Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.2.14

Willi Opitz Weisser Schilfmandel Muskat Ottonel 2003

Willi Opitz Weisser Schilfmandel Muskat Ottonel Schilfwein 2003
  • Valmistaja: Willi Opitz
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland, Neusiedlersee
  • Rypäleet: Muscat Ottonel (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Herkullisen aromikkaan mutta muuten tasapainottoman raskastekoisen Eisweinin jälkeen tarjolla oli selvästi vanhempaa tavaraa: kymmenen vuoden herkkään ikään yhättänyt Weisser Schilfmandel Muskat Ottonel.

Viini on Willi Opitzin mukaan Schilfwein, eli ns. olkiviini: Opitz on hakenut viinintekoonsa inspiraatiota perinteisistä vin de paille- ja vino passito -tyyleistä, joissa rypäleitä kuivatetaan sadonkorjuun jälkeen olkimatoilla rusinoiksi ennen viiniksi puristamista. Tällainen viinityyli on varsin yleinen Länsi- ja Etelä-Euroopassa, mutta lähes tuntematon esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa, jotka ovat kyllä muuten varsin kuuluisia jälkiruokaviineistään. Weisser Schilfmandel Muskat Ottonelia ei löydy Alkon valikoimista, joten yllä annettu hinta on wine-searcherin 0,375-kokoiselle viinipullolle antama keskimääräinen hinta.

Ikä rupeaa jo pikku hiljaa näkymään viinin värissä, joka on kevyesti kupariin taittuvan tummankeltainen.

Tuoksu on ihastuttava ja jo kevyesti kehittynyt; se tarjoilee makeaa, kevyen ruusuista kukkaisuutta, smurffilimonadimaista päärynää, kevyen persikkaista hedelmäkakkua ja hentoa petrolisuutta – aromia, jota kohtaan nyt ensimmäistä kertaa Muscat-viinissä.

Viini tervehtii kieltä todella makealla, intensiivisellä ja ihastuttavan kukkealla ensivaikutelmalla, johon saapuu pian mukaan mehukattimaista päärynäisyyttä, makeaa sitrusmarmeladia, kevyttä mausteisuutta ja aavistus kehittyneemmän viinin savuisuutta. Viini on keskihapokas, eli se kärsii hieman samasta vaivasta kuin juuri arvioimani Eiswein, mutta ei läheskään yhtä pahasti – osaksi tähän vaikuttaa maltillisempi (n. 130 g/l) jäännössokeri, mutta myös itse hapokkuus tuntuu hieman runsaammalta. Suutuntumaltaan viini on öljyinen ja runsas, muttei varsinaisesti merkittävän täyteläinen tai raskas.

Pitkässä jälkimaussa tuntuu kukkeutta, ylikypsää sitruksisuutta ja makeutta aromikkuutta, joka tuo mieleen hunajassa kastetut päärynänpalat. Viinistä jää runsas, rehevä ja kaikin puolin upea jälkivaikutelma, joka tuntuu muuttuvan hetki hetkeltä herkullisemmaksi.

Vaikka myös tämä Opitzin jälkiruokaviini tuntui olevan sieltä vähähappoisemmasta päästä, ei kokonaisuus tuntunut silti olevan millään tavalla epätasapainossa ja viinin yleisilme oli kaikin puolin herkullinen. Joku netin arvostelu oli joskus aikoinaan maininnut viinistä että "best in youth", mutta näin kymmenvuotiaan version testattuani on kyllä pakko sanoa, että väärässä oli: viini on kestänyt hienosti ikää elegantisti kehittyen ja voin kuvitella viinin kestävän ainakin 5 lisävuotta ainoastaan parempaan suuntaan kehittyen.

Willi Opitzin Weisser Schilfmandel Muscat Ottonel on mitä mainioin keino lopettaa ateria tyylillä: viinin kohtalaisen runsas jäännössokeri auttaa sitä kestämään helposti hyvinkin makeita jälkiruokia, kun taas sen vivahteikas, kompleksi ja hurmaavasti kehittynyt aromimaailma tekee siitä varsin vakuuttavan valinnan myös aivan sellaisenaan tarjottavaksi viiniksi.

Lyhyesti: Aromikas, moniulotteinen ja hienosti kehittynyt jälkiruokaviini-Muscat. Willi Opitz osoittaa kiitettävällä tavalla miten vin de paille -viinityyli sopii hienosti myös keskieurooppalaiseen jälkiruokaviininvalmistukseen.

Arvio: Tyylikäs – mukavaa vaihtelua yleensä väkevöityjen viinien hallitsemalle Muscat-rintamalle. Aivan huippuarvosanoihin viini ei yllä hieman vaatimattoman hapokkuutensa vuoksi, mutta kauas ei jäädä. Ihastuttavalla tavalla ikääntynyt makea hurmuri.

Hinnan (~40,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti