Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.11.12

Castello del Poggio Barbera d'Asti 2009

Castello del Poggio Barbera d'Asti 2009
  • Valmistaja: Casa Vinicola Zonin, Castello del Poggio
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Barbera d'Asti
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,98e (Marraskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Gianni Zoninin luotsaama Casa Vinicola Zonin on yksi Italian suurimpia ja merkittävimpiä perheomisteisia viinitaloja. Tällä talolla on viinitarhoja monissa Italian arvostetuimmista viinialueista ja vaikka talo on tunnettu enemmän huokeista perustason tuotteistaan, on talon tyyliä myöskin yleisesti arvostettu sen modernia ja perinteitä kunnioittavaa viiniosaamista yhdistävässä tyylissään.

Viinitalo omistaa Piemontessa, Astin viinialueen Portacomarossa sijaitsevan Castello del Poggion, minkä nimeä kantava Barbera d'Asti tuli napattua viime viikonloppuna Arkadian Alkosta mukaan saatuani kutsun saapua pelaamaan lautapelejä. Alunperin suunnitelmissani oli napata vain pari olutta mukaani, mutta päädyinkin viiniin mietittyäni, että hauskempihan se on jakaa jotain muiden kanssa. Haussa oli sopivan kepeä viini, mikä ei tarvitsisi ruokaa kylkeensä, vaan toimisi mukavasti sellaisenaan – silmieni osuttua Barberaan peli oli selvä.

Castello del Poggiolla on melko tumma ja syvä, mutta syvyyteen nähden myös melko läpinäkyvä, viininpunainen väri.

Tuosku on melko hillitty, mutta mukavan ponnekkaan kirsikkainen, melko muhevan ja makean maamainen sekä miellyttävästi etäisen savuinen. Avauduttuaan vajaan tunnin ajan viinin hedelmäpuoli rupeaa tulemaan paremmin esiin ja seasta löytyy kirsikan ohelle myös kevyesti mustikkaa ja makeampaa vadelmaa.

Maultaan Castello del Poggio on keskitäyteläinen, kuiva ja juuri sopivan napakka. Seassa on kirsikoita, maustepippuria, tuntuvaa mineraalia, hentoa savuisuuttaa ja riittävän pieni aavistus kuivan puista ja varsin miellyttävää tammisuutta. Rakennepuolella viinistä löytyy oikein hyvä, pirtsakka ja eloisa hapokkuus, mutta rypäleelle tyypillisesti tanniinipuoli on varsin vaatimatonta – mikä ei sellaisenaan nautittaessa haittaa ollenkaan. Myöhemmin avauduttuaan viinin kirsikkaisuus ja kevyen makea karpaloisuus ovat paremmin esillä, savuisten ja mausteisten elementtien jäädessä taka-alalle.

Jälkimaku on melko simppeli, kuiva, tuoreen viinimarjainen, aromikas ja maukas. Muuten kielellä tuntuva jälkivaikutelma on melko lyhyehkö, mutta kevyt savuisuus jää nenän takaosiin mukavan pitkäksi aikaa, palaten aika ajoin hieman voimakkaampanakin.

Jälkikäteen mietittynä Castello del Poggion Barbera oli mitä mainioin valinta seurusteluviiniksi lautapelien ohelle. Vaikka kokonaisuus oli melko mutkaton, oli viinissä riittävästi eleganssia ja mielenkiintoa jotta sitä siemaili ilokseen ihan sellaisenaankin. Lisäksi tuskin tuntuva tanniinisuus on yleensä eduksi, jos viinin kanssa ei aiota syödä mitään kummempaa. Sellaisenaan nautiskeltavat, sopivan vähätanniiniset mutta riittävän mielenkiintoiset seurusteluviinit jakautuvat yleensä joko astetta parempiin uuden maailman viineihin tai simppeleihin, mutkattomiin vanhan maailman viineihin; ja jälleen kerran joudun toteamaan, että kyllä nämä ihan arkisen simppelit eurooppalaiset jaksavat tarjota ainakin itselleni enemmän vastinetta rahalle kuin ne 15-20 euron uuden maailman pommit.

Lyhyesti: Melko simppeli, mutta mukavan aromikas Barbera, jossa on paljon klassista Piemonten meininkiä, mutta avauduttuaan varsin sopivasti myös modernin hedelmävetoista otetta.

Arvio: Miellyttävä – mukavan eloisa ja raikas mutta sopivan napakka ja aromikas piemontelainen peruspunaviini, joka toimii mitä loistavimmin sellaisenaan. Tosin marjaisen hapokkuutensa vuoksi Castello del Poggio toiminee varsin helposti myös kevyempien aterioiden seuralaisena.

Hinnan (13,01e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti