Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.11.12

Zenato Amarone Classico 2008

Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2008
  • Valmistaja: Zenato
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Croatina, Oseleta
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 37,60e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 39,80e (Tammikuu 2014, Alko)

Olen mennyt jo sekaisin kerroissa, joita olen maistanut Zenaton Amaronea, tuota lähes rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä puristettua superviiniä, joka jaksaa vuodesta toiseen olla varsin erinomainen esitys. Blogistakin arvioita löytyy tällä hetkellä jo kahdesta vanhemmasta vuosikerrasta (2007, 2000), minkä lisäksi kaapissani makoilee vielä yksi pullo tuota 2007-vuosikertaa, jonka ajattelin korkata vasta muutamien vuosien päästä, jotta pääsee palailemaan hieman kehittyneemmän makumaailman pariin. Tällä kertaa arvioitavana ei kuitenkaan ole kovinkaan kehittynyttä aromimaailmaa, sillä vuorossa on vastikään Alkon hyllyille saapunut uusin vuosikerta, 2008.

Väriltään viini on kevyesti nuorekkaan purppuranpunainen, hyvin tumma ja paksu; reunoilta hieman vaaleneva ja hennosti rusehtava.

Tuoksu on juuri sitä, mitä laadukkaalta Amaronelta odotankin: viikunainen, tummanpuhuvan rusinainen, kypsän luumuinen, kevyen mokkainen ja makean mausteinen. Kypsistä hedelmistään huolimatta tuoksu ei vaikuta juurikaan ylikypsän hilloiselta vaan lähinnä melko rehevältä. Massiivinen (16,5%) alkoholisuus tuoksuu kevyenä dietyylieetterisyytenä. Muhkeasta ilmaisustaan huolimatta tuoksu vaikuttaa aiempiin kokemuksiini nähden hieman sulkeutuneelta; syynä voi olla joko melko nuori viini, tai sitten yksinkertaisesti liian lyhyt hengittelyaika – mitä tämän kokoluokan viini kaipaakin melko lailla.

Maultaan viini on todella runsas, syvä ja monikerroksinen. Aluksi kielelle saapuu runsaasti rusinaisia ja viikunaisia vivahteita ja kevyttä luumuisuutta, minkä jälkeen kohtuullinen tammisuus saapuu puisena mausteisuutena, taittuen makeaan vaniljaisuuteen heikkoon kermatoffeisuuteen. Makeuden vastapainona viinistä löytyy terävää, yrttistä bitteriä ja voimakasta, tiukkaa tanniinisuutta, minkä vuoksi yleismaku onkin viinissä varsin kuiva. Keskihapokas runko pitää viiniä kasassa, muttei juurikaan kykene keventämään näin tuhtia pakettia. Yleisvaikutelma on erittäin suuri, leveä ja intensiivinen, mutta samalla myös miellyttävä ja pehmeä. Hämmentävästi korkea alkoholisuus pysyy hienosti piilossa keskimausta eikä onnistu tulemaan mitenkään tielle.

Pitkänpuoleinen jälkimaku on todella runsas, makean viikunainen, tumman hedelmäinen, niin runsaista tanniineista kuin vehreästä yrttisyydestä katkeroinen ja keskimaun tavoin todella voimakas – mutta silti samettisen pehmeä.

Vuodesta toiseen Zenaton Amarone onnistuu vakuuttamaan. Viini onnistuu välttämään hienosti sellaiset Amarone-viinien sudenkuopat, joista erityisesti edullisemmat Amaronet kärsivät (liian vähäiset Amaronen ominaisaromit, jolloin kokonaisuus maistuu lähinnä täyteläiseltä perus-italialaiselta; tasapaino hukassa, jolloin on liian vähän happoja ja liikaa alkoholia; ylitehty viini, jolloin kokonaisuus maistuu lähinnä etovasti korostuneelta rusinamehulta) ja todella massiivisesta, paikoin jopa väkivaltaisesta ilmaisustaan huolimatta viini on varsin miellyttävä, helpostilähestyttävä ja upean tasapainoinen; paketti pysyy kasassa ja väkevöityjen viinien kanssa kilpaileva alkoholisuus ei missään vaiheessa onnistu puskemaan häiritsevästi läpi. Ehdottomasti upeimpia viinejä monopolissamme. Lisäksi vallan hintansa arvoinen, sillä huomasin viinin pyörivän käytännössä samoissa hinnoissa viinin kotikulmilla, Veneton viiniliikkeissä (missä esimerkiksi Masin Costasera Amarone pyöri n. 25 euron tuntumassa.)

Viini on jo nyt varsin helposti lähestyttävissä, mutta se on vielä kovin, kovin nuorekas. Suosittelen säästelemään viiniä useampia vuosia, mutta jos viinin haluaa jo nyt korkata, kaipaa se useiden tuntien (4-5) rauhoittumista karahvissa. Viinin voi huoletta yhdistää tukevammille aterioille, mutta parhaiten se loistaa yksinään illan kohokohtana.

Lyhyesti: Todella runsas, jopa massiivinen, hyvin tanniininen mutta myös kaikin puolin upean tasapainoinen ja harmoninen huippuviini Pohjois-Italian Valpolicellan arvostetuimmalta Classico-alueelta. Vaatii aikaa, mutta palkitsee kärsivällisen nautiskelijan.

Arvio: Erinomainen – jos runsaista, tuhdeista ja erittäin täyteläisistä viineistä pitää, on Zenaton Amarone ehdottomasti parhaita ostoksia Monopolin hyllyiltä.

Hinnan (39,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia:

  1. ...Meillä rauhoittumisaika oli n. minuutin ennen laseihin kaatoa. Karahvi valitettavasti meni rikki pari kuukautta sitten.
    Iloista tapaninpäivää kaikille Amarone-intoilijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä kyseinen viini semmoinen pommi on, että se tarjoilee varsin paljon heti korkatessa, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että viini tuntuu oikeasti pistävän parastaan vasta useiden tuntien jälkeen.

      Itsellänikin meni karahvi tässä viime vuoden aikana palasiksi, mutta en kyllä sietänyt kovinkaan pitkään olla ilman - taisi mennä päivä tai kaksi ennen kuin uusi oli löytänyt tiensä tänne!

      Poista