Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.6.12

Esporão Reserva Branco 2011

Esporão Reserva Branco 2011
  • Valmistaja: Herdade do Esporão
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Antão Vaz, Arinto, Roupeiro, Sémillon
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 14,00 e (Toukokuu 2012, wine-searcher)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Yksi Portugalin viinimessuilla vastaantulleista valmistajista oli Esporão, jonka horeca-myynnissä ollut Private Selection -valkoviini oli juuri pamahtanut Alkon valikoimiin. 20 euron hintalappu herättää toki mielenkiintoa, mutta myös jonkinlaisia odotuksia viinitalon suhteen, joten oli mielenkiintoista päästä katsastamaan vastasivatko ne todellisuutta.

Tuoksu on aromikkaan kukkea, melko pähkinäisten ja vaniljaisen tamminen – viini kuulemma viettää ensimmäistä vuottaan uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä – ja rehevä, tarjoillen moniulotteisessa hedelmäisyydessään mm. makeita trooppisia hedelmiä.

Kuivassa maussa tulee vastaan uuden maailman kypsää trooppista hedelmää, mutta myös paljon kermaista ja puista tammea. Aluksi viini tuntuu todella tuhdilta ja raskaalta, mutta pian tuntuva hapokkuus saapuu esiin, tehden kokonaisuudesta yllättävänkin ryhdikkään ja jopa kirpeän. Hiivasakan kanssa tapahtunut kypsytys tuo jo valmiiksi runsaaseen makuun vaikuttavaa syvyyttä ja aromikkuutta.

Jälkimaku on pitkä, kevyesti bitterisen tamminen, mehevän hedelmäinen ja kuivan hapokas. Tukeva alkoholi pääsee vasta nyt runsaan hedelmäisyyden alta esiin, tuntuen runsaana lämpönä nielussa.

Tammen paljouden vastapainona viinissä on paljon kaikkea muuta, mutta tästä huolimatta tuntuu, että tämä "kaikki muu" joutuu sinnittelemään kaikilla voimillaan tammea vastaan ja kokonaisuus vaikuttaa hieman tukahtuneelta. Viini onkin selvästi ruokaviini, jossa ruoan tulee hillitä tammea ja korostaa hedelmäisyyttä, jotta päästäisiin lähemmäs parempaa tasapainoa. Ainakin ilman ruokaa ja tässä iässä viini on omaan makuun turhankin rotevasti tammitettu. Kenties muutamien vuosien kypsytys ajaisi vähän tammea alaspäin ja toisi viiniin kaivattua tasapainoa? Rakennetta tähän kypsyttelyyn viinistä ainakin tuntuu löytyvän.

edit: Tarkistelin messujen brosyyristä, että tarjolla ollut viini taisikin olla viinitalon keskitason Reserva-tason viini, eikä alun perin väärin tarkistamani Alkon valikoimasta löytyvä viinitalon paremman tason Private Selection. Toisin sanoen Alkon valikoimissa olevaa viiniä en ollutkaan päässyt maistamaan. My bad!

Lyhyesti: Todella tuhti ja tömäkkä mutta myös vaikuttavan runsas ja aromikas valkoviini runsaille ruoille.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini ei varsinaisesti ollut omaan makuuni varsinainen napakymppi, on se silti selvästi tasokas ja taiten tehty tapaus. Messuilla nähtyyn portugalilaiseen tyyliin nähden tämä viini on enemmänkin ranskalaishenkinen, mutta steroideilla. Todennäköisesti suurten valkoviinien ystävien uusi rakkaus.

Hinnan (n. 14,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti