Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.2.14

Johanneshof Reinisch St. Laurent Ried Holzspur 2007

Johanneshof Reinisch St. Laurent Grande Reserve Ried Holzspur 2007
  • Valmistaja: Johanneshof Reinisch
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Thermenregion
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Tattendorf
  • Rypäleet: St. Laurent (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 35,60e (Lokakuu 2013, Johanneshof Reinisch)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Juuh elikkäs, nyt en ole 100% varma onko nyt otsikossa juuri se viini, jonka olen maistanut, sillä unohdin Itävallan viinimessuilla maistiaista poistaessani kirjoittaa viinin vuosikerran talteen ja myöhemmin sitä plokatessani nappasinkin näköjään myös tarjolla olleesta (myöskin varsin verrattomasta) St. Laurent vom Steinfeld -viinistä 2011-vuosikerran. Tässä arviota tallettaessani totesin kuitenkin tämän olevan mahdotonta, sillä Holzspurista on julkaistu vastikään vuosikerta 2009. Viinitilaisuuden brosyyri sanoo tarjolla olleen Holzspur 2007, joten sillä tiedolla mennään.

Kyseessä on siis Itävallan Thermenregionissa sijaitsevan Johanneshof Reinisch -viinitalon lippulaivaviini, talon vanhimman Holzspur-tarhan 50-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Grande Reserve, jota valmistetaan vain riittävän hyvinä vuosikertoina. Rypäleiden kuoria maseroidaan 3 viikon ajan viinien kanssa ja viini käytetään suurissa tammisammioissa luonnonhiivoilla. Tämän jälkeen viini siirretään kypsymään pieniin, 225-litraisiin tammitynnyreihin 22 kuukauden ajaksi.

Väriltään viini on lähes kauttaaltaan hennosti purppuran mustanpunainen, joskin reunoilla väri karkaa lähes kokonaan värittömäksi.

Viinin tuoksu on kaikkea muuta kuin helppo ja miellyttämisenhaluinen – se on röyhkeä: kypsän, hieman pinotnoirmaisesti puolukkavetoisen marjaisuuden ohelta löytyy yrttiä, savua, vastaleivottua limppua, paahtimessa karrelle palanutta ranskanleipää, multaa, hieman mokkaisena tuntuvaa tammea ja melko reipaalla otteella rehellistä paskaisuutta. Tuoksu on varsin armoton, mutta ihastuttavan luonteikas ja rehti. Jos tällaisesta tyylistä tykkää, tähän rakastuu.

Maku toistaa suorastaan yllättävän hyvin tuoksun vivahteet. Suutuntumaltaan mukavan hillitysti keskitäyteläinen yleisilme on kuiva, kohtalaisen hapokas ja sopivalla tavalla särmikäs. Tuoksusta tuttu aromimaailma on rehevä ja kielellä varsin intensiivinen, tuoden erityisesti savuisuutta, konsentroitunutta punamarjaisuutta, maltillista mineraalia ja keveää tammen mausteisuutta, josta erottautuu niin hentoa kaakaoisuutta kuin vaniljaisuuttakin marjaisuuden lomaan. Kohtalainen tanniinisuus tuo yleisilmeeseen sekä purevuutta että pureskeltavuutta, kuin myös hillittyä karvautta. Yllättäen tämä suhteellisen kulmikas ja persoonallinen tapaus on yllättävänkin sulavalinjainen ja sopivalla tavalla hiotun oloinen.

Jälkimaku ei jää persoonallisuudessa yhtään tuoksulle tai keskimaulle jälkeen, vaan jättää varsin pitkän jälkivaikutelman, jossa tuntuu savuisuutta, metsäistä maamaisuutta, tuoretta punamarjaa ja kevyttä mineraalisuutta sekä paahdettua tammea, joka tuo kokonaisuuteen hieman palanutta, tummapaahtoisen kahvin vivahdetta.

Jos jotakin pitää viinistä nipottaa, niin sillä saisi olla enemmän ryhtiä ja raikkautta – näin ronski aromimaailma kaipaisi freesiyttä vastapainoksi, ja sitä yleensä parhaiten tarjoaa hyvät hedelmähapot. Kokonaisuus on kyllä sopivan hapokas ja varsin rakenteikas, mutta valtaosa siitä on viinin mukavan napakoiden tanniinien harteilla. Mutta todellisuudessa en kyllä kehtaa nipottaa, sillä tämä Holzspur-tarhan reserve-Laurent on todella hurmaava, moniulotteinen ja kiehtova tapaus, jonka kohdalla avainsanana on persoonallisuus. Jos tykkäät vain pehmeistä ja hedelmävetoisista viineistä, et varmasti ymmärrä mikä tämmöisessä viinissä on hienoa. Sen sijaan jos kulmikas ilmaisu ei ole sinulle kirosana, etkä pelästy pientä paskaisuutta, on tämä viini ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Jos vertaisin tätä viiniä Alkon valikoimista löytyvään vom Steinfeld -viiniin sanomalla että tämä on vom Steinfeld toiseen potenssiin, olisi se aliarvioimista.

Lyhyesti: Todella upea ja enemmän kuin erinomainen superviini, joka osaa olla kiehtova niin ensimmäisestä nuuskaisusta jälkimaun viimeisiin, viipyileviin nyansseihin. Tätä on karaktääri.

Arvio: Täydellinen – juu, voisihan viinissä olla vähemmän tammea ja enemmän happoja ja sitä ja tätä. Mutta silti, jos tämä ei ole täydellinen viini makuuni, niin mikä sitten? En kyllä suostu olemaan niin armoton, etten pieniä kauneusvirheitä suvaitsisi.

Hinnan (35,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti