Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.7.14

Piedra Negra Rosado 2013

Piedra Negra Alta Colección Rosado 2013
  • Valmistaja: François Lurton, Bodega Piedra Negra
  • Tyyppi: Roséeviini (oranssi viini?)
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Mendoza, Valle de Uco, Alta Uco
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Toukokuu 2014)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kun meille oli François Lurton -maistelussa esitelty talon argentiinalaisella Bodega Piedra Negra -viinitalolla valmistettu Pinot Gris -valkoviini, oli seuraavaksi vuorossa sama viini käytännössä uudestaan, ainoastaan hieman eri värisenä.

Yleensä roséeviinit valmistetaan punaisista rypäleistä antamalla väriä antavien kuorten olla hyvin lyhyen aikaa kosketuksissa värittömän rypälemehun kanssa. Sen sijaan Lurtonin argentiinalaisrosée on tehty poikkeuksellisesti Pinot Gris'tä, jolla on joko harmahtavat tai hennon vaaleanpunaiset kuoret. Nämä kuoret voivat värjätä puristusvaiheen lopussa valkoviiniin tarkoitettua viiniä haluttua punaisemmaksi; Lurtonilla päätettiin ottaa nämä viimeiset puristusmehut erikseen talteen ja tehdä niistä omaa viiniä. Piedra Negra Rosadon pohjaviini valmistetaan maseroimalla Pinot Gris -rypäleiden kuoria normaalia pidempään (n. 12 h) mehun kanssa, jolloin mehu värjäytyy kevyesti punertavaksi. Tähän hennosti punertavaan mehuun lisätään vielä ennen käymistä valkoviinivalmistuksesta ylijäänyt, jo hieman värjäytynyt mehu, jolloin lopputuloksena on roséenvärinen viini. Teoriassa viiniä voidaan pitää ennemmin oranssina viininä kuin roséena, sillä roséeviinit valmistetaan punaisista rypäleistä, kun taas Pinot Gris'tä usein pidetään valkoisena rypäleenä, minkä lisäksi monet eteläisen Euroopan oranssit viinit valmistetaan tyypillisesti juuri Pinot Gris'tä.

Väriltään viini on melko hento, hieman neutraalin oranssihtavaan taittuvan hailakan lohenpunainen.

Tuoksu on melko kevyenpuoleinen. Siitä kyllä löytyy erilaisia piirteitä – kypsää, kellertävää tropiikin hedelmää, kevyttä savuisuutta, ujoa Pinot Gris'n mausteisuutta – mutta yleisilme ei ole mitenkään mainittavan ekspressiivinen.

Maultaan viini on melko tyylipuhdas Pinot Gris: kokonaisuus on runsas ja kypsän keltaisen hedelmäinen, siinä tuntuu selkeästi Pinot Gris'lle tyypillistä mausteisuutta sekä ujosti vadelmamarmeladisuutta. Makumaailmaltaan viini on loppupeleissä hyvin samankaltainen Alta Colección Pinot Gris'n kanssa, mitä nyt viini tuntuu olevan hieman runsaampi, raskastekoisempi ja voimakkaamman mausteisempi. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, mitä korostaa melko hillittynä tuntuva, matalanpuoleinen hapokkuus.

Viini jättää suuhun kypsän ja mehukkaan jälkimaun, jossa tuntuu aprikoosivetoista hedelmäisyyttä, kevyesti karheana tuntuvaa mausteisuutta, hentoa savua ja aavistus makeaa hunajaisuutta.

Alta Colección Rosado on loppupeleissä varsin kiva esitys; se ei ole niinkään roséeviini, kuin punertavan värinen valkoviini. Roséisiin yleensä kuuluvaa marjaisuutta viinistä ei löydy käytännössä lainkaan, vaan viini tuntuu ihan tasapainoiselta ja mukavan runsaalta uuden maailman Pinot Gris'ltä. Itse asiassa meikäläisen mielestä tämä olisi voinut hyvin olla se talon Pinot Gris, sillä Alta Colección Pinot Gris on loppupeleissä hieman yhdentekevän oloinen esitys, kun tässä nyt tuntuu olevan jo jotain ideaa – kenties sitä pidemmän kuorikontaktin tuomaa luonnetta.

Viini kyllä kärsii monien Pinot Gris -viinien tyyppiviasta (siis ominaisuudesta), eli varsin matalasta hapokkuudesta. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että viini tulee tarjoilluksi hyvin viileänä, eikä ainakaan runsasta hapokkuutta kaipaavien ruokien kumppanina. Parhaimmillaan tällainen viini on varmasti jääkaappikylmänä seurustelu- tai piknikviininä.

Lyhyesti: Kypsänmehevä, runsaan hedelmäinen ja kohtalaisen mausteinen seurusteluviini, joka on tyyliltään enemmän hennosti punertava valkoviini kuin varsinainen roséeviini.

Arvio: Miellyttävä – ihan passeli uuden maailman Pinot Gris, johon on saatu hieman luonnetta ja intensiteettiä normaalimmalla pidemmällä kuorikontaktilla. Jos teknisyyksiä aivan tarkasti katsellaan, ei viini ole oikeasti rosée, vaikka sellaisena sitä markkinoidaankin, mutta mitäpä noista. Peruskelpo uuden maailman matalahappoisempi kesäviini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti