, minkä lisäksi saarivaltion eteläosien maaperä muodostuu samasta Kimmeridge-kalkkisavikivestä, jota tavataan myös mm. Chablis'n, Champagnen ja Loiren maaperästä – eli siis erinomaista tavaraa juuri köynnösten kasvamista ajatellen!

Koska Englanti on kuitenkin viinialueena viileämpi ja sateisempi kuin leijonanosa maailman viinialueista, on siellä usein turvauduttava muualla harvemmin tavattuihin, viileään sopeutuneisiin rypälelajikkeisiin. Koska rypälelajikkeesta riippuu milloin köynnös herää talvihorroksesta ja milloin sen rypäleet kypsyvät, ei alueella voida viljellä varhain herääviä tai myöhään kypsyviä lajikkeita. Englannissa kasvukausi on lyhyt ja viileä, joten alueille on istutettava lajikkeita, jotka heräävät riittävän myöhään (eivätkä kuole liian kylminä kevätöinä), kykenevät kypsymään riittävän viileässä ilmastossa ja kypsyvät varhain syksyllä (ennen kuin vuorokauden keskilämpötila laskee vaarallisen viileäksi).

Saksassa 1930-luvulla kehitetty Bacchus on lajike, joka kehittää nopeasti runsaasti sokereita (eli kypsyy nopeasti ja melko luotettavasti), mutta jää melko vähähappoiseksi. Tästä syystä lajike sopii hyvin Englannin viileään ilmastoon, jossa rypäle ei aina saavuta täyttä kypsyyttä, jolloin hapokkuus voi jäädä riittävän korkeaksi, kun taas köynnös saadaan tuottamaan intensiivisiä ja riittävän sokeripitoisia rypäleitä karsimalla satoa runsaasti ennen kuin rypäleet ehtivät kypsyä – näin köynnös keskittää kaikki voimansa vain jäljellä oleviin rypäleisiin. Rypäle on saatu risteyttämällä runsassatoinen mutta matalahappoinen ja lattea Müller-Thurgau ja Silvaner x Riesling -risteytys (ironisesti Müller-Thurgaun luultiin alun perin olevan Riesling x Silvaner -risteytys, mistä johtuu lajikkeen synonyymi Rivaner, mutta myöhemmin ko. lajike paljastui Riesling x Madeleine Royale -risteytykseksi). Näin on pyritty saamaan lajike, joka kypsyisi yhtä luotettavasti ja riittävän viileässä (Müller-Thurgau), kestäisi pakkasia (Müller-Thurgau, Riesling) ja tuottaisi intensiivisiä, runsaita aromeja (Riesling, Silvaner). Bacchus on kylmänkestävyytensä ja riittävän satoisuutensa vuoksi yksi Englannin suosituimpia rypälelajikkeita ja Chapel Down tunnetaan yhtenä maan parhaista Bacchus-viinien tuottajista.

Lasissa viini esittelee melko hailakanneutraalin, tasaisesti vaaleanvihreän värinsä.

Tuoksu on miellyttävän raikas ja viileä, sekä suorastaan hämmentävän sauvignonblanc-mainen, sillä kokonaisuudesta erottuu hedelmäaromien sijaan ko. lajikkeelle tyypillisiä, murskattujen herukan- ja nokkosenlehtien aromia. Taustalla häilyy häivähdys savuisuutta.

Maultaan viini on suorastaan hämmentävän ilmaisuvoimainen ja runsas: päärynää, tuoretta herukkaisuutta ja herukanlehteä, kypsänmakeaa omenaa, hentoa hunajaisuutta ja runsasta yrttisyyttä. Taustalla tuntuu kevyesti kirpeää omenaremmikarkkia. Kielen kärjessä viini tuntuu hyvin makealta (ihan oikeasti puolimakealta), mutta muuten kokonaisuus on varsin kuiva. Hämärän peittoon jää viinin jäännössokerimäärä, ja näin hämmentävästä kokonaisuudesta sitä on todella mahdotonta arvioida. Suutuntumaltaan viini on varsin täyteläinen, mutta reipas hapokkuus tekee yleisilmeestä varsin pirteän ja ryhdikkään, eli viinin rakenne kantaa varsin runsaan kokonaisuuden mainiosti.

Suuhun jää varsin pitkä jälkimaku, jossa tuntuu kypsää hedelmäisyyttä, päärynää, jopa uuden maailman cheninblancmaista hedelmäkarkkia, sekä uusseelantilaiset Sauvignon Blancit mieleen tuovaa herukka-nokkos-yrttisyyttä. Loppusilauksen viini saa mukavan bitterisestä liftistä.

Chapel Downin Bacchus onnistui olemaan varsin mainio ensituttavuus englantilaiseen valkoviiniosaamiseen – kokonaisuus oli kuin yhdistelmä Uuden-Seelannin vegetaalista Sauvignon Blancia ja Etelä-Afrikan trooppisen hedelmäistä Chenin Blancia eurooppalaisella, varsin rakennevetoisella ilmaisulla – viini ei siis ollut yhden tempun (erittäin aromaattinen meininki) ihme, vaan viini pysyi hienosti tasapainoisena pakettuna alusta loppuun. Aromipuolelta löytyi niin reilusti kaikkea, ettei yksi tai kaksi siemausta riittänyt viinin hamottamiseen, mikä teki siitä varsin mielenkiintoisen esityksen. Näin runsasta, rehevää ja tasapainoista valkoviiniä siemailee varsin mielellään ihan sellaisenaan, mutta eloisan hapokkuuden tuoman rakenteen puolesta viiniä voi helposti suositella myös monenlaisille ruoille. Aivan kevyimmät syötävät kannattaa jopa suoraan skipata, sillä näin runsas ja intensiivinen valkoviini voi helposti murjoa semmoiset alleen.

Lyhyesti: Erittäin aromaattinen, runsas ja moniulotteinen, sekä Sauvignon Blancia että uuden maailman Chenin Blancia muistuttava brittivalkkari, joka onnistuu kuitenkin änkemään samaan pakettiin vielä varsin ryhdikkään ja raikkaan rakenteen.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mielenkiintoinen ja hyvin tehty kuriositeettiviini, joka saattaa kuitenkin olla jopa turhan överi hillitymmistä valkoviineistä pitäville (tai Sauvignon Blancin vihaajille). Tämä Chapel Downin perustason pullote valaa meikäläiseen vahvaa uskoa Englantiin viinimaana.

Hinnan (7,80e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti