Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.10.12

R. Mondavi Pinot Noir Private Selection 2010

Robert Mondavi Pinot Noir Private Selection 2010
  • Valmistaja: Robert Mondavi Winery
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 119 SEK (~14,03e, Syyskuu 2012,
    Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: 119 SEK (~13,83e, Lokakuu 2012,
    Systembolaget, beställningssortiment)
Mikä viini -tapahtumassa uuden maailman puolella silmäni osuivat heti ensimmäiseksi legendaarisen Robert Mondavin ständiin. Robert Mondavi oli mies, joka elinaikanaan loi paljon uutta Kaliforniassa (mm. Yhdysvalloissa suosittu tammitettu Sauvignon Blanc, paikallisille Fumé Blanc on hänen ansiotaan) sekä teki runsaasti yhteistyötä maailman arvostetuimpien viinintuottajien kanssa. Vaikka en yleensä jenkkiviineistä hirveästi perusta, on sitä pakko kyllä tietää, minkälaisia viinejä miehen nimellä tätä nykyä myydään.

Tarjolla oli talon Pinot Noir ja kaksi eri vuosikertaa Cabernet Sauvignonia, mutta juuri kun olin pyytämässä maistiaisia Pinot Noir'sta, ilmestyi pöydän alta mystinen pullo Pinot Noir Private Selectionia – pienehkö hyppy laatuluokassa ylöspäin. Ajattelin, että perus-Pinot voidaan tällä kertaa ajan vähyyden vuoksi skipata ja siirtyä heti (toivottavasti) astetta parempaan viiniin – Suomessa kun ei ole muuten juurikaan mahdollisuutta päästä tutustumaan viiniin; lähin sitä myyvä myymälä löytyy Pohjanlahden tuolta puolen.

Väriltään viini on melko tummanpunainen Pinot'ksi, mutta myös hailakan läpinäkyvä ja varsin elegantin oloinen.

Ensimmäiseksi melko hillitystä tuoksusta nousee esiin savuisuutta, jonka alta paljastuu karpaloa, hentoa havuisuutta ja häivähdys minttua. Yleisvaikutelmaltaan tuoksu on tuore ja viileä. Tammen erottaa tuoksusta kevyenä suklaisuutena. Enemmän avauduttuaan tuoksun sekaan ilmestyy hennosti palaneen kumimainen juonne.

Viileä ja hillitty tuoksu antoi minun odottaa melko samanhenkistä viiniä makuprofiililtaan, mutta viinin amerikkalaisjuuret tulevat esiin keskimaussa: viini on melko runsas ja pehmeä; erityisesti aluksi, kunnes reippaampi mausteisuus ja hyvä hapokkuus tuovat ryhtiä ja napakkuutta suutuntumaan. Maussa on kypsää karpaloa ja melko makeaakin vadelmaisuutta, hentoa kirsikkahilloa, pippurisuutta ja hentoa tervaa. Melko rehevä maku on hieman suoraviivainen: se menee suoraan asiaan eikä jätä aromeja juurikaan arvailun varaan. Kokonaisuus on melko runsaasti uutettu ja hedelmävetoinen, mutta onneksi viiniä ei ole valmistettu perinteiseen jenkkityyliin, eli pelkkää hedelmää happojen kustannuksella. Lopputuloksena viini on napakka ja voimakas, mutta sen vastapainona melko kepeä.

Jälkimaku on tuoreen punamarjainen, hennon tervainen ja mineraalinen. Alkoholisuus nostaa ensimmäisen kerran päätään nielun takaosien tuhtina lämmönhohkana.

Viini on yleisesti ihan jeppis tapaus muuten, mutta aivan auttamattomasti uutta maailmaa. Tässä viinissä on kyllä niitä aromeja, joita Pinot Noir'lta odotan, mutta jotenkin naurettavan korostettuina ja aivan liian voimakkaina, minkä seurauksena viinistä puuttuu sitä herkkyyttä ja eleganssia, joka tekee rypäleestä niin uniikin. Mondavin Pinot Noir Private Selection on varsin tyypillinen, vaikkakin hyvin tehty uuden maailman Pinot Noir. Todennäköisesti varsin kelpo jenkkiviini jenkkiruoan kylkeen, eli tuhti burgeri lienee paras kumppani tällaiselle. Tai sitten vain seurusteluun, sillä viinissä ei ole juuri särmiä, joita ruoan tarvitsisi pehmitellä.

Lyhyesti: Melko tuhti ja hyvin tehty Pinot Noir, joka on vain tyyliltään liian uuden maailman viini ollakseen omaan makuuni. Runsaampien ja hedelmävetoisten Pinot Noirien ystäville varmasti nappiosuma.

Arvio: Hyvä – onhan tämä ihan hyvä ja juotava tapaus arkisemmille ruoille – jos vain unohtaa, että viinin pitäisi olla Pinot Noir. Rypäleen edustajana ei vakuuta, mutta yleisesti punaviininä ihan kelvollinen tapaus, jos kohta turhan suoraviivainen.

Hinnan (13,83e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti