Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


18.2.14

Ridgeway Imperial Russian Stout 2014

http://www.alko.fi/tuotteet/757434/
Ridgeway Imperial Russian Stout 2014
  • Valmistaja: Ridgeway Brewing
  • Tyyppi: Olut, Imperial Stout
  • Maa: Englanti
  • Alue: South East England, Oxfordshire, South Stoke
  • Maltaat: Amber-, cara-, crystal-, musta paahto-, paahdettu ohra-, pale ale-, suklaa-
  • Humala: Challenger, Styrian Goldings, Target
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,51e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 4,51e (Helmikuu 2014, Alko)

Ridgewayn ja Alkon suhde hieman hämmentää: tämän panimon oluet eivät nauti mitenkään erityisestä statuksesta maailmalla, mutta jostain syystä niitä silti valuu jatkuvasti lisää Alkon valikoimiin – kaiken logiikan mukaan Alko siis täytyy tehdä juuri Ridgewaylle mitoitettuja hakuja, sillä miksi muuten nämä oluet olisivat niin erinomaisia tyylilajissaan että ne hakkaisivat muut vastaavat ehdokkaat? Erityisesti nyt valikoimiin saapuva Ridgeway Quadruple on aiheuttanut olutharrastajien keskuudessa jo pienen sontatornadon, sillä ymmärrettävästi jokainen olutta vähänkin harrastanut odotti näkevänsä hyllyillä aidon belgi-quadin.

Toinen niin huvittuneisuutta kuin ärtymystä aiheuttanut kommellus Alkon osalta on ollut se, miten kevään 2014 pienpanimo-oluita mainostettiin sarjaksi uniikkeja, varta vasten Alkolle tehtyjä oluita – ei tarvitse olla mikään tiedonhaun asiantuntija, että löytää netistä sekä Ridgeway Imperial Russian Stoutia myyviä nettikauppoja kuin arvosteluja ympäri maailmaa. Ei meikäläisen mielestä ihan täytä uniikin, Alkolle varta vasten valmistetun oluen kriteeriä.

Ridgeway on brittipanimoskenessä varsin nuori tekijä, sillä tämä vuonna 2003 perustettu panimo on hädin tuskin yhyttänyt 10 vuoden merkkipaalun. Panimon perusti ennen perinteikkäällä Brakspearilla pääpanojehuna toiminut Peter Scholey vanhan Brakspearin lopetettua panimotoimintansa vanhalla Henley-on-Thamesin-panimollaan ja myytyä vanhat tilansa hotelliketjulle. Ridgeway on erikoistunut tuottamaan preinteikkäitä brittioluita hiivan kanssa pullotettavina, pullokäyvinä käsityöläisoluina. Koska kaikki panimon oluet ovat pullokäyviä, lupaa Ridgeway niille myös hyvää kypsytyspotentiaalia. Tämä imperial russian stout on valmistettu tanakan mallaspohjan päälle, minkä lisäksi lisävoltteja on metsästetty lisäämällä mäskiin osittain käymiskelpoista ruokosokeria. Humalointi on tapahtunut perinteisissä brittioluissa tavattavilla humalalajikkeilla.

Imperial Russian Stoutin väri on hyvin tumma, kevyesti mahonkisen punertava mustanruskea ja lähes täysin läpinäkymätön. Oluen päälle kohoava vaahtokukka on kohtalaisen tiivis, vaaleanruskea ja parin sormen paksuinen, mutta se haihtuu melko nopeasti, eikä jätä juuri mitään todisteita olemassaolostaan jälkeensä.

Tuoksu on miellyttävän aromikas, mutta kevyehkö. Siitä löytyy mukavaa paahteisuutta, tummaa, siirappisen makeaa maltaisuutta, makeaa viikunaa, kevyttä lakritsisuutta ja aavistus raakasuklaata.

Maultaan olut on todella intensiivinen ja voimakas, kuten kunnon Imperial Stout tyyliin kuuluukin. Makumaailmaa hallitsee tuhti, tumman leipäinen maltaisuus ja rehevä paahtuneisuus, joka tarjoaa paljon kärtsäisestä espressoisuudesta aina makeampaan suklaamokkaisuuteen. Kokonaisuutta sävyttää mukavasti lakritsin ja tervaleijonan vivahteet. Yleisesti IRS:llä on todella runsas, roteva ja hieman makeaan taittuva, herkullinen makumaailma. Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, mitä tukee entisestään hyvin kevyt ja pehmeä hiilihappoisuus. Lämmetessään oluen suutuntuma muuttuu entistä täyteläisemmäksi.

Lopuksi olut jättää suuhun tummanpuhuvan kattauksen tervaa ja raakasuklaata, hieman vihersävytteistä yrttistä sekä maamaista humalaa, paahteisuuden tuomaa espressoista kahvisuutta ja tummaa suklaata, hentoa savua ja kokonaisuuteen mukavasti sopivaa, makeahkon rungon alle jäävää ja melko kevyeksi jättäytyvää katkeroisuutta.

Lasin loppua kohti olut rupeaa tuntumaan selvästi makeammalta ja tahmeammalta, mutta tästä huolimatta balanssi pelaa hienosti loppuun saakka. Olut on sen verran tuhti tapaus, ettei se kulu loppuun kovinkaan nopeasti, mutta tämä ei ole merkki siitä, että olut olisi kehno, vaan siitä, että sitä kelpaa nautiskella pidempäänkin.

Kokonaisuutena Imperial Russian Stout on varsin mainio tapaus; se on ehdottomasti vakuuttavimpia Ridgewayn oluita, mitä vastaani on tullut – ellei jopa vakuuttavin, minkä lisäksi olut on mielestäni myös ehdottomasti yksi parhaista kevään 2014 pienpanimokattauksen oluista. Tämä on kyllä melko makea ja tahmainenkin stoutiksi, eikä myöskään vielä ihan kuulu siihen päräyttävimpään 'herranjestas'-kategoriaan, mihin melko monet imperial stoutit helposti kyllä yltävät tuhdilla alkoholillaan ja massiivisella maltaisuudellaan. Silti meikäläisen makuun tämä olut toimi vallan mainiosti, eikä nipottamisen varaa löydy. Varastostani löytyy vielä yksi pullo, sitä voisi kypsytellä hieman pidempään ja katsella miten olut ikääntyessään kehittyy.

Lyhyesti: Tanakka, täyteläinen, voimakas ja tasapainoinen imperial stout, johon ruokosokeri on tuonut sekä tanakat voltit että muhkean, kohtalaisesti tahmaisen makean bodyn. Melko massiivinen ja hitaastinautiskeltava lempeä monsteri.

Arvio: Erinomainen – Keripukin ohella omia lemppareitani kevättalven 2014 käsityöläisolutkattauksessa, minkä lisäksi olut ei onneksi kärsi liian kovasta hinnastakaan. Varsin kelpo esitys, jonka soisi olevan saatavilla ihan vuoden ympäri, vaikkakin parhaimmillaanhan tämmöiset tömäkät, tuhdilla alkoholilla varustetut oluet ovat pimeimmän vuodenajan pakkasiltoina.

Hinnan (4,51e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti