Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.2.14

Colin Grand Cru Blanc de Blancs 2006

Colin Grand Cru Blanc de Blancs 2006
  • Valmistaja: Champagne Colin
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Côte des Blancs
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 36-42e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Seikkailu kuohuviinitalo Colinin viinien maailmassa jatkuu. Hyppäämme jälleen pykälän verran ylöspäin laatuluokituksessa, sillä nyt arvosteltava viini edustaa Champagnen korkeinta laatuluokkaa, Grand Cruta. Colin valmistaa tätä Grand Cru -kuohuvaa vain riittävän korkealaatuista hedelmää tuottavina vuosikertoina, jolloin viiniin käytettävät Chardonnay-rypäleet kerätään käsin ja tarkasti vain parhaat valikoiden talon parhailta, n. 35 vuoden ikäisiltä, Grand Cru -luokitelluilta tarhoilta Côte des Blancsin alueelta, Cramant'n ja Oiryn kylistä. Viiniin ei käytetä lainkaan reserve-viinejä, vaan viini on aina 100% yhden vuosikerran tuote. Kypsyttelyajoista viinitalo ei kerro juuri mitään, mutta tuotteita esitellyt Delphine Colin mainitsi maistelutilaisuudessa viinin olleen aivan hiljattain uudelleenkorkitettu.

Väriltään viini on kellertävähkö – nuoruuden vihertävät vivahteet ovat pullossa vietettyjen vuosien aikana haihtuneet pois.

Tuoksu ei tee itsestään suurta numeroa, vaan astuu esille kevein, viehkein askelin. Nokassa tuntuu hennon paahtoleipäisiä, kehittyneitä piirteitä, kypsää ja aavistuksen verran rusehtavaakin omenaisuutta ja hillittyä hiivaisuutta.

Tuoksu onnistui vihjailemaan jo melko kehittynyttä ja hieman iäkkäämpääkin makuprofiilia, mutta suussa viinin yleisilmettä hallitsee varsin kirpeä, nuorekas sitruksisuus. Taustalta kuitenkin löytyy paljon kaikkea muuta, kiitos sopivan mittavan kypsyttelyn, ja kirpeän hedelmän ohelle nousee hentoa mantelisuutta, aavistus hunajakaurakeksisyyttä, vivahde kuivattuja trooppisia hedelmiä ja rakenteikkaan hapokkuuden kanssa sointuvaa, kevyttä mutta tiukanpuoleista mineraalisuutta. Viinin makumaailma on ihastuttavan kompleksi, intensiivinen ja shamppisten viitekehyksessä mukavan lihaksikas – tämä ei mene vielä muskulääristen jyrien tontille, mutta pesäeroa talon herkempiin ja hennompiin Blanc de Blancs -viineihin otetaan selvästi.

Hapokasta viheromenaisuutta tarjoileva, kirpeähkö jälkimaku on keskimaun tavoin varsin nuorekas ja rapsakka, joskin pidempi kypsyttely on tuonut siihen myös kevyttä autolyysin keksisyyttä taustalle. Viini jättää pitkän ja mukavan moniulotteisen jälkivaikutelman, josta viimeiseksi nousee parrasvaloihin freesi, hieman merelliseen suolaisuuteen taittuva, voimakas mineraalisuus.

Toisin kuin talon aikaisemman Blanc de Blancsit, Colinin vuosikerrallinen Grand Cru ei tyydy hentoon ja hienostuneeseen ilmaisuun: tässä viinissä on sekä sellaista syvyyttä että voimaa, mitä aikaisemmista viineistä ei vielä löytynyt. Talon tietyllä tavalla minimalistinen, elegantti ilmaisu on tässäkin viinissä havaittavissa, eli kokonaisuus ei vieläkään pelaa suurella massalla, mutta myöskään aivan pelkistetyimmän pään esityksestä ei myöskään ole kyse. Tästä syystä viini onnistuu ottamaan paikan varsinaisena moniottelijana: viini ei ole liian tiukkarakenteinen ettei sitä voisi korkata sellaisenaan kruunaamaan juhlallisia tilaisuuksia, mutta rakennetta ja puruvoimaa sillä riittää runsaampiakin syötäviä ajatellen. Niille, joita iäkkäämmät ja kehittyneemmät kuplivat kiinnostavat voin vakuuttaa, että viinistä löytyy helposti rakennetta vielä vähintään vuosikymmenen kypsyttelyyn – kokonaisuus vaikuttaa olevan selkeästi vasta matkansa alkutaipaleella!

Lyhyesti: Kevyesti kehittynyt, rotevammanpuoleinen, vivahteikas ja silti sopivalla tavalla minimalistinen vuosikerta-Grand Cru. Erinomainen valinta käsivaraksi viinikaappiin: viini varmasti paranee ikääntyessään, mutta on myös helposti korkattavissa vaikka heti, jos tilanne sitä vaatii.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin herkullinen, moniulotteinen ja monikäyttöinen huippushamppis. Loisto-ostos alle viidellä kympillä.

Hinnan (36-42e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti