Château Bichon Cassignols Graves Blanc 2011
- Valmistaja: Château Bichon Cassignols
- Tyyppi: Valkoviini, AOC Graves
- Maa: Ranska
- Alue: Bordeaux, Graves
- Rypäleet: Sémillon (65%), Sauvignon Blanc + Sauvignon Gris (35%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 119 SEK (~13,70e; Elokuu 2013, Systembolaget)
- Hinta nyt: 120 SEK (~13,37; Huhtikuu 2014, Systembolaget)
Tosiaan, tuolla Systembolagetin puolella tulee pyörähdettyä kerran pari vuodessa; yleensä niin, että soitan pari viikkoa etukäteen ja tilaan pienen laatikollisen mahdollisimman mielenkiintoisia viinejä perus- ja tilausvalikoimasta. Onhan Systemissä hinnat korkeammat kuin monissa nettikaupoissa, mutta silti Alkoon verrattuna melko edulliset, minkä lisäksi kun kuljetuskustannuksia ei tule, on tämä ihan näppärä keino metsästellä kourallinen mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.
Sen sijaan tämä valkoinen Bordeaux tarttui viime System-reissulla kävellessäni kassalle maksupuuhiin kuitattuani myyjältä tilaamani laatikon. Totesin vain että kaipa sitä reilulla kympillä voi aina valkkarin mukaansa napata.
Viinin tuottanut Château Bichon Cassignols on Graves'n alueella, aivan Pessac-Léognanin eteläpuolella sijatsevassa La Brèden kylässä toimiva viinitila, joka on tuottanut viinejä jo vuodesta 1919; vuonna 2008 talo ryhtyi tuottamaan viinejä 13 tarhahehtaarillaan luonnonmukaisin menetelmin. Nyt testipenkkiin päätynyt Bichon Cassignols Blanc on talon kahdesta valkoviinistä se parempi: viini on valmistettu perinteisistä Bordeaux'n valkoisista lajikkeista (Sémillon, Sauvignon Blanc, Sauvignon Gris) ja se on alueelle tyypilliseen tyyliin käytetty ja kypsytetty tammessa ¬– talo siis mainitsee että osa viinistä on käynyt ja kypsytetty uudessa tammessa, mutta tämän osan suuruutta ei kerrota, eikä myös sitä, missä loppuosa on käytetty tai kypsytetty, tai sitä, kuinka kauan viini on mahtanut kypsyä tankeissa / tynnyreissä / pulloissa ennen myyntiinlaskua. Noh, siitä viis; viinin omat meriitit ratkaisevat! Elikkäs hommiin: korkki auki ja punajuuri-chévrepastaa lautaselle.
Viinillä on hyvin nuorekkaan neonvihreä väri.
Tuoksussa varsin mausteinen ja kevyesti paahteinen tammi hallitsee melko voimakkaalla otteella, mutta taustalla on melko makeankypsää Sémillonin hedelmää: ananaksisuutta, mehevää persikkaa, kevyttä kriikunaa. Sauvignonit tuovat hennosti vihertävän yrttisen yläsävelen varsin bassovoittoiseen kokonaisuuteen, mutta muuten pysyvät siististi sivussa – kokonaisuutta hallitsevat tammi ja Sémillon. Viini siis taitaa olla melko paljonkin nähnyt sitä uutta tammea herkässä kasvuiässään.
Kuivassa maussa sen sijaan Sauvignonien preesens tuntuu selkeämmin ryhdikkäänä hapokkuutena ja tuoksuun verrattuna sopivan kepeällä, eli melko lailla keskitäyteläisellä suutuntumalla. Tuoksun tavoin myös maussa tuntuu suht voimakkaan paahteinen, pähkinäinen ja maltillisen toffeinen tammisuus, jonka alta paljastuu trooppisia keltaisia hedelmiä, ylikypsää omenaisuutta ja kevyttä päärynäisyyttä. Yleisilmeeltään viinin makumaailma on varsin kypsä ja mehevä, mutta myös kiitettävän rakenteikas: hyvä combo Sauvignonien freesiyttä ja Sémillonin tanakkaa hedelmää.
Pitkähkössä jälkimaussa jo valmiiksi hallitseva tammisuus saa entistä enemmän preesensiä: suuhun jää pitkähkö, mausteinen, puiseva ja hennon karvas jälkimaku, jota pehmeäntää kypsänmakea ananaksisuus.
Bichon Cassignols Blanc on todella runsas ja voimakkaan tamminen valkoviini, mutta samalla yllättävänkin freesi sellaiseksi. Hallitseva uusi tammi syö erittäin paljon viinin mielenkiinnosta ja persoonasta – tämä voisi olla melkeinpä moderni Burgunderi tai Kali-Chard kaikessa tammisuudessaan – mutta samalla se tuo vastapainoksi runkoa ja moniulotteisuutta. Tammea kavahtavia viini ei varmasti vakuuta ollenkaan, mutta niille, joille tammi ei ole kirosana, on viini varmasti varsin toimiva ja suositeltava tuttavuus – itse kuitenkin luen itseni selvästi ensinmainittuihin, joten kovinkaan suurta vau-efektiä viini ei onnistunut luomaan. Tosin pakko myöntää, että ryhdikkään rakenteensa ansiosta viini pelasi upeasti punajuuri-chévrepastan parina: se ei dominoinut ruokaa, eikä jäänyt sen jalkoihin, minkä lisäksi ruoan persoonalliset aromit hillitsivät mallikkaasti tammen mausteisuutta antaen hedelmälle selkeästi enemmän tulla esiin.
Ellet siis kaipaa viiniltäsi aivan älytöntä tammikäsittelyä, naita se riittävän runsasaromisen ruoan kanssa. Tuottaja kertoo viinin olevan parhaimmillaan mahdollisimman nuorena, mutta kestävän hyvin 4-5 vuotta vuosikerrasta – luotan heihin tässä asiassa, luota sinäkin.
Lyhyesti: Melko voimakkaasti tuhdin uuden tammen hallitsema luomuvalkoviini eteläisessä Bordeaux'ssa sijaitsevalta Graves'n alueelta. Tanakasta tammisuudestaan huolimatta viinistä kuitenkin löytyy kiitettävästi niin ryhdikästä rakennetta kuin tammen kanssa varsin sopusuhtaista hedelmääkin.
Arvio: Tyylikäs – vaikkei tämä ollutkaan viini minun makuuni, on pakko myöntää että balanssi on hyvin kohdallaan ja viini oli aivan erinomainen ruoan kumppani. Ihan mallikas esitys meikäläisen mukavuusalueen ulkopuolelta; tammisten Bordeaux'n valkkareiden ystäville suosituksen arvoinen arkiviini.
Hinnan (~13,37e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti