Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.2.14

Willi Opitz Cuvée Eiswein 2009

Willi Opitz Cuvée Eiswein 2009
  • Valmistaja: Willi Opitz
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Eiswein
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland, Neusiedlersee
  • Rypäleet: Gewürztraminer (75%), Muscat Ottonel (25%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 23,90e (Lokakuu 2013, Viking Line)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Maisteltuani kasan valkoviinejä Itävallan viinimessuilla, oli tarkoituksenani siirtyä testaamaan seuraavaksi punaisia, mutta huomasinkin jääneeni jumiin viihdyttävän ja innokkaan showmies Willi Opitzin ständille, joten otin sitten tehtäväkseni katsastaa kahden tarjolla olleen punaviinin jälkeen myös talon makeat viinit. Ensimmäisenä tuli testattavaksi Opitzin Eiswein, eli loppusyksystä / alkutalvesta jäätyneistä rypäleistä puristettu jälkiruokaviini. Kun pakkanen laskee riittävän lähelle -10°C lämpötilaa, rupeaa rypäleiden sisällä oleva vesi jäätymään. Veden jäätyessä rypälemehusta, konsentroituu mehun sokeri jäljellejäävään nesteeseen, kunnes lopulta rypäleesta huomattava osa on jäätynyttä vettä ja seassa on vain pieni osa erittäin makeaa, sokeripitoista rypälemehua. Kun nämä rypäleet puristetaan, jää rypäleprässiin paljon jäämuhjua ja lopusta saadaan hyvin konsentroitunutta, intensiivisen makeaa jälkiruokaviiniä. Willi Opitzin näkemyksessä jääviinistä pääosaa näyttelee jo luonnostaan varsin makea ja mausteinen Gewürztraminer, jota on täydennetty aromaattisella ja monesti jälkiruokiin sopivalla Muscat Ottonelilla, joka on erityisesti Itä-Euroopassa runsaastiviljelty Muscat-rypälesuvun edustaja

Viinin konsentraatio on varsin selvää sen hunajaisenkeltaisessa värissä ja kohtalaisen raskasliikkeisessä habituksessa.

Makeaa tuoksua hallitsee runsas, melkeinpä jälkiruokaviinille kuin jälkiruokaviinille tyypillinen hunajaisuus, mutta seassa tuntuu myös selvästi käytettyjen rypälelajikkeiden luonteikkuus; Muscat'n parfyyminen kukkeus ja Gewürztraminerin tuoma kevyt mausteisuus sekä aavistus päärynähilloa. Taustalla leijailee myös aromaattista, tölkkiananakset ja hedelmäsalaatit mieleen tuovaa ananasmehua.

Tuoksu luo odotukset runsaasta ja rehevästä viinistä, ja intensiivisen makea maku lunastaa nämä odotukset vaivatta. Makumaailmaa hallitsevat hunaja ja Muscat'n kukkeus, joita tukevat itsetehdyn omenahillon aromit, persikkamarmeladi, kevyt rypäleisyys tai rusinaisuus ja hillitty mausteisuus. Viinin ongelmaksi kuitenkin muodostuu sen keskimääräistä matalampi hapokkuus, joka tekee yleisilmeestä erittäin täyteläisen, öljyisen ja raskaan, mitä viinin korkea (170 g/l) jäännössokeri ei varmasti helpota. Kokonaisuudesta puuttuu huomattavasti raikkautta ja pian viini rupeaa tuntumaan siltä, että lapioisi hunajaa suuhunsa.

Vähäisten happojen vuoksi runsas jälkimaku on todella makea, jopa keskimakua makeampi, ja todella intensiivinen. Viinistä jää uskomattoman pitkään jatkuva jälkivaikutelma, jossa tuntuu erittäin voimakasta mausteisuutta, hunajaa, sitruunamarmeladia, muskattista kukkaisuutta ja hentoa suolaisuutta.

Viini on ihastuttavan puhdaspiirteinen ja erittäin herkullinen, mutta ikävä kyllä turhankin tuhti ja rakenteeltaan ponneton. Aromimaailma on kyllä todella mainio, jos näistä erittäin aromaattisista rypälelajikkeista pitää – erityisesti Muscat tuntuu vähäisestä määrästään huolimatta kokonaisuudessa varsin hyvin – mutta viini kaipaisi huomattavasti enemmän happoja ja myös hieman hillitympää jäännössokeria.

Viinin hieman väsähtäneestä rakenteesta johtuen sen käyttöyhteydet jäävät melko heikonlaisiksi – näin vähähappoista jälkiruokaviiniä on nimittäin vaikea yhdistää mihinkään jälkiruokaan. Viini on parhaimmillaan aterian päätteeksi sellaisenaan tarjoiltuna, jolloin halutaan jättää suu makeaksi – tähän tehtävään viinin lähes loputtoman pitkään jatkuva jälkimaku soveltuu erinomaisesti. Viini kannattaa kuitenkin tarjoilla jääkaappikylmänä, jotta sen vähäiset hapot saataisiin korostettua ja pidettävä jäännössokerin tuoma makeus kohtuullisena; ei ole pelkoa, että näin intensiivisen makuinen viini kärsisi ainakaan liian viileästä tarjoilulämpötilasta.

Alkosta viiniä ei näytä löytyvän, mutta nopea Googlailu paljasti viinin löytyneen ainakin Viikkarin viinivalikoimista.

Lyhyesti: Ihastuttavan aromaattinen, intensiivinen ja vivahteikas jääviini, jonka ongelmaksi muodostuu vähäisen hapokkuuden tuoma raskaus ja väsähtänyt yleisilme.

Arvio: OK – reilummalla hapokkuudella viini olisi ansainnut huomattavasti paremmat pisteet, mutta nyt viinistä jää hieman epätasapainoinen ja turhankin tuhti fiilis, minkä vuoksi viini ei hurmaavasta makumaailmastaan huolimatta onnistu nettoamaan parempaa arvosanaa.

Hinnan (23,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti