Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.8.13

Storchenhaus Kräuterhaus Riesling Kabinett 1979

Storchenhaus Trabener Kräuterhaus Riesling Kabinett 1979
  • Valmistaja: Weingut Storchenhaus
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett Trocken
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,50e / 12cl (Toukokuu 2013, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Koska rakastan aina pientä dramatiikkaa, piti nyt taas pistää astetta mieleenpainuvampi viini 800. viiniarvion kunniaksi.

Toukokuun lopulla piti käväistä syntymäpäivieni kunniaksi Helsingin viiniravintoloiden Riesling-viikoilla vielä kun ne olivat käynnissä. Jännittävin tuttavuus mitä listoilta löytyi oli varsin tuntemattoman viinitalo Storchenhausin (Google ei tunnu löytävän talosta juuri mitään tietoa) yhtä mystinen Trabener Kräuterhaus Riesling vuodelta 1979 (josta ei siis yllättäen löydy nyt kuvaa blogia varten.) Viiniä löytyy edelleen muutamien ravintoloiden ja viiniravintoloiden listoilta pulloittain, mutta esim. Latvasta viiniä sai Riesling-viikkojen kunniaksi myös laseittain, mikä oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä – kuinka usein vastaan tulee 70-luvun valkoviiniä, joka on hinnoiteltu samalle tasolle kuin 30 vuotta nuoremmat vastaavat?

Väriltään viini on tasaisen kellertävä, kevyesti vihreään taittuva – syvyyttä ja kellertävää sävyä löytyy selvästi enemmän kuin usein värittömän vihreistä nuorista Rieslingeistä.

Viinin ikä on varsin selvä tuoksusta, josta nousee päällimmäisinä vivahteina vanhuudesta kielivää kellaria, vanhaa huonekalua ja märkää villaa. Alta kuitenkin pilkahtelee vivahteita vielä voimissaan olevasta hedelmäistä, joka tarjoilee hennon mausteista hunajaa, kuivattua ananaksisuutta, aavistuksen petrolia ja jopa vihjailee hunajaista makeutta. Kokonaisuus luo mielikuvia puolikuivasta, tai jopa makeasta, mutta vanhasta viinistä.

Makeahkon tuoksun jälkeen vastaan tuleva, hyvin kuiva, jopa raa'ahko maku hyydyttää hymyn hetkessä, mutta selvästi kehittynyt mutta edelleen varsin mainiossa kunnossa oleva makumaailma nostaa sen takaisin poskille. Kielellä pyörii sitruunaa, villaisuutta, raakaa perunaa, metallista mineraalia ja vanhaa, rusehtavaa omenaa. Iästään huolimatta hapokkuutta riittää viinissä vielä varsin hyvin ja kokonaisuus on edelleen varsin raikas ja upean energinen. Kokonaisuutena maku on polveileva ja moniulotteinen, mutta kaikkea muuta kuin helppo ja miellyttävä.

Jälkimausta löytyy raa'ankirpeätä sitruunaa, metallia ja ikääntynyttä sienimäisyyttä. Viinistä suuhun jäävä jälkivaikutelma on hyvin kuiva, terävän hapokas ja keskipitkä.

Perusmaistaja voi kavahtaa tätä viiniä samalla lailla kuin happamankirpeästä Gueuze Lambicista voi hätkähtää, mutta viinin pariin haluaa palata joka siemauksella uudestaan sen jännittävän ja anteeksipyytelemättömän aromimaailman vuoksi. Viini on karistanut yltään vauvaläskin lisäksi valtaosan nuoruuden ja keski-iän hedelmäisyydestä ja ottanut tilalle vanhan, kuivan seniorin tertiääriaromeja suuren kasan. Nopeasti nuuhkaistuna viinin voisi kuvitella olevan pilalla tai jopa kevyesti korkkivikainen, mutta pidemmällä tutkiskelulla ja viimeistään maistelemalla voi helposti päätellä viinin olevan edelleen varsin hyvässä kunnossa.

Kokonaisuutena viini tarjoaa upean, kirpeän ja ihastuttavan kompleksin elämyksen vanhojen Rieslingien aromien parissa. Ryhtiä ja runkoa kyllä löytyy ruoan kanssa naitettavaksi, mutta on vaikea kuvitella sopivaa ruokaa, joka sointuisi viinin kehittyneiden vivahteiden pariin – lisäksi tuntuisi suorastaan pyhäinhäväistykseltä antaa viinin kehittyneiden piirteiden olla olematta huomion keskipisteessä. Jos viini tuntuu jotain syötävää kaipaavan kulmiensa pyöristykseen, on kyseessä korkeintaan miedot juustot, jotka eivät häiritse viinin syvää ja monikerroksista aromimaailmaa.

Lyhyesti: Iäkäs ja arvokkaasti kehittynyt Riesling, joka on korvannut nuorekkaan hedelmäisyytensä intensiivisillä, moniulotteisilla ja anteeksipyytelemättömillä tertiääriaromeilla.

Arvio: Erinomainen – ensisiemauksen hämmennyksen jälkeen viinin seuraan palaa kuin lumottuna, joka siemauksen tarjotessa joka kerralla jotain uutta ja kiehtovaa. Upea, kompleksinen kokonaisuus hämmentävän edulliseen hintaan.

Hinnan (12,50e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti